Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksinkin pelätä

Olet niin viaton ja suloinen, olisipa kiva laittaa sinut pieneen purkkiin, kasvattaa sinut siellä, et näkisi maailman pahuutta. Pelkoäidin lapset ei kiipeile puissa, sieltä voi tippua. Pelkoäidin lapset ei nuku ulkona teltassa, jotain voi sattua. Pelkoäidin lapset istuu olohuoneessa ja katsoo piirrettyjä, silloin heitä voi vahtia, eikä mitään varmasti satu. Mutta maailma ei ole mustavalkoinen ja Hitlerkin on ollut joskus vauva. Pelkoäidin lapsista tulee passiivisia, epäsosiaalisia pelkolapsia. Kaikki paha kolahtaa joskus isona ja kovaa. Annetaan lapsien juosta ja kiipeillä, kaivaa ja etsiä. Katsotaan sydän läpättäen ikkunasta ja ollaan huolissaan siellä. Sillä elämä on tutkimusmatka ja jokaisen täytyy tehdä omat virheensä. Miksi suojelisimme lasta elämältä, kun se on lahja ja vikoineen ja virheineen annettu?

Otitis media acuta

Nyt se sitten on täällä. Olemme pelkkänä korvana koko perhe, myös öisin, tunnin välein. Lääkäritäti tökki kepillä korvaan, sait palkinnoksi makutikun, jota et saanut kuitenkaan maistella, kiiltokuvakin oli tarkoitettu muuhun, kuin suuhun laitettavaksi. Korvatulehdus lamaannutti myös äidin, ulos ei mennä, eikä jumppaan. Toissapäivänä istuit ensi kertaa rattaissa, se oli ihme, sieltä näkyi maailma. Tuijotit suurilla silmillä hiljaa, kunnes lopulta sanoit vakavana "Päevvää!". Se oli vahinko, ei se ollut ensimmäinen sana. Kyllä sinusta vielä kunnon kaenuulainen tulloo. Nyt sattuu korvaan ja äidillä selkään ja päähän. Voisinpa ottaa sinulta kivun pois. Parane pian rakas.

Tavikset tahtovat tosi tv:n

Nyt on pakko lyödä Tero Vaaralle luu kurkkuun ja pipo kaljuun ja myöntää, että kesä on ohi ja syksy saa. Vauvakesä oli ihana, ehkä elämäni paras taas omalla tavallaan. Syksykin on hienoa aikaa, voi kääriytyä viltin sisään, syödä Fazerin sinistä kaikessa rauhassa kynttilöiden lepattaessa valoa hämärään.. ja kilin kellit! Koko isäntäväki on hirveässä flunssassa ja varotoimista huolimatta tauti jysähti sinuunkin. Olit ensin hämmästyneen hätääntynyt mönjästä hengitysteissä, mitä se on? Henki ei kunnolla kulje. Yöllä noustiin tunnin välein ihmettelemään porukalla. Räkäluutuja, mynthonrasioita, lääkepurkkeja, teepusseja..  entinen avotakkakoti näyttää pakolaisleiriltä. Ainoa terve on äiti,jo on aikoihin eletty! Ilmeisesti terveet elämäntavat tuottavat tulosta, ennen vastustuskyky tarkoitti vain puoli levyä suklaata. Veli jäi sairaslomalle koulusta. Aamuisin hän tuli silittämään sinua sänkyyn sanoen sinun olevan erityismies ja ansaitsevan vain parasta. Hämmentävän lämmin, suorastaan isällinen suhtautuminen sinuun saa aikaan hyvänolonväristyksiä mamman selkäytimessä. Isi taas on suomalaisugrilainen työn sankari ja jää sairaslomalle vain äärimmäisessä hädässä. Perjantaina puoliltapäivin raahautui kotiin väsynyt mies.

Syksy tuo enenevissä määrin koteihin aikamme ilmiön, tositelevision. Tavikset tahtovat tosi tv:n ja eipä sieltä tv:stä paljon muuta enää nykyään tulekaan. Ilmeisesti on vain mahtavaa kokoontua katsomaan, kun joku mokaa oikeen kunnolla koko kansan edessä. Kyllä äitikin katsoo tosi tv:tä, varsinkin sitä vähän kesympää sorttia. Jos aamuisin haluaa yleensä katsoa televisiota, on pakko katsoa Suurinta pudottajaa, koska seitsemältä muulta kanavalta tulee Air bra-ilmarintsikkamainos. Amerikkalainen tosi tv ärsyttää, koska kaikki on niin dramaattista. Kunnon itkupotkuraivarit saa aikaan vaikka aiheista: donitsi tai liian isot housut. Luoja tietää, mitä sitten tapahtuisi, jos heillä olisi oikeita ongelmia. Meidänkin perheen arjesta saisi vaikka kuinka monta tosi tv- formaattia:

1. Huippumalli todellakin hakusessa. Pääosassa äitee ja housuissa litistynyt suklaamuna

2. Pelkokerroin. Syödään hämähäkkien lisäksi lattialta kaikki mitä vastaan kävelee. Kerätään lasipurkkiin mehiläisiä, muurahaisia ja hapsenkatteja. Pakataan partioreppuun puukko ja ensiaputarvikkeet

3. Uskallappa arvostella mun illallista, Kempeleessä

4. Iholla. Jaksot: Raskausarpia, Puklia, Ihottumaa, Kuolaa

5. Isännän ja poikien käytöskoulu. Karkaileeko isäntä? Menevätkö pojat eri suuntiin kävelylenkillä? Rapsuttelevatko kaikki kolme itseään kalsareissa sohvalla? Tapakouluttaja kertoo, miten ratkaista perheen miesväen tapaongelmia. 

