torstai 20. joulukuuta 2012

Onko täällä tuhmia aikuisia?

Joulunalus antaa vanhemmille tilaisuuden käyttää vanhinta ja yleisintä kasvatusmetodia –uhkailukiristyslahjontaa. ”Olkaapa nyt kersat kiltisti siinä, muuten ei tipu lahjoja.” 9-kuukautisen Lellonan jokainen päivä kuluu kieltojen keskellä. "Ei saa mennä veitsikaapille, tuhma poika!". Kiltti ja tuhma lapsi ovat oikeasti myyttejä, eihän sellaisia olekaan. Lasten itku ja kiukuttelu on vain kommunikointia, kasvamista ja normaalia rajojen kokeilua. Mutta tuhmia aikuisia sen sijaan on olemassa, sellaisia joiden omatunto on venynyt aikuistuessa, kiltteys on hiipuva luonnonvara. Tämä johtuu siitä, että elämme individualistisessa kulttuurissa, jossa eteenpäin mennään kyynärpäätekniikalla. Kiltti aikuinen on harmiton nössö, sinisilmäinen ja helposti hyväksikäytettävä. Elämä on melko raakaa peliä, viidakossa selviää vain vahvin yksilö ja kilpailuhenkinen yhteiskuntamme ajaa meidät helposti ylimielisyyteen ja oman edun korostaminen on ajan henki. Jopa omien ystävien puukkoja saa toisinaan repiä selästä. Silti tutkimukset kertovat, että ne yhteisöt, joissa on paljon epäitsekkäitä ihmisiä, pärjäävät parhaiten. Syykin on aivan selvä, heillä kun on halu etsiä yhteistä etua ja siten he onnistuvat. Kuitenkin kiltteyden kultaista keskitietä on joskus vaikea löytää. Kun alkaa vain toteuttaa toisten tahtoa ja miellyttämistä ja varomaan, ettei ole muiden tiellä, kiltteydestä tulee tragedia.

Minustapa kiltin vastakohta ei olekaan tuhma, vaan urpo. Silmissäni kiltteys on harvinaista, ihastuttavaa ja älykästä. Kiltteys on tietoinen valinta ja tapa toimia ja kohdata muut ihmiset. Se on läsnäoloa, avoimuutta, suvaitsevaisuutta, muiden arvostusta ja kuuntelua. Kiltti ihminen luo ympärilleen levollisuutta ja turvallisuutta- onnistumisen elementtejä. Haluan kilttejä ihmisiä myös jatkossa ympärilleni, urpot karsin tietoisesti ystäväpiiristäni. 


Niin kiltiksi en toki kuitenkaan halua ruveta, että estäisin omien lasteni kyvyn ottaa vastuun omasta elämästään, kun sen aika koittaa. Uskon, että elämä tuo takaisin sen, mitä sille annat . Uskon, että jos kohtelen puolisoani, perhettäni ja työkavereitani hyvin ajatellen myös heidän parastaan, se palautuu minulle joskus, eikä vain jouluaattona lahjapaketin muodossa. Joulu on pian, älkää urpoilko. Hyvää ja rauhallista joulua, lämpöä ja ystävällisyyttä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti