Leijonan osa

On päiviä, jolloin äiti toivoo, että ketsuppi olisi vihannes, koska silloin meidänkin lapset söisivät terveellisesti aina. On aamuja, jolloin äiti luulee, että potkuhousut on roska, koska ne löytyvät vaipparoskiksesta kun taas likavaippa on nätisti aseteltu hoitopöydän viereen. On öitä, jolloin äiti rukoilee, että maitopullo osaisi kävellä itse keittiöstä makuuhuoneeseen. Niin, aina ei arki ole ruusuilla tanssimista, se on joskus tanssimista olohuoneessa aamuneljältä yöpaita päällä.

Joskus on paha, tosi paha päivä. Sellainen, josta herra Murphykin olisi kateellinen. Se alkaa jo siten, että lentää perselleen eteisessä, kun liukastuu leikkiautoon unenpöpperössä. Aamukahviin lorauttaa vahingossa tuttelia, koska purkki on samannäköinen, kuin Valion kahvimaito. Molemmat lapset ovat flunssassa, toinen jättää räkäluutuja joka paikkaan, joita koittaa bakteerikammoissaan väistellä. Hampaita tulee, niin on tullut jo viisi kuukautta, mutta erityisesti tänään ja erityisen tunteella. Vasen käsi on turtana kantelusta, kaikki kotityöt pitää tehdä oikealla kädellä. Tietäähän sen, miten siinä käy, puurot lentävät lattialle ja koko keittiö on sotkussa. Kun laitat vauvan päiväunille ja tunnin hyssyttelyn, 25 eri tuutilaulun, heijailun, silittelyn, taputtelun ja kärrynpyörien jälkeen saat hänet lopulta uneen, on veli sillä aikaa virittänyt musahuoneessa Voxin styrkkarin volat kaakkoon ja tiluttaa Eruptionin soolot ilmoille täysillä. Vauvan lisäksi herää ajatus, josko Voxi viihtyisi paremmin kaatopaikalla.

Tilanne rauhoittuu hieman keskipäivällä ja ajattelet, että nyt pakenen suihkuun ja elän viisi minuuttia itselleni. Mutta kesken suihkun vauva kolauttaa ohimonsa leikkiautoon ja alkaa kirkua. Juokset suihkusta kesken pesun ja kaappaat kiljuvan vauvan kainaloon. Samassa hetkessä toinen lapsi leikkaa käteensä haavan, josta valuu verta ja sillä siunaamalla puhelin ja ovikello soivat yhtä aikaa. Jos menet ovelle ensin, siellä on joko Elegan keittiökalustemyyjä tai naapurin setä, joka tuo pilalle mennyttä voileipäkakkua. Sillä aikaa toinen lapsi vuotaa kuiviin ja huomaat vasta oven avattua, ettei sinulla ole vaatteita päällä. Jos taas vastaat puhelimeen ensin, siellä soittaa lehtimyyjä tai pahimmassa tapauksessa hammaslääkäri, joudut kirjaamaan aikoja ylös ja toinen lapsi avaa oven ja kutsuu keittiökalustemyyjän sisään keskelle sekasortoa. Onneksi äidillä on seitsemän kättä ja kuusi päätä ja tämäkin tilanne saadaan ratkottua siten, että kalustemyyjä lähtee vähemmän järkyttyneenä, poika saa laastarin sormeensa ja vauva tuttipullon suuhun. Äidin suihku jäi kesken, mutta odotahan vaan, kun te kersat kasvatte isoksi, sitten äiti lotraa suihkussa koko eläkeikänsä.

Hetkessä eläminen on nyt kovasti pop ja lapset ovat siinä maailmanmestareita. Kaikki hehkuttavat sitä miten pitäisi osata nauttia nykyhetkestä ja aivan totta, mutta ei se aina pelkkää nautintoa voi olla. Silloin, kun ottaa pannuun, niin silloin karjutaan, ja kovaa. Hetkessä elämistähän sekin on. Tulevista oppii olemaan täysin murehtimatta todennäköisesti sitten, kun on niin vanha, ettei tulevaisuutta enää ole. Mutta eletään me täysillä myös nämä pahat päivät, ja ollaan välillä tosi äkäisiä ja harmissaan. Ollaan aitoja, omia itsejämme. Onneksi ne suloiset ja leppoisat päivät, ne on leijonan osa.