6. Kadonneen jäljillä. Jaksot: Tutti, Uni, Motivaatio

7. Kiinteistön kuningatar Minna. Minna tietää missä järjestyksessä tavaroiden kuuluu huushollissa olla. Miesten tavarat kuuluvat kaappiin, Minnan omat tavarat ovat kauniita ja ne voivat olla esillä. Älä tule keittiöön silloin, kun Minna kokkaa! (emme käy muissa kiinteistöissä)

8. Lapsityrannit. Toinen lapsi ei saa kallista uutta vahvistinta, eikä toinen kaukosäädintä. Kuinka lapsityranni kesytetään? Kuka joutuu jäähypenkille?

9. Likaiset työt. Katso, kuinka isi ja äiti käyvät likaisten arkiaskareiden kimppuun! Jaksot: Rotaviruskakka, mustikkapuuron syönti, likakaivon tyhjennys, rahan pesu pyykkikoneessa.

10. Panttilainaamo. Katso, kuinka isi verkkohuutokauppaa innoissaan kaiken irtaimiston, räpsii kuvia ja laittaa nettiin, myy kanissa vanhoja arvoesineitä ja heti saatuaan rahat ostaa kaikki kitaravehkeet ja vahvistimet, jotka sinne on tuotu. Seuraa äidin tunteitapursuavaa kirppisprojektia, jossa hintalappuja lätkitään tippa linssissä, koska vanhoilla toppahousuilla on niin hitosti tunnearvoa.

11. Paska tsägä. Vaihtoehto-ohjelma Tuuri-sarjalle. Seuraa, kuinka tarjoushaukka-äitee juoksee eläkeläisaikaan ostarille pää kolmantena jalkana halpojen kahvipakettien perässä ja mummeli vie nenän edestä viimeisen paketin. Katso, kuinka sunnuntailotossa jälleen kerran on nolla oikein, Jokerikin nauraa virnahtaa, senkin numerot on huteja.

12. Vaimoni on prinsessa. Katso, kuinka isi järjestää äidille ihanan yllätysillallisen ravintolassa ja lapsille hoitajan. Siellä isi ja äiti syövät romanttisesti ja katsovat auringonlaskua. Kas isillä ja äidillä on mannapuuroa ja mansikkaa, juuri oikeenlaista kemiaa.

Käärmeitä paratiisissa

Koska maailma on sairas ja nettimaailma vielä sairaampi, mamma on poistanut blogista kaikki kuvat Lellonasta, eikä tule niitä enää postaamaan tänne ollenkaan turvallisuussyistä. Kuvia saa pyytämällä leijonamammalta. Rauh!

Leijonan osa

On päiviä, jolloin äiti toivoo, että ketsuppi olisi vihannes, koska silloin meidänkin lapset söisivät terveellisesti aina. On aamuja, jolloin äiti luulee, että potkuhousut on roska, koska ne löytyvät vaipparoskiksesta kun taas likavaippa on nätisti aseteltu hoitopöydän viereen. On öitä, jolloin äiti rukoilee, että maitopullo osaisi kävellä itse keittiöstä makuuhuoneeseen. Niin, aina ei arki ole ruusuilla tanssimista, se on joskus tanssimista olohuoneessa aamuneljältä yöpaita päällä.

Joskus on paha, tosi paha päivä. Sellainen, josta herra Murphykin olisi kateellinen. Se alkaa jo siten, että lentää perselleen eteisessä, kun liukastuu leikkiautoon unenpöpperössä. Aamukahviin lorauttaa vahingossa tuttelia, koska purkki on samannäköinen, kuin Valion kahvimaito. Molemmat lapset ovat flunssassa, toinen jättää räkäluutuja joka paikkaan, joita koittaa bakteerikammoissaan väistellä. Hampaita tulee, niin on tullut jo viisi kuukautta, mutta erityisesti tänään ja erityisen tunteella. Vasen käsi on turtana kantelusta, kaikki kotityöt pitää tehdä oikealla kädellä. Tietäähän sen, miten siinä käy, puurot lentävät lattialle ja koko keittiö on sotkussa. Kun laitat vauvan päiväunille ja tunnin hyssyttelyn, 25 eri tuutilaulun, heijailun, silittelyn, taputtelun ja kärrynpyörien jälkeen saat hänet lopulta uneen, on veli sillä aikaa virittänyt musahuoneessa Voxin styrkkarin volat kaakkoon ja tiluttaa Eruptionin soolot ilmoille täysillä. Vauvan lisäksi herää ajatus, josko Voxi viihtyisi paremmin kaatopaikalla.

