Urpoa vai upiaa?

Tässä seuraa listanen, eli haluan kirjoittaa ylös ranskalaisilla viivoilla (koska puhun sujuvasti ranskaa) tämän viikon ja arjen pieniä iloja, joista olen onnellinen, sekä rehellisyyden nimissä myös niitä asioita, jotka ei ole niin pop, koska teeskentely on persiistä.

UPIAA
-Aamumaha! En tiedä miksi, mutta aamuisin maha on litteä. Vaikka olen illalla juonut kaljan ja syönyt pussillisen karkkia jumpan jälkeen (ying & yang, feng shui jne). Miksei maha litisty päivällä, vaikka on yhtä pitkän välin syömättä ja siinä välissä tekeekin jotain? Luulenpa, että olen Batman.

URPOA
- Voipaperi! Kenen välkky idea on voipaperi, häh? Miksi se on voipaperi, kun siinä ei ole tietoakaan voista? Miksi paistokset tarttuu siihen, vaikka siinä pitäisi olla voita? Miksi se on kaupassa leivinpaperin vieressä tyrkyllä niin, että sen ottaa aina vahingossa, kun piti ottaa se, mihin pullat ei tartu. Hyi sinua, joka keksit voipaperin, hyi!

UPIAA
-Bussikuskit, rekkakuskit, karavaanarit ja moottoripyöräilijät. Koska ne moikkaavat aina toisiaan, vaikka eivät välttis toisiaan tunne. Katson kateellisena vierestä, minä en tervehdi motarilla ketään, paitsi itseäni peilistä.

UPIAA
-Vauvauintiaamu. Isi vie sinut aikaisin lauantaiaamuna vauvauintiin. Ja minä saan olla hetken ihan yksin!! On se ihanaa olla jonkun kanssa, kun voi olla välillä erossa AH! Niin ja vauvaa uittava isi= Aaaaaww potenssiin 100!

UPIAA
-Juoksulenkit rakkaan ystäväni kanssa. Tunti menee ihan huomaamatta, en edes tiedosta liikkuvani, ajan- ja paikantaju katoaa. Katoaa niin, että pian huomaamme juoksevamme hiihtoladulla, jossa Kempeleen karpaasit meinaavat suksia päälle! Pohkeet huutaa hoosijannaa, mutta kunto kasvaa ja maailma valuu pois hartioilta. This is where the magic happens, niin ku Ameriikan serkku sannois, jos mulla sellanen ois.

URPOA
-Se tunne, kun juo piimää ja samalla muistaa ostaneensa maitoa, kun viimeksi kävi kaupassa, kuukausi sitten.

UPIAA
-Se hetki, kun isi tulee töistä. Ei vain siksi, että siitä alkaa taas se yhteishuoltajuus, vaan se, että on aikuinen ja paras ystävä, jonka kanssa puhua pulputtaa päivän polttavista asioista. Isin jutut on paljon mielenkiintoisempia, sille tapahtuu nyt paljon enemmän. Isi kertoo jänniä tarinoita bisnes- ja aikuistenmaailmasta. Minä kerron, että takapihalla on juossut tänään jänis. Olen ihan järjettömän iloinen, kun joku soittaa, mennään jonnekin kylään tai naapurin ukkeli höpisee mulle pihanhiekoituksesta.

URPOA
-Työhaastattelufinni! Olen onnekas, koska minulla ei ole koskaan ollut aknea. Viimeksi minulla oli finni ehkä pari vuotta sitten. Mutta nyt, kun menen viimeisen päälle sliipattuna tärkeään työhaastatteluun, ylähuuleen on ilmestynyt valtava finni! Mitä, tuliko murrosikä vasta kolmekymppisenä? Mikset finni voinut tulla vaikka takapuoleen niin, kuin kaksi vuotta sitten? Voisin tehdä Marilyn Monroet ja peittää sen mustalla kajalilla, mutta jakkupukueleganssini ei oikein mätsää siihen tyyliin. Siksipä pistän siihen hammastahnaa yöksi, jotta se kuivaisi kokoon, mutta käykin niin, että se vain pullistuu.  Hullulla on halavat huvit, idiootilla tämmöset.

