Lellona ja Lapin kesä

Pellossa näkyi tien laidalla laidun, joka oli täynnä pahvisia lehmiä, emäntäkin oli. Minne lienee Lapista oikeat lehmät kadonneet, juovatko täällä aikuisetkin maidonkorviketta? Tätäkö tarkoittaa sanonta, “Eletään, kuin Pellossa?”
Pellon Alkosta äiti haki viinipullon tuliaisiksi papalle. Kassajonossa edellä oleva nainen osti pari keissiä lonkeroa. “Kolmesataakolmekymmentäkuusi”, kuului kassaneidin napakka pyyntö. Mamma meinasi lentää persiilleen ja kipitti tarkistamaan oman pullon hinnan. Ei tullut mieleenkään, että ne olivat kruunuja. Sen sijaan Lapin lisä oli tuttu. Parit päiväunet ottaneena sinulle riitti pian autossa istuminen, kiljuit pitkästyneenä valtaistuimessasi. “Ei hätää, kohta tulee Kolari!”, huuteli isi etupenkiltä. Jopas kuulostaakin huojentavalta.  Kesälomareissu Muonioon oli alkanut.

Jos Kainuun kulttuuri on omanlaisensa, niin sole poka mikhään verrattuna Lapin sosiaalielämään. Mamma katseli menomatkalla kukkakaalin muotoisia pilvenhattaroita ja mietiskeli Tornion Nesteen kassaneitiä, joka oli katsellut äitiä suu ammollaan. “Onko tuo siun tukka oikia?”, se oli kysynyt. “Noh juu, päässä ovat kiinni”, äiti vastasi ihmeissään. “Ohhoh, onpa hirveän paksu!”, jatkoi tyttö ja jupisi taivastellen vielä keittiöönkin kävellessään. Se oli kai hänen näkemyksensä asiakaspalvelusta. Kiitosta tai ole hyvää ei kuulunut. Mitähän neiti mahtaa tuumata, jos asiakkaaksi tulee joku ulkomaanelävä, vaikka Tina Turner?

Äiti muistaa terävästi ensimmäisen kerran, kun isi vei äidin Lappiin, silloin oli mykistävän upeat revontulet, koko taivas väreili punaisena ja vihreänä. Äidin ranskalaiset ystävät kutsuivat äitiä aina nimellä “Northern light”, eli revontuli. Sääli, etteivät he koskaan ole nähneet oikeasti sellaisia. “Lapin kesä”-kappale antaa pohjoisen kesästä kuitenkin aivan liian synkän kuvan. Aurinko paistoi joka päivä neljän reissupäivän ajan. Joka ilta Päivi-täti lämmitti puusaunan rannassa ja joka ilta hyppäsi äiti saunasta hyiseen Kangosjärveen. Sinut pestiin saunan eteisessä ämpärissä. Hurmasit sukulaiset isoilla, ruskeilla silmilläsi. Pöristit niin, että sylki roiskui metrin päähän.

Hilma-mummo kurvaili hilpeänä mersullaan sisällä. Hän oli ristinyt rollaattorinsa mersuksi. Hilmalla oli mersu sisällä ja ulkona. Mummon makoisa poronkäristys odotti väsyneitä matkaajia. Hilloja ei tänä vuonna kuulemma paljoa tule, liian holotna. Äiti ei alkanut tinkaamaan siellä, että ne ovat lakkoja, hilloa tehdään vasta sitten kerätyistä marjoista. Ei passaa etelän tytön alkaa Lapin emäntiä opettamaan. Äiti luki päiväuniesi aikana kirjaa kahdesta naisesta 70-80-luvun Afganistanissa. Kontrasti oli aika hurja lukuympäristöön nähden, mutta sellaisia kirjat ovat, pieniä aikakoneita. Veli luki Seiskaa ja Raamattua. Hyvin laaja maku hänelläkin. Sääsket ei ulkona haitanneet, kun niitä oli miljoona. Mutta juuri kun olet rättiväsyneenä nukahtanut ja sammuttanut valot, niin tulee se yksi, jonka ääni on kuin suihkuhävittäjällä ja jota ei saa tapettua vaikka päällään seisoisi.

Veli kävi papan kanssa kalalla kolme päivää. Saaliiksi hän sai yhteensä kuusi lohta. Voi sitä ylpeyden määrää, mikä pojan silmistä loisti, sellaista voitonriemua ei saada Angry birdsiä pelaamalla. Päivällispöydässä kehuttiin kilpaa saaliin makua, vaikka veljen mielestä äiti pilasikin ruuan mausteilla ja höysteillä. Kävimme perheen voimin myös patikoimassa Pakasaivon kurulla. Sinä nökötit rintarepussa ja äiti sai hyvää liikuntaa noustessaan rinnettä. Matkalla juotiin tunturipurosta vettä. Pakasaivo on saamelaisten pyhä paikka, jossa he ovat uhranneet mm. poroja ja rahaa nakaten niitä järveen kurun pohjalle, joka on 60m syvä. Se on niin syvä ja pyörteinen, ettei siellä voi edes sukeltaa. Järvi on salaisuuksia täynnä. Sinun juuresi ovat täällä, käppyräisten mäntyjen oksissa, utuisilla soilla ja tunturituulessa. Toivottavasti palaat tänne vielä isonakin monta kertaa ja lumoudut Lapin karusta luonnosta.

Rantaleijona

Pojat ovat poikia -ja niin ovat poikien isätkin. Sanotaan, ettei lapsen sukupuolella ole merkitystä, mutta totuus on se, että kun saa pojan niin lisävarusteena tulee autorata, josta eniten tohkeissaan on pojan isä. Meidän perheessä ei harrasteta sukupuolineutraalia kasvatusta, vaan tehdään vissi ero poikien ja tyttöjen välillä. Kun talossa on kolme poikaa niin mammalla on täysi työ pitää estrogeeneistään huolta, sillä äidin kautta pojat tutustuvat naiseuteen ja saavat eväitä myös tuleviin suhteisiinsa vastakkaisen sukupuolen kanssa. Veljesi mielestä tyttöjä ei ole olemassakaan. Hän puhui jo ekaluokalla "Meidän luokan naisista". Hänellä on aina ollut myös vahva aikomus hankkia vaimo, ettei tarvitse nukkua yksin. Sinäkin lellona olet paljon muutakin, kuin vanhempiesi aikaansaaneen geeniteknisen reaktiosarjan lopputulos. Olet uniikki urosleijona.

Ensimmäinen kesäsi on ollut melko viileä ja sateinen. Heinäkuu on jo puolessa ja helleviikkoja on ollut vain yksi. Tästähän voisi olla harmissaan, jos ei olisi vauvaa talossa. Tämä on täydellinen vauvakesä! Mamman rantaleijona ottaa mieluummin varjoa, kuin aurinkoa. Isin lomaan on vielä muutama päivä aikaa. Vaikka kaikilla on kesäloma, niin äitiydestä ei lomia oteta. Summeri- ohjelmassa sanottiin, että "Aikuisilla on tosi tylsii statuspäivityksii facebookissa, niis ei tapahdu niinku mitään". Päikkäreiden aikaan äiti pistää pötkölleen takapihan aurinkotuoliin ja on vaan. Kuinka kaunista onkaan olla laiskana ja levätä sen päälle. Tylsyys on mahtava asia, sitä ei teinix vielä tiedä. Mutta se onkin huonoa teiniyttä, mikä ei ärsytä.

Säästä riittää puhetta, mistäpä ne suomalaiset muuten puhuisivatkaan jos aina olisi kelejä. Jos kesäloma on sitä varten, että silloinkin pitää olla juuri oikeaan aikaan oikeassa paikassa, se kuulostaa suorittamiselta, ja suorittaminen kuulostaa työltä. Tosi kesämies/nainen tanssii vesisateessa ulkona jos sillä hetkellä sattuu huvittamaan ja pysyy auringonpaisteella sisällä, jos se tuntuu hyvältä. Mekin järjestimme suursiivouksen silloin, kun aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Sinä autoit nukkumalla, veli vahti sinua ja siivosi oman huoneensa äidin mahtikäskystä. Nykynuoret on pakotettava omatoimisuuteen, vaikka väkisin. Mamman polvi on reistaillut pari viikkoa. Se on kai venähtänyt juostessa, eikä suinkaan parane sinua nostellessa. Leikkauksesta polvi paranee, ei pojasta! Polvesta ja Suomen huonosta menestyksestä jääkiekon MM-kisoissa huolimatta, äiti on vakaasti päättänyt juosta puolimaratonin syksyllä. Sitä ennen pitäisi vielä hieman tiputtaa painoa. Maraton on näet juuri se kisa, jota ei Ahtisaaret juokse.

Kummivanhempasi menivät naimisiin. Sinutkin oli kutsuttu, mutta päätimme isin kanssa viettää ensimmäistä kertaa yön ilman sinua ja pääsit mummolaan hoitoon. Häät olivat kesän kohokohta ja äiti jännitti hääparin puolesta edellisen yön. Isi nukkui tapansa mukaan lepposasti. Hänen mielestään kai on parempi nukkua ennen asioita kuin maata valveilla jälkeenpäin. Voi miten kateellinen äiti on tuosta kyvystä. Menomatkalla kävimme hääpaikalla ja näit vauvakavereita. Otit söpösti kaveria kädestä kiinni, sen jälkeen sohaisit silmään. Äidillä ja isillä oli kunnia esiintyä ja laulaa yhdessä. Mamma teki kummivanhemmille laulun, joka laulettiin vihkimisen yhteydessä. Sen nimi on "Minä olen nähnyt sinut". Sanat menevät näin:


Mä en tiedä kuinka paljon meillä on aikaa, ehkä vuoden päästä mua ei olekaan.
Mutta sitä on ollut jo niin paljon, jos se onnen hetkissä mitataan.
Ei sun tarvii sanoo, että välität vieläkin. Ei sun tarvii joka päivä todistaa.
Mutta sydän on tyhmä ja niin heikko ja se voi helposti unohtaa.
Mä tiedä, kuinka paljon siihen tarvitaan, että voit mua ehdoitta rakastaa.
Mutta tiedän, että silloin on se helpompaa, jos vain sitä oikeesti haluaa. 
Mä en rakkaani pyydä sulta mitään, paitsi koko elämäsi jakamaan.
Sen edessä minäkin olen nöyrä, että ilman sua olen varjo vaan.
Jotkut ovat nähneet enkeleitä, mutta minä olen nähnyt sinut.
Sinä loistatko samaa valoa vielä, kun pääni on harmaantunut?
Siivet sinulta sain, nyt olen vapaa ja sokeutunut.
Siitä asti on säkeesi sisälläni soinut.


Ilon kyyneleet tuntuvat parhailta silloin, kun niitä voi vuodattaa jonkun toisen, itselle tärkeän ihmisen puolesta. Toivon, että saan joskus vuodattaa samoja kyyneleitä sinun häissäsi, koska ihmisen ei ole hyvä olla yksin ja jokaisella tulisi olla etuoikeus kokea rakkautta. Omistat kuitenkin vain sen, mitä et voi menettää.

I'm a bitch, I'm a lover, I'm a child, I'm a mother

Moderni suomalainen nainen on ihmeotus, hän on kameleontti, vaihtaa roolia sekunnissa ja muuttuu Lara Croftista Äiti Teresaksi. 12 tunnin sisällä hän voi olla menestyvä työntekijä, huolehtiva äiti, rakastava puoliso, hehkeä rakastaja ja huoleton lapsi. Kaikissa näissä rooleissa on naisen identiteetti osittain mukana. Ai miksi naisella on rypäleaivot ja kyky ajatella montaa asiaa yhtä aikaa? Mies, teeppä perässä!


Nämä roolit ovat myös toisinaan ristiriidassa toistensa kanssa. Mies ei halua puolisokseen vain äiteetä. Työpaikka haluaa tekijäihmisen, jolla on kivitalon kokoinen kunnianhimo. Lapsia ei juuri kiinnosta päivittäinen kamppailusi markkinavoimien kanssa. Ja jotta nainen voisi rakastaa myös itseään, hän tarvitsee aikaa vapaasti toteuttaa itseään, eli olla, kuin lapsi. Nämä ovat kuitenkin rooleja, ei koko persoona. Maailma on näyttämö ja me naiset olemme Julia Robertseja. Kun onnistumme roolisuorituksessamme, emme menetä kasvojamme, eikä meidän tarvitse tuntea häpeää. Kaikista vähiten hyväksyttävä rooli naiselle on tämä edesvastuuton lapsi, mutta se voi olla se kaikista tärkein, pitelevä linkki kaikkien muiden roolisuoritusten välissä. Nainen tarvitsee takahuoneensa, jossa voi vapaasti riisua roolivaatteensa. Jos siis naisella on joskus joku käsittämätön lapsellisuus ja päähänpinttymä, anna pitkää siimaa siinä kohtaa, hän tarvitsee sitä. Julia Robertskin jättää vapaa-ajalla kainalokarvansa ajelematta.