Tilanne rauhoittuu hieman keskipäivällä ja ajattelet, että nyt pakenen suihkuun ja elän viisi minuuttia itselleni. Mutta kesken suihkun vauva kolauttaa ohimonsa leikkiautoon ja alkaa kirkua. Juokset suihkusta kesken pesun ja kaappaat kiljuvan vauvan kainaloon. Samassa hetkessä toinen lapsi leikkaa käteensä haavan, josta valuu verta ja sillä siunaamalla puhelin ja ovikello soivat yhtä aikaa. Jos menet ovelle ensin, siellä on joko Elegan keittiökalustemyyjä tai naapurin setä, joka tuo pilalle mennyttä voileipäkakkua. Sillä aikaa toinen lapsi vuotaa kuiviin ja huomaat vasta oven avattua, ettei sinulla ole vaatteita päällä. Jos taas vastaat puhelimeen ensin, siellä soittaa lehtimyyjä tai pahimmassa tapauksessa hammaslääkäri, joudut kirjaamaan aikoja ylös ja toinen lapsi avaa oven ja kutsuu keittiökalustemyyjän sisään keskelle sekasortoa. Onneksi äidillä on seitsemän kättä ja kuusi päätä ja tämäkin tilanne saadaan ratkottua siten, että kalustemyyjä lähtee vähemmän järkyttyneenä, poika saa laastarin sormeensa ja vauva tuttipullon suuhun. Äidin suihku jäi kesken, mutta odotahan vaan, kun te kersat kasvatte isoksi, sitten äiti lotraa suihkussa koko eläkeikänsä.

Hetkessä eläminen on nyt kovasti pop ja lapset ovat siinä maailmanmestareita. Kaikki hehkuttavat sitä miten pitäisi osata nauttia nykyhetkestä ja aivan totta, mutta ei se aina pelkkää nautintoa voi olla. Silloin, kun ottaa pannuun, niin silloin karjutaan, ja kovaa. Hetkessä elämistähän sekin on. Tulevista oppii olemaan täysin murehtimatta todennäköisesti sitten, kun on niin vanha, ettei tulevaisuutta enää ole. Mutta eletään me täysillä myös nämä pahat päivät, ja ollaan välillä tosi äkäisiä ja harmissaan. Ollaan aitoja, omia itsejämme. Onneksi ne suloiset ja leppoisat päivät, ne on leijonan osa.

Mansikkakiisseliä ja jalkahierontaa

Aamiaispöydästä kuuluu huuto: "Äitiii, missä niitä kotkanmunia on?" Perheensisäinen salakieli voi yllättää turistin. Kotkanmunat ovat munanmuotoisia vitamiinipillereitä, joissa on pieniä täpliä, ne näyttävät pieniltä munilta. Kun veljen huoneen ovi maalattiin liitutaulumaalilla, hänelle ostettiin iso kasa värillisiä liituja ja pyydettiin piirtämään ovi täyteen kauniita kuvia. Kun taiteilijan luomusta mentiin katsomaan, ovessa luki valkoisella liidulla tikkukirjaimin "Aamiainen tänne kiitos". Kun äiti sitten uteli, että mitähän arvon herra mahtaa haluta aamiaiseksi, vastaus kuului peitonmutkasta "Mansikkakiisseliä ja jalkahierontaa!". No, ihan näin hyvä palvelu ei meilläkään sentään ole, vaikka poika onkin tainnut tajuta, että ahne saa aina enemmän. Veli on kesän aikana opetellut tekemään itse jopa koko perheelle ruokaa. Näin hän ehkä oppii arvostamaan jokapäiväistä ateriaa, eikä kuvittele makaronilaatikon itsestään kävelevän ruokapöytään. Yhteinen ruokailuhetki kerran päivässä on tärkeä tapahtuma, äiti on ylpeä siitä, että se on tärkeä muillekin.

Lempilelusi on Ritu-tädin Pariisista tuoma kirahvi. Joku voisi luulla, että tykkäät siitä siksi, että se on tarpeeksi nihkeäpintainen hampaiden hankaamiseen, mutta tietenkin sinä olet vain niin chic bébé  ja luonnoltasi laatutietoinen, ettei sinulle kelpaa mikä tahansa juntti kirahvi. Olet selvästikin lihansyöjä, koska kaikki eläinkunnan edustajat löytävät ensimmäiseksi tiensä suuhun. Oletkin maistellut jo kirahvia, ankkaa, hiirtä, mehiläistä, karhua ja lehmää. Myös meidän pesukone puhuu ranskaa ja se, joka ei sitä ymmärrä, sillä jää pyykit pesemättä. Pyykkipäivään tuo glamouria mm. se, kun pesuohjelmavaihtoehtoina ovat synthétique ja délicat. Ja pyykkipäivähän on siis joka päivä, voi tätä vauva-arjen glamouria! Toivottavasti kone kestää kauemmin ehjänä, kuin äidin vanha Peugeot. Ilman sitä olisimme äkkiä alasti.