UPIAN URPOA
-Lukeminen on todellakin pop! Isin joululahjaksi ostama kirja "Avioliiton pelastustarina" oli huippukamaa! Tirkkonen sai minutkin ajattelemaan elämästä ja naisena olemisesta hieman toisin. Suosittelen kirjaa myös kaikille niille, jotka vitsailevat, ettei naista voi ikinä oppia ymmärtämään, sekä sovinistisioille. Out on sitten huonot kirjat ja sellaiset, joita ei jaksa lukea, tiedättehän. En ala tässä erittelemään, mikä on huono kirja, koska itselläni ei ole mitään lihaksia siihen hommaan. Mutta tässä muutama fiktiivinen esimerkkiteos:

George W. Bush: Kaikenkarvaiset muslimiystäväni
Pekka Perä: Ympäristövastuullinen yritysjohtaminen
Nalle Wahlroos: Köyhyysloukussa


Terveisin, Urpo Upia


Ps. Mahtavaa, kun joku kokoomuslainen ekonomi googlaa nyt Nallea sijoitusvinkkien toivossa ja päätyy minun aknepiimätilitykseen, hah hah haa!

100% elämää

Huutelenpa täältä tiski- ja pyykkivuoren takaa välillä myös tänne blogosfääriin. Hengissä ollaan, mitä nyt tämä työttömän arki on sellaista hulinaa välillä, ettei tahdo blogiin keretä. Niin, olen oikeasti työtön, olen ollut jo viikon. Se ei ole mikään ylpeyttä herättävä status maassa, jossa heti nimen jälkeen kysytään, mikä oli ammatti. Ihmisarvoni on jonkun mielestä kortilla. Mutta tämäkin on nähtävä mahdollisuutena, ovet ovat nyt sepposen selällään. On oman pään sisältä kiinni, onko kysymyksessä lomautus vai lamautus. Työhaastatteluja on onneksi riittänyt, pitäisi vain tietää mihin risteyksestä kääntyä, eikä pyöriä niin, kuin "ryssä Makasiinissa", kuten meillä itärajalla on poliittisen korrektisti tapana ilmaista.

Velikin on kai pyörinyt samassa risteyksessä, koska ilmoitti päättäneensä opiskella muusikoksi, kaikista huolimatta. Siis Jimi Hendrixistä, Janis Joplinista ja Jim Morrisonista huolimatta. Koitinhan minä siinä jotain, että miten olisi vaikka meteorologi. Sitten muistin Juha Föhrin,  Pekka Poudan  ja Visa Salojärven. Mikä miehisten miesten ammatti! Muusikko on ihan hyvä, äitee tulee vaikka roudariksi. Bäkkärillä voi nähdä Michael Monroen.

Pikkulellona alkaa olla jo nuori herra. Omasta mielestään vähän isompikin johtaja. Jos elämä potkii välillä päähän, niin Lellona potkii lujempaa. Herra johtaja nukkuu isin ja äidin sängyssä poikittain, siten voi hakata äidin naamaa kämmenellä ja isin jaloilla. Juuri kun olen vajoamassa syvään, ihanaan karkkisadeuneen, tulee käkättimeen raivokas yläkoukku.

Elämäsi on melko coolia ja hullunkurista. Ei juuri mitään elämänkokemusta, mutta silti uskomaton itseluottamus, mielikuvitus ja energia. Mihin tässä edes elämänkouluja tarvitaan?

Annat itsellesi vähän väliä ablodit. Pullistelet mahaa ja löydät iloisesti kiljahtaen oman pippelin tai navan ja näytät sitä ylpeänä kaikille. Harrastat kokeellista gastronomiaa järsimällä steariinia, shampoota, palanutta voipaperia sekä kengänpohjallisia. Yrität ainakin 30 kertaa päivässä tunkeutua astianpesukoneeseen. Joku dorka nostaa aina hymyillen tahallaan sata kertaa lattialle nakkaamasi tavarat. Sama dorka siivoaa keskellä yötä pitkin keittiötä heittämäsi maidot ja mustikkapuurot. Ja koko perheen ykkösprioriteetti on saada sinut nukkumaan. Melko makeaa elämää ja niin sen kuuluu -1-vuotiaalla ollakin. Elämänilosi saa minutkin hymyilemään joka päivä.

Mamman uusi vuosi alkoi tietenkin raivokkaalla sätkimisellä, on aika kadottaa hartaalla ahmimisella hankitut läskit. Tammikuun keventäjät ovat pakkautuneet salille ja heidän ilmeistään voi lukea, että suklaa ja kinkku maistuivat paremmalta, kuin raudan nostelu kiristävissä trikoissa. Ihmisruumiin vahvin lihas on kieli, eikä mikään ihme, kun kuuntelee naisten paatosmaista kalkatusta ennen jumppatuntia. Toisinaan mukaan eksyy joku mieskin, joka ei uskalla sanoa mitään. Mies tietää, ettei puntti nouse kielellä.

Tuskin maltan odottaa, mitä kaikkea uutta ja jännää elämä tuo eteen tänä vuonna. Jos tahti on sama, kuin viimeiset 30 vuotta, luvassa on täyttä elämää. Vi ska see, sanos måukarinheittäjä.