Jotta ei mene vain naisten kehumiseksi, niin mamma nostaa maljan myös suomalaiselle miehelle. Jostain syystä viime vuosina suomalainen mies on saanut kummallisen leiman median riemastuttua mm. Sofi Oksasen ja Esko Kiesin kommenteista. Suomalainen mieskö muka aina viinaanmenevä, sohvalla löhöävä, porsastava sovinisti, joka ei ymmärrä naistaan ja laiminlyö perhettään? Monenkohan ulkomaalaisen miehen kanssa rouva Oksanen on seurustellut? Toki ulkomaanelävät osaavat usein kertoa tunteistaan avoimemmin, mutta entäs, kun pelkkä roskapussin vientikin on yhtä suurta draamaa? Tämän päivän Suomessa elää paljon fiksuja, naista syvästi kunnioittavia, moderneja miehiä, jotka tinkimättömästi rakastavat ja huolehtivat perheestään. Toki löytyy junttejakin, mutta löytyy myös naisia, joilla on pakonomainen itsenäisyyden saavuttamisen syndrooma. He pyyhältävät jossain ihan muualla, kuin huolehtimassa parisuhteestaan. Mitä me naiset ilman miehiä tekisimmekään? Mies ei tarvitse viikon matkalle, kuin yhden pienen matkalaukun, mitäs jos hän ottaisikin neljä? Joka reissulla pitäisi olla peräkärry mukana. Entä jos mies viettäisi tunnin kylpyhuoneessa joka aamu ja lukittautuisi vessaan kiillottamaan nahkaansa niin, etteivät muut pääse edes pissalle? Äiti on kyllä nähnyt tällaisiakin miehiä, mutta he eivät olleet suomalaisia. Mies tekee ikkunaostoksia vain silloin, kun tarvitsee ikkunoita. Harmaat hiukset ja rypyt vain lisäävät suomalaisen miehen charmia. Kaikista suurin kilistys vielä sille suurelle selkärankaisuudelle, kun mies sanoo "Minä rakastan sinua" ainoastaan silloin, kun oikeasti tarkoittaa sitä.


Arkipäivisin tv:stä tulee viideltä kanavalta Tv-shoppia, samat Aire bra- eli ilmarintsikat, vapaasti suomennettuna ovat kaupan kaikkialla. Mainoksen mukaan niiden kanssa katoaa kaikki ongelmat. Ne ovat niin kevyet, että kun laitat ne päälle, voit melkein leijua ilmassa. Niitä voi laittaa vaikka kuudet päällekkäin, kaikkia eri värejä ja selkäläskit häviävät saman tien. Selkäläskit on asia, josta mamma ei tiennyt mitään ennen kuin tuli toisen kerran raskaaksi. Eihän selkään voi tulla läskiä, vai voiko? Lisäksi on puhdistuslaitemainos, jossa kerrotaan elämän muuttuvan paljon paremmaksi yhdellä kädenliikkeellä. Ainut kädenliike, jolla elämä tulee paremmaksi on se, kun painaa kaukosääten powernappia ja laittaa nurkkajumalan kiinni. Televisio passivoi koko perhettä. Mieluummin istutaan vaikka tekemättä mitään koko perheen voimin olohuoneen sohvalla. Ostimme muutama vuosi sitten ison sohvan. Se on niin iso, että siihen mahtuu koko perhe makaamaan yhtä aikaa, se oli loistava ostopäätös. Nyt sohvalle on puklittu, tyynyt on myllätty muodottomiksi, sohvassa on hiuksia, sipsinmurusia ja nurkkakohdassa on nukkaa, koska se on sohvan mukavin kohta ja siinä painovoimakenttä on suurempi, kuin muualla. Sohvassa näkyy elämä, siinä on vietetty sarja nautinnollisia hetkiä. Voi, kunpa kaikki ajattelisivat aina niin, kun näkevät sen kärsineen reuhkan.