Tuli kaunis torstaipäivä ja neuvolan 5-kuukautistarkastus. Et vierastanut enää Kati-tätiä, päin vastoin, kun Kati otti sinut syliinsä puristit ensitöiksesi ronskisti tätin tissistä. Äiti ja isi tirskahtelivat ja koittivat pysyä vakavina huonolla menestyksellä. Täti kehuskeli sinun kasvaneen taas hyvin, painoa oli jo rapiat 8 kiloa. Ei ihme, että mammalla alkaa käsimuskeli näkyä. Mukavaa olisi tietysti se, että toisessakin kädessä olisi samanlainen muskeli. Kerran vetelit kaksi isoa banaania putkeen iltapalaksi ja vielä maitoa päälle. Nyt saamme aloittaa lihat, puurot ja ostimme sinulle maissinaksuja sormiruoaksi. Naksu meni ensin korvaan, sitten hinkkasit sillä poskea ja paukutit lelua. Kun naksu löysi lopulta suuhun, ihmettelit minne se hävisi, kun se suli sinne. Taitaa mennä vielä tovi ennen, kuin kauhot äiteen chorizolihapataa naamaan. Olet melkoinen pakkaus, koko ajan äänessä, liikkeessä ja jos et ylety johonkin leluun tai sinulta viedään se pois, kenellekään ei jää epäselväksi, että on tapahtunut suuri vääryys. Osaat ryömiä muutaman sentin ja kylvyssä jo istut. Sait neuvolassa taas läjän rokotteita. Urheasti otit ne vastaan ja vaikka teki kipiää, niin ei haittaa, vieläpä pöristitkin kuuluvasti välissä. Vielä kun saataisiin jostain rokote isin autokuumeeseen. Etsimme kuumeisesti farmariautoa, mutta äiti haluaisi melkein uuden, hyvinvarustetun, oikean värisen, kokoisen ja näköisen ja tietenkin ilmaisen. Tosi outoa, ettei löydy.

Veli osti kotiin muurahaisfarmin. Kyllä, meillä on lemmikkinä muurahaisia. Poikien lelut saa äidin joka vuosi huokailemaan yhä syvempään. Vielä pari vuotta sitten hän esitteli innoissaan Hajuhemmoja, pieniä kumisia leluja, joita oli komea kokoelma. Mitä pahemmalle hemmo haisi, sen suurempi keräilyarvo. Tissi-Roosa, Yrjö-Reetta ja Oksennus-Oliver nököttivät siistissä rivissä yöpöydällä. "Hyvää yötä Tissi-Roosa", kuului peiton alta. Alkuällötyksen jälkeen muurahaisten puuhista on tullut koko perheen suurta viihdettä, farmi on siirretty makuuhuoneesta olohuoneeseen. Murkut ovat lasisessa läpinäkyvässä purkissa, jossa on makeaa geeliä. Ne syövät sitä ja tekevät geeliin käytäviä, kuljettavat geelinmurusia "yläkertaan". Lapset saavat usein jopa meidät aikuiset huomaamaan ympärillämme suuria ihmeitä. Ulkoa tuodusta meriveden hiomasta kivestä ei panttilainaamossa saa mitään, mutta ei sitä myytäisikään, se on mittaamattoman arvokas aarre.

Leo i Lofoten, matkakertomus

                           Tervetuloa Lellonan matkassa Norjaan Lofooteille!

Dagen 1 Oulu- Haparanda-Kiruna-Bjorkliden n. 600 km. Keskinopeus 80 km/h


Matkailuauto saapui kotipihaan klo 12 maanantaina. Se pakattiin sutjakkaasti, ruokaa oli ostettu 300 eurolla Prismasta, Norjan hintataso oli tiedossa, luvassa oli paljon pussipastaa. Mukaan ostettiin myös pieni "Äijät"-matkagrilli, Suomi-grillit oli harmillisesti loppu. Ruotsi on tylsän litteä maa, ainoastaan paikan nimet ovat hilpeitä, mm. Sammakko tuli vastaan. Kalixia taas ei voi ymmärtää, miksei ruotsalaiset keksi omia paikan nimiä, ja sitten vielä joku Ylikainuu pah. Ruotsista oli päästävä äkkiä pois, siksi pysähdyimme vain tankille ja vessaan. Yltiöoptimisti luulee aina kerkiävänsä 1000km päivässä ja illaksi vielä lukemaan jotain kirjaa ennen nukkumaan menoa. Vielä mitä, puoli yhden tienoilla petiin rättiväsyneenä, hampaat jäi pesemättä.

Äiti osti Torniosta Me Naiset-lehden, jossa Meiju Suvas kertoi kokeilleensa perheineen karavaanielämää ja todenneen, ettei se sovi heille. "Pyh, nirppanokkia", ajatteli mamma silloin. Vaan eipä tiennyt tyttö. Karavaanielämä vaatii totuttelua ja toimii näemmä hyvänä testinä sille, miten perhe pystyy yhdessä toimimaan ja kommunikoimaan sopuisasti. Kun yksi seisoo käytävällä, siitä ei muut etene, paikasta toiseen siirtyminen vaatii muiltakin takapuolen noston. Jos yhdellä menee hermot sitä ei pääse pakoon vaan kaikilla muillakin on pian mieli maassa. Mamma tuli siihen tulokseen, että karavaanielämä ei ole heikkohermoisten laji vaan täytyy olla selvä työnjako ja ottaa toiset huomioon. Kuitenkin jollain tavalla viikko ahtaissa oloissa myös yhdistää perhettä ja helpompaa matkailukeinoa vauvan kanssa saa hakea. Myös sormien nahkaa se vahvistaa, sillä kaasuliesi kuumentaa kattiloiden kahvat tulikuumiksi.


Dagen 2 Riksgränsen-Narvik-Lodingen- Laukvika, Austvågoya Lofoten




Narvikin silta

Ekana yönä nukuttiin kuutisen tuntia katkonaisesti, koko ajan piti tarkistaa, ettei sinulla ole kylmä ja mamma vetikin keskellä yötä kypärälakin päähän, joka oli mennyt kesän aikana pieneksi ja luiskahti koko ajan silmille. Veli kävi milloin vessassa, milloin nenäliinapakettia kysymässä. Yöllä satoi vettä, mutta aamulla ihana auringonpaiste herätti lopulta kahvinkeittoon. Ajoimme Riksgränsenin halki Norjan rajalle ja heti ylityspaikan jälkeen maisemat muuttuivat upeiksi ja autosta piti vähän väliä hyppiä räpsimään maisemakuvia ja taivastelemaan suureen ääneen näkymiä. Pian häämötti Narvikin upea silta ja sitä pitkin köröttelimme Narvikin keskustaan. Siellä mussutettiin mamman tekemät herkkuvoileipäset ja pian kutsui maisemakävely keskustassa. Kauppakeskuksesta mukaan tarttui suklaata, pikkelsiä, salaatikastiketta, kelmua ja lasku oli euroissa noin pari kymppiä. Ei nyt vielä ihan vararikossa olla.

Norjalaisista kaupungeistä löytyy vielä söpöjä punaisia puhelinkoppeja

Narvikista ajelimme meren rantaa pitkin kohti Lofootteja. Lävistimme maantiekiitäjällämme useita kauniita pikkukyliä, joita lumihuippuiset vuoret vartioivat. Narvikin siltä kalpeni Evenskjerin sillalle silmissä. Se voisi olla vaikka sen pikkuserkku.. tai pikkuserkun serkku. Sillalla saimme kaikki waufiilikset, kun ohjastimme Fiattimme saarelta toiselle ilmojen halki yli vihreänä kimmeltävän veden. Mamma lähti reissuun ajatuksella "Karavaani on kaikkien kaveri", mutta huomasi pian, ettei olekaan. Monella taukopaikalla ihmiset olivat nakelleet roskiaan siivottomasti ympäriinsä. Miten jotkut voivat olla tuollaisia sikoja ja vielä tällaisessa ympäristössä, jossa luonto panee pienen ihmisen polvilleen? Lodingenissa pysähdyimme hiekkarannalle ruoan tekoon. Päivän menu oli kananuggetit, paistetut nakit ja mozzarellapastaa. Porukka söi niin, kuin ei olisi ruokaa ikinä nähnytkään. Mamma keräili rannalta kotinsa jättäneitä kotiloita. Tai siis heidän jätettyjä kotejaan. Autollinen ranskalaisia turisteja kipusi rannalle. Äiti tervehti porukkaa ranskaksi ja kehuskeli näkymää. Vanhempi mies taivasteli, osaako täällä joku ranskaa, incroyable!

Reitti Lofooteille oli mykistävä, tie pujotteli vuorien taitse ja tunneleita oli matkalla useita, pisin lähes 7 km. Yksi tunneli sukelsi syvälle meren alle. Sinä olit huuli pyöreänä tunneleista, ulos tultaessa katseesi kysyi "Kuka sammutti valot?". Hieman ennen Lofootteja pysähdyimme levähdysalueelle ihailemaan maisemaa. "Äiti täällä on meduusa!", huusi veli rannasta. "No ei ole, se on joku levä." Isi arveli jonkun vain oksentaneen vastarannalla. Mutta oli se, ja parin metrin päässä ui toinen. Viimeksi näimme meduusan Atlantin valtamerellä Azoreilla. Hassua että niitä on myös täällä. Leiriydyimme leirintäalueelle ja paistoimme makkarat Äijät-grillissä. Leirintäalue oli täynnä ranskalaisia ja saksalaisia. Veli oli innoissaan sähkövirrasta ja viritti kitaran ja pedaalin paikoilleen, kohta autokodissamme raikasi rokki. Viimeinen lamppu sammui karavaanissa kello kymmenen.

Päikkärit leirintäalueen rannassa Lofooteilla

Autonikkunasta nähtyä

Dagen 3 Svolvaer-Borge, Vestvågoya Lofoten

Sinä päätit, että tänään herätään klo 7. Aamu alkoi suihkukierroksella leirintäalueen suihkutiloissa. Kymmenellä kruunulla sai neljä minuuttia laatuaikaa itsensä puhdistamiseen. Mamma kävi ensin yksin ja vei sitten sinut suihkuun. Se ei mennyt ihan putkeen, ensin puklasit äidin pyyhkeen ja oman pyyhkeen ja suihkun jälkeen vielä pissata lorottelit äidin päälle. Äidin piti suihkutella itsensä uudestaan ja vaihtaa vaatteet. Simahdit autoon rankan kylpyreissun jälkeen ja me nautimme aamupuurot kaikessa rauhassa katsellen ikkunasta lumihuippuisia vuoria. Tämä päivä oli pilvisempi, ei kuitenkaan satanut. Aamupäivällä nostimme kytkintä kohti Lofoottien epävirallista pääkaupunkia Svolvaeria.

Svolvaerin satama

"Poikani, ajatteleppa että näitä vuoria ei ole joskus ollut, vaan ne on nousseet tuolta tyhjyydestä jääkaudella." "Niin, eli juuri niin, kuin Leon hampaat", tuumasi veli. Näinhän se on. Voi olisipa sekin jääkausi pian ohi.
Svolvaer on Lofoottien pääkaupunki ja siellä pysähdyimme kävelylle. Ostarilta laitoimme mummoille kortit ja löysimme hurmaavan satamatorin, jossa syötiin softikset. Sinä hörppäsi vellit ja herätit sympaattisia hymyjä paikallisten huulilla. Siirryimme seuraavalle, Vestvågoyan saarelle, jossa leiriydyimme yllätys yllätys, vuoren juurelle. Lounaaksi paisteltiin nauruttomia nakkeja ja pussipastaa. Kivennäisvesipulloon pakatusta viinistä sai lounaaseen ripauksen glamouria. Lounaan jälkeen tehtiin vähän hampaita porukalla ja sitten lähdettiin haikille vuoristoon.

Haikki Borgessa

Kiipesimme vuorelle, josta avautui upea panoraama laaksoihin, järville ja merelle. Sinä otit isin rintarepussa kahdet päikkärit matkalla ja komensit lisää vauhtia jos isi pysähtyi liian pitkäksi aikaa maisemabongaukseen. Huipulla veli esitti oman teoriansa vuorten synnystä; hänen mielestään ensin kaikkialla oli vuoria ja oltiin tosi korkealla, mutta sitten maa vajui joistain kohtaa alas, jolloin tuli laaksoja. Mammaa hirvitti alastulo ja hieman pelottikin. "Varokaa, liian hitaasti ei voi mennä!", komensi äiti. "Joo, mennään sitten yksi askel vuodessa", kuului veljen tylsistynyt kommentti alempaa. Mammaa nauratti niin, että meinasi lentää nurin.

Karavaanissa valmistettuja lättyjä

Vuorella kasvoi norjalaisia lakkoja, hieman raakileita vielä, muutama kypsä joukossa. Haikki virkisti kaikkia ja palasimme iloisina leirintäalueelle suihkuun ja lätynpaistoon. Voi miten ne maistuivatkaan hyviltä vuonojen juurella. Illalla, kun ummisti silmät näkyi vieläkin lumihuippuisia vuoria. Niihin kuviin oli leppoisa nukahtaa.



Norjalainen vuorilakka

Dagen fyra
Mamma heräsi kahdeksalta hyvin levänneenä lämmityslaitteen hurinaan. Ehkä karavaanielämään voi sittenkin tottua. Pian myös nallepeiton alta loisti hampaaton hymy. Aamupalaksi syötiin paistettuja munia à la äitee, eli keltuainen jätettiin löysäksi ja vähän pippuria päälle. Sinä nautiskelit purkillisen hedelmäsosetta. Veli katsoi Simpsoneita läppäriltä ja pian laitettiin pirssi lähtökuntoon. Nyt suunnattiin Borgen laaksoon, Viikinkimuseoon, jossa oli meneillään myös viikinkifestivaalit. Siellä vietettiin päivä, veli oli aivan tohkeissaan.

Tutustuttiin viikinkien historiaan, nähtiin lampaita, lehmiä, villisikoja, hevosia ja poneja, käveltiin alas laaksoon, jossa oli pillipiirareita, viikinkitaisteluja, laivoja, jousiammuntaa, kirveenheittoa ja keskiaikaiset markkinat. Jokaisen pikkupojan unelmapaikka siis, myös vähän isompien poikien, kuten isin. Sinä nukuit vaunuissa parit päikkärit. Puukkokojun luona äiti huusi veljelle "Ei saa koskea!", kun veli koitti repiä puukkoja tupesta. "Kylläpäs saa koskea", kuului suomeksi vastaväite parrakkaan huppumiehen suusta. Puukkokojun pitäjät olivat torniolaisia, heillä oli nelikuinen vauvakollega mukana kodassa, joka kaivettiin makuupussin sisältä esiin. Veli hullaantui varsijousista ja vietimmekin tovin niillä kojuilla. Isikin oli elementissään ja osti suuharpun ja savipillin, jonka ärsyttävää vihellystä saimme kuunnella loppupäivän hänen tulkitessaan muunmuassa kokkikolmosen melodiaa.

Jousiammuntapaikka oli veljen ja isin suokkari

Viikinkilaivareissu piti jättää väliin kovan tuulen vuoksi, mutta kahvit ja vohvelit mansikkahillolla maistuivat markkinakahvilassa. Iltapäivällä matka jatkui taas päämääränään Lofoottien eteläkärjen viimeinen kylä, ytimekäs Å, jossa tie päättyy ja meritaival alkaa. Matka Borgista Åhon oli noin 70km pitkä, mutta kesti ainakin kaksi tuntia, tie oli kapea ja mutkainen, keskinopeus 40 km/h. Maisemat saivat jopa äidin hiljaiseksi, niin upeita ne olivat. Aurinko paistoi laaksoihin valtavien vuorten välistä, rantaviiva oli yhtä pitkää hiekkarantaa. Pieniä kalastajakyliä ja satamia tuli harvakseltaan vastaan, teiden varsilla loikoili lampaita.

Lofooteilla asuu 24 000 ihmistä, mielessä kävi monta kertaa, että pian voisi asua 24 004. Sinä ja veli nukuitte vieretysten koko matkan, voi mistä jäittekään paitsi. Uni tuli teille kuitenkin tarpeeseen, edessä oli nimittäin toinen haikki vuoristoon. Leirintäalue Å:ssa oli täynnä, mutta saimme viimeisen mökin Brygga-nimisestä hotellista.

Mökki oli punainen kalastajatorppa nimeltään Wilhelm, rakennettuna isojen parrujen päälle, eli se leijui käytännössä ilmassa meren rannassa. Vuoroveden tullessa siinä on varmasti ideaa, nyt se näytti hassulta. Kaikilla oli sudennälkä ja mamma loihtikin parsapastaa ja lihapullakastiketta. Oli luksusta keitellä sähköliedellä, joka oli vaakatasossa, eikä vinossa. Kattila tyhjennettiin viimeistä murusta myöten, sinä viimeistelit maissivellit pullosta. Sitten puimme sinut lämpimiin vaatteisiin ja näytit ihan jääkarhunpennulta.

Kalastajamökin gourmettia

Reppu selkään ja Lellona reppuun ja marssi korkeuksiin alkoi. Maasto oli kovin soista ja mammalla kastui heti kengät sammalissa. Sen unohti kuitenkin äkkiä, kun katsoi ympärilleen. Å näkyi korkealta kokonaan ja myös kaukana merellä horisontissa siinsivät Vaeroyn saaren vuoret. Suihkun ja iltapalan jälkeen unta ei tarvinnut paljoa houkutella. Mieleen hiipi jo pieni suru huomisesta, jolloin jättäisimme tämän pohjoisen paratiisin. E10 tie Lofooteille on avattu vuonna 2007. Nytkin tunneleita räjäyteltiin teiden tieltä. Mökissä oli vieraskirja, jossa ensimmäiset kirjoitukset olivat vuodelta 2006. Italialaiset ja ranskalaiset kinastelivat siellä keskenään, kumpi on jalkapallon maailmanmestari sinä vuonna. Ajatella, eivätkö he voi puhua mistään muusta, edes täällä maailman toisella laidalla. Äiti kirjoitteli vieraskirjaan hienoja korulauseita monella kielellä, sitten veli piirsi siihen ison Homer Simpsonin, jolla oli kirves kädessä.



Dagen 5

Sinä nukuit luxusunet kymmenestä seitsemään. Mutta tietenkin veli valvotti silloin, kun kerrankin olisi saanut nukkua. Mökissä sai kuitenkin levättyä riittävästi ja jätimme punaisen kalastajatuvan kymmenen tienoilla. Meillä ei ollut hajuakaan lautta-aikatauluista, mutta moukan tuurilla saavuimme satamaan juuri, kun laiva oli lähdössä, seuraava lähtisi vasta viiden tunnin päästä. Lauttamatka maksoi 870 kruunua eli noin 125e ja kesti nelisen tuntia. Kiipesimme yläkannelle, jossa oli kahvila. Söimme aamiaiasen siinä, kunnes huomasimme, ettei se ehkä ollutkaan hyvä idea. Merenkäynti oli kovaa ja laiva keinui hurjasti koko matkan.

Hei hei Å!

Vessa oli koko ajan varattu, kun ihmiset juoksivat oksentamaan ja osa poti pahaa oloa ulkokannella. Veli makasi naama vihreänä penkillä. Sinua harmitti enemmän tulevat hampaat, otit turvakaukalossa parit päikkärit matkan aikana. Laiva vei meidät Å:sta Bodo:n kuitenkin paljon nopeammin, kuin matka olisi käynyt teitse. Bodo oli suunnilleen Oulun kokoinen, sympaattinen satamakaupunki. Kävimme ruokakaupassa ja mamma huomasi siellä monta asiaa, mitä toivoisi Suomeenkin pian rantautuvan. Kahvia pystyi ostamaan papuina erilaisia ja jauhamaan ne valmiiksi koneessa paikan päällä, taatusti tuoretta! Toinen kiva juttu oli tuoreen leivän vieressä oleva kone, joka paloitteli leivän valmiiksi siivuiksi kotipakettiin. Norjalainen mentaliteetti näyttäisi olevan paljon ulospäinsuuntautuneempi, kuin Suomessa. Kassalla kävi iloinen naurunremakka ja puheensorina. Paljoa ei puheesta ymmärtänyt, mutta hauskalta se kuulosti silti. Bodosta pörhelsimme Fauskeen, jossa tehtiin gourmet-päivällinen, makkaraitalianpataa. Satoi vettä, mutta sateen ropina toi ainoastaan tunnelmaa ruokapöytään. Veli osti matkamuistoksi sapelin markkinoilta, johon hänen nimensäkin kaiverrettiin. Illalla päätimme leiriytyä Nordnessiin Kro-nimiselle, todella hurmaavalle leirintäalueelle.

Se olikin ihan täynnä porukkaa, mutta vielä mahduttiin mukaan. Teimme kävelyretken viereisen joen rantaan, jossa isi ensin uhosi uivansa, mutta kokeiltuaan vettä ei joutui taipumaan. Kun mamma sitten meni möläyttämään, ettei isi, eikä edes Rädyn Seppo saisi nakattua kiveä vastarannalle, menikin siinä tovi kiviä nakellessa. Yksi melkein meni sinne asti, on se isi kyllä melkoinen sinko! Iltapalat ja Simpsonit, eikä muuta tarvittu unilääkkeeksi. Huomenna jättäisimme Norjan ja osan sydäntämme rajan tälle puolen.

Dagen 6 Storjord- Arvidsjaur- Älvsbyn- Luleå

Heräsimme hyvin levänneenä kahdeksalta. Mamma näki unta, että oli kuuluisa klarinetisti ja soitti maailman suurimmilla lavoilla. Loistokas fiilis karisi äkkiä, sillä sinulla oli pöksyissä kakkayllätys ja aamu alkoi pepunpesupuuhilla. Päätimme syödä aamiaisen leirintäalueen ravintolassa. Veli söi vaatimattomasti hampurilaisaterian ja jälkiruuaksi vohvelia. Taustalla soi Frank Sinatra ja veli oli hurmiossa paikan tunnelmasta, myös lievässä sokerihumalassa. Äiti tuhlasi viimeiset kruunut postikortteihin ja suklaaseen. Kymmeneltä nostimme kytkintä ja Ruotsin rajalla olikin vastassa komea serpentiinitie. Fiatin moottori kävi melko kuumana ja mieleen hiipi ajatus, että tänne erämaahan ei naurattaisi jäädä rikkinäisen auton kanssa. Teimme isin kanssa päätöksen tulla joskus kahdestaan vaeltamaan vuononorjaan. Vuorenrinteet näyttivät kutsuvilta, valinnan vaikeus iskisi äkkiä mille niistä kavuta. Pian maisemat lattenivat Ruotsin rannikon lähetessä ja leiriydyimme viimeiseksi yöksi Luulajaan.
"Ai mikä tää paikka oli, Luuläjäkö?", kyseli veli keskustassa. Se olisi kyllä tosiaan sopinut naulan kantaan. Kello oli puoli kuusi lauantai-iltana, eikä ketään ollut missään. Kaikki kaupat olivat kiinni, eikä yhtään kioskia löytynyt, mistä olisi ostettu iskälle mynthonia. Onneksi Gunnarsfjärdenin rannasta löytyi kuitenkin kiva leirintäalue, jonne pistää Fiatti parkkiin. Tarkemmin tutkittua huomasimme, että se olikin vanha tyttökoulu. Päärakennuksen seinä oli vuorattu vanhoilla luokkakuvilla. Huoltorakennus oli sokkeloinen labyrintti ja melko aavemainenkin, ihan kuin jostain kauhuelokuvasta. Viimeisessä huoneessa oli tv, jossa joku täti katseli Olympialaisia. Olimme aivan pihalla niistä kisoista, ilmeisesti Ruotsi oli voittanut jostain lajista kultaa, koska lööpit hehkuttivat. Lämmintä oli 24 ja hiki valui, Norjassa lämpötilat vaihtelivat 10- 18 välillä. Sinä otit rattaissa ettonet ja pojat katsoivat keikkavideota läppäriltä. Isi oli saanut flunssan, mutta onneksi lääkkeitä oli mukana. Tänä yönä ei tarvittu lämmitystä.

Dagen 7
Menimme aamiaiselle päärakennuksen tyttökouluun. Tai olisi menty, jos joku olisi sanonut, että se pitää tilata etukäteen. Ei kai tässä ajatuksenlukijoita olla. Saimme kuitenkin sämpylöitä, jotka olivat kuivia ja kahvia, jota oli liian vähän. Olisi ollut parempi tehdä aamupala itse. Luulajasta oli matkaa Haparandaan 125km. Suoritimme viimehetken shoppailut siellä. Kotiin oli ihana palata, mutta Norjaan palaamme myös vielä uudestaan.

Lellonan tärpit asuntoautomatkalle:
- Ota perheelle mukaan extrapaljon Saarioisten lihapullia, jotta rauha säilyisi ja kaikilla olisi hyvä mieli.
- Jos maisemat ei kiinnosta, tutki vaatteiden pesulappuja, revi, maistele, raivostu.
- Tee kakka heti sen jälkeen, kun vaippa on juuri vaihdettu, pääset uudestaan pesutupaan.
- Jos isi laittaa cd:n soimaan kilju kovaa, koska se on kivempi ääni. Jos isi laittaa isommalle, kilju vielä kovempaa.
- Pulauttele porkkanavelliä ainoastaan valkeille vaatteille, värillisissä se ei näy.
- Kilju museossa isosti, kun alkaa esittelyvideo, pääset toiseen huoneeseen, jossa on jännempää.
-Ole ihana ja kiltti vauveli suurimman osan matkaa ja nuku melkein aina, kun auto on liikenteessä. Tee perheen matkasta vieläkin hienompi läsnäolollasi <3

Kiitoksia seurasta, nähdään taas pian!