Talvi-iltain tarinoita

On äiti-poikaviikonloppu ja Lellona hakkaa lihanuijalla keittiön laminaattia. Mamma makaa nuhassa peiton alla ja syö kaksin käsin hirvenlihaa tyylillä, josta neandertaalinihminenkin olisi ihmeissään. Kissa on lähtenyt miesten mökkiviikonloppuun, hiiret tanssaavat pöydällä. Toinen tietokone on jumissa, muistitikulla on dementia. Tyydyn naputtamaan blogia kovia kokeneella miniläppärillä, joka löytyy lelulaatikosta. Isoveljen kirje joulupukille lojuu pöydällä. Se on lyhyt ja ytimekäs:

-Uusi puhelin
-

Toinen ranskalainen viiva kertoo, että hän yritti oikeasti miettiä muutakin toivetta, mutta ei keksinyt. Jymy-yllätyksiä on siis luvassa. Hauska pila olisi antaa tyhjä paketti ja kertoa, että ostimme sen toisena olleen toiveen. Uusi puhelin tarkoittaa tietenkin tuoreinta mallia älypuhelimesta ja päheintä käyttöjärjestelmää. Minäpuhelin on kuulemma hyvä, Samsungkin toimii, mutta Nokiakin on Windowsille jo menneen talven Lumia. Kaikilla kavereilla on tietenkin jo älypuhelimet, nettiliittymät, Sveitsinobligaatioita ja kakkosasunto Espanjassa. Kun kysyin, että mistä moiseen on saatu rahat, vastaus löytyi apteekin hyllyltä: -No, ainakin Kalle voitti jäätelötikusta! Kaukana ovat ne ajat, kun lapsille kelpasi leikkiauto tai kauko-ohjattava helikopteri. Nyt lelut ovat niitä, joista äiti ja isi haaveilee itse, vaan ei raski ostaa. Nykymurkuilla oli tietokone kai jo kohdussa. He tuplaklikkaavat television kaukosäädintä, yrittävät syöttää salasanaa mikroaaltouuniin, koodaavat kotiläksynsä HTML:ksi ja antavat opettajalle URL:n. Äiteehän yritti kerran hämärässä aukoa tv:tä taskulaskimella. Tekniikka kehittyy, minä en. Vanhuus on täällä.

Kynttilöitä, kynttilöitä, joka pöydällä roihuaa pieni nuotio. Ihanaa, että se on vielä mahdollista, kun leijonantassu ei ulotu niihin. Onko mitään teennäisempää, kuin sähkökynttilä? Isiä huvitti lähtiessään, että taas kun tuli kovat pakkaset, tv:ssä ilmoitettiin heti, että sähkön hinta nousee. Äidillä on tapa sammutella joka paikasta valoja liikkuessaan alitajuisesti, säästösyistä. Valoa tunnelin päässä ei pidä silti sammuttaa, ei edes vahingossa. Lellonan suuret silmät loistavat pimeässä. Leveä hymy paljastaa esiin puskeneet kulmahampaat, etuhampaita ylhäällä ei vielä ole, alaleuassa nököttää kaksi pientä valkoista. Meidän rakas vampyyrilapsi. Twilight-saga kertoo meistä.

Join lasillisen luomumehua ja olin taas hetken parempi ihminen. Tv:ssä kerrotaan Viidakon tähtöset-sarjan saavan jatkoa. Ennen muovijätteet heitettiin mereen ja siitä tehtiin dokumentti. Nykyään ne heitetään viidakkoon ja siitä tehdään tosi-tv:tä. Tässä kohtaa en ala edes avautumaan tulevasta Yle-verosta. Koti on kolkko ja tylsä ilman isiä. Kaipaan nyt sitä bongotremoloa ja tiskipöydälle kertyviä likaisia konjakkilaseja, joita ei saa pestä astianpesukoneessa. Siivoilen, pyykkään, laitan kaiken kuntoon. Ilman mua mä en ois mitään. Ilman sua mun olemisella olisi niin vähän merkitystä.