Nyt on kulunut tasan 4 kk siitä, kun sinä näit päivänvalon. Ensimmäinen kvartaali olikin todella tuloksellinen ja kasvu jatkuu nousujohteisena. Motoriikassasi on jo ryömimisen alkeet, pylly nousee ylös, mutta pää jumittaa vielä etenemistä, välillä koitat repiä itseäsi matonkuteista eteenpäin, tahtotila on kova. Vietimme viikon vaippasilleen, kun tuli ensimmäiset helteet. Äidillä oli kylläkin kesämekko, tai oikeastaan viisi mekkoa päivässä, koska osa soseistasi viihtyi paremmin äidin vaatteilla, kun vatsassasi. Silmissäsi on yhä enemmän ruskeaa pigmenttiä, sinusta on tulossa suklaasilmäinen Leonardo Rafaello Alehandro. Lempipuuhiasi on Kalevan lukeminen. Zoomaat jokaisen kirjaimen antaumuksella, revit lopulta silpuksi, rutistelet ja tunget suuhun. Ajankohtaiset asiat ovat kirjaimellisesti paikallisten huulilla niin, että painomustekin on levinnyt pitkin naamaa. Hienoa, että joku meidänkin perheestä muistaa lukea sitä lehteä, muita kiinnostaa vain Aku Ankka. Toivottavasti et kohtele koulukirjojasi samalla tavalla isompana. Tuleva purukalustosi aiheuttaa hampaiden kiristystä niillä, joilla ne jo ovat suussa. Miten joku sellainen pieni, jota ei edes vielä voi nähdä voikin aiheuttaa noin paljon harmia ja kiljumista? Ja kaikki älämölö vain siksi, jotta sitä pientä valkoista pääsisi sitten loppuelämänsä joka päivä hinkkaamaan ja harjaamaan ja käyttämään hammaslääkärissä. Sitten vanhemmat koittavat keksiä siihen kaiken valtakunnan keijuja ja peikkoja, jotta jälkikasvu hoitaisi legonsa, vaikka ainoa hammas, joka oikeasti kakaroita kiinnostaa on Bluetooth.

Madonna ja Michael Jackson

Kiinnostaako viikko autossa hampaita kiukuttelevan vauvan ja nettikoukussa olevan esimurkun kanssa? Monta tuhatta kilometriä ikkunasta käsin, miljoona hyttystä pysähtymispaikalla ja jäinen merituuli, joka puskee luihin ja ytimiin sekä rotkot ja vuonot, jonne koko karavaani voi molskahtaa, jos kuski erehtyy tekemään pienenkin harhaliikkeen? Niin meitäkin! Siksi varasimmekin asuntoauton loppukesälle ja sinä pääset ensimmäiselle ulkomaanmatkalle Norjaan. Jotta matkasta ei tulisi liian helppo, matkailuautomme on vuosimallia -95 ja siitä puuttuu kaikki uusimmat hienoudet. Aiommekin ottaa käyttöön manuaalikartan sekä Ruotsiin, että Norjaan, niitähän käytettiin jo 1600-luvulla pohjoisessa menestyksekkäästi, meitä odottaa suuri löytöretki. Kyllähän isi nyt mieluummin äidin selostusta kuuntelee, kuin monotonista ja tylsää Tomppaa. Tompalla ei ole mielipiteitä, äidin kartanluvussa sen sijaan on tunnetta ja tulkintaa! Jotta mummojen sydän ei menisi ihan solmuun ja sykkyrälle, niin kerrottakoon myös, että tiedostamme lastin kalleuden ja aiomme olla supervarovaisia liikenteessä. Onneksi vuoristoissa mamma on kruisaillut ennenkin. Silloinkin pelotti enemmän, kuin muumilaakson mörkö pikkulikkana.

