100% elämää

Huutelenpa täältä tiski- ja pyykkivuoren takaa välillä myös tänne blogosfääriin. Hengissä ollaan, mitä nyt tämä työttömän arki on sellaista hulinaa välillä, ettei tahdo blogiin keretä. Niin, olen oikeasti työtön, olen ollut jo viikon. Se ei ole mikään ylpeyttä herättävä status maassa, jossa heti nimen jälkeen kysytään, mikä oli ammatti. Ihmisarvoni on jonkun mielestä kortilla. Mutta tämäkin on nähtävä mahdollisuutena, ovet ovat nyt sepposen selällään. On oman pään sisältä kiinni, onko kysymyksessä lomautus vai lamautus. Työhaastatteluja on onneksi riittänyt, pitäisi vain tietää mihin risteyksestä kääntyä, eikä pyöriä niin, kuin "ryssä Makasiinissa", kuten meillä itärajalla on poliittisen korrektisti tapana ilmaista.

Velikin on kai pyörinyt samassa risteyksessä, koska ilmoitti päättäneensä opiskella muusikoksi, kaikista huolimatta. Siis Jimi Hendrixistä, Janis Joplinista ja Jim Morrisonista huolimatta. Koitinhan minä siinä jotain, että miten olisi vaikka meteorologi. Sitten muistin Juha Föhrin,  Pekka Poudan  ja Visa Salojärven. Mikä miehisten miesten ammatti! Muusikko on ihan hyvä, äitee tulee vaikka roudariksi. Bäkkärillä voi nähdä Michael Monroen.

Pikkulellona alkaa olla jo nuori herra. Omasta mielestään vähän isompikin johtaja. Jos elämä potkii välillä päähän, niin Lellona potkii lujempaa. Herra johtaja nukkuu isin ja äidin sängyssä poikittain, siten voi hakata äidin naamaa kämmenellä ja isin jaloilla. Juuri kun olen vajoamassa syvään, ihanaan karkkisadeuneen, tulee käkättimeen raivokas yläkoukku.

Elämäsi on melko coolia ja hullunkurista. Ei juuri mitään elämänkokemusta, mutta silti uskomaton itseluottamus, mielikuvitus ja energia. Mihin tässä edes elämänkouluja tarvitaan?

Annat itsellesi vähän väliä ablodit. Pullistelet mahaa ja löydät iloisesti kiljahtaen oman pippelin tai navan ja näytät sitä ylpeänä kaikille. Harrastat kokeellista gastronomiaa järsimällä steariinia, shampoota, palanutta voipaperia sekä kengänpohjallisia. Yrität ainakin 30 kertaa päivässä tunkeutua astianpesukoneeseen. Joku dorka nostaa aina hymyillen tahallaan sata kertaa lattialle nakkaamasi tavarat. Sama dorka siivoaa keskellä yötä pitkin keittiötä heittämäsi maidot ja mustikkapuurot. Ja koko perheen ykkösprioriteetti on saada sinut nukkumaan. Melko makeaa elämää ja niin sen kuuluu -1-vuotiaalla ollakin. Elämänilosi saa minutkin hymyilemään joka päivä.

Mamman uusi vuosi alkoi tietenkin raivokkaalla sätkimisellä, on aika kadottaa hartaalla ahmimisella hankitut läskit. Tammikuun keventäjät ovat pakkautuneet salille ja heidän ilmeistään voi lukea, että suklaa ja kinkku maistuivat paremmalta, kuin raudan nostelu kiristävissä trikoissa. Ihmisruumiin vahvin lihas on kieli, eikä mikään ihme, kun kuuntelee naisten paatosmaista kalkatusta ennen jumppatuntia. Toisinaan mukaan eksyy joku mieskin, joka ei uskalla sanoa mitään. Mies tietää, ettei puntti nouse kielellä.

Tuskin maltan odottaa, mitä kaikkea uutta ja jännää elämä tuo eteen tänä vuonna. Jos tahti on sama, kuin viimeiset 30 vuotta, luvassa on täyttä elämää. Vi ska see, sanos måukarinheittäjä.