Matkajärjestelyt aloitetaan hommaamalla sinulle passi. Kiitos EU:n uuden passiasetuksen, saat oman passin ja pääset passikuvaan. Perusilmeesihän on silmät lautasina, suu auki ja suusta valuu kuola pitkänä norona. Ei ole pelkoa, että sääntöjen vastaisesti hymyilisit siinä tilanteessa. Muista siis myös 10-vuotiaana ottaa sama ilme, kun matkustat, koska naamasi on silloin varmaan vähän eri näköinen. Sormenjäljenotto sen sijaan käy leikiten, johan me on sormiväreillä leikitty. Voikin olla, että tulee koko käden jälki ja varmuuden vuoksi vielä toisen käden ja naaman ja jalankin. Siihen kun vielä pulautetaan ja hierotaan päälle, niin ei jää epäselvyyttä kuka omistaa passin.

Kummisetäsi täytti 30 vuotta. Hän oli itse arvellut juhlistaa merkkipäiväänsä pröystäilevästi nauttimalla kaikessa hiljaisuudessa kotonaan Domino-keksejä, ja vieläpä oikein tuplatäytteellä! Posketonta menoa. Onneksi ystävät estivät tämän suuruudenhullun hapatuksen ja järjestettiin yllätysjuhlat. Kummisetä passitettiin viekkaudella ruokakauppaan ja sillä aikaa tupa täyttyi tutuista ja kavereista. Myös sinä töppösinesi tulit paikalle. Kun kummisetä tuli kotiin kaikki alkoivat metelöimään eteisessä. Kummisetä ei ollut moksiskaan, mutta sinä annoit kuulua. Eikä ihme, aikuiset käyttäytyvät perin arvaamattomasti. Ensin ollaan hiljaa ja supistaan ja sitten kokoonnutaan yhteen pitämään suurta meteliä, olit tyrmistynyt. Juhlissa kohtasit myös ensi kerran yhtä järkyttyneen olennon, kuin sinä itse; kissan. Sinä ja kissa tuijotitte toisianne epäluuloisina. Kissa kiinnostui turvaistuimestasi, maitopullosta sekä vinkuvasta lelustasi, teillä olisi siis paljonkin yhteistä, mutta liian vähän rohkeutta tutustua lähemmin. Kummisedälle irvistit aluksi, mutta sitten sait värikkään kertakäyttömukin, jonka rassasit silpuksi keskittyneesti. Olihan nämä sittenkin tulemisen arvoiset kekkerit.

Nyt on aikoihin eletty, sillä olohuoneen kattoon on porattu reikä ja siitä roikkuu lattiaan asti ulottuva huvilaite. Laitteen nimi on hyppykeinu. Hyppy ei tule vielä kysymykseen, eikä keinuminenkaan, mutta härvelissä voi seistä hetken miehekkäästi kädet nyrkissä ja olla ihmeissään. "Ökkö!", analysoit rohkeasti tilannetta jo kolmannella kokeilukerralla. Kyllä se siitä, en odottanutkaan, että olisit heti piruetteja ja voltteja heittänyt. Kävimme esimmäisessä lääkärin tarkastuksessa ja lääkäritäti kysyi ensi töikseen, että oletko kiltti lapsi. Mamma mietti hetken, vastaako tähän joku oikeasti, että "Ei, minun lapsi on tuhma ja ilkeä", mutta tyytyi sitten pinnalliseen keskusteluun ja kehui sinun olevan oikea enkeli. Tutkimuspöydällä näytit lääkärille kieltä. Mutta silloin, kun lääkäri pyysi näyttämään kieltä, sitä ei näytetty, sen sijaan pieraisit. Et anna naisten komennella toimintojasi. Lääkäri kertoi sinun kasvavan hienosti, mutta jalat olivat hieman jäykät. Se voi hänen mukaansa johtua myös jännityksestä, kun vieras ihminen tutkii. No älä nyt, mitäs itse tuumaisit, jos tuntematon nainen heittäisi sinut alasti pöydälle ja alkaisi repimään jaloista. Voi olla, että jäykkyyttä ilmenisi muillakin. Miksi lapsilta odotetaan älyttömiä?

11-vuotiaamme osaa Aliasta pelatessa selittää mennen tullen sanat "konkurssi", "multimediadokumentti" ja "globalisaatio". Mutta kun eteen tulee kortti, jossa lukee "kirjoituskone" tai "NMT", poika menee sanattomaksi. Näistä ei ole vielä kerrottu historiantunnilla ja netissä ne on out. Eilinen on jo historiaa ja äiti kaikessa viisaudessaan kertoo pojalle, mitä nuo sanat tarkoittavat. Vielä pienen hetken on äiti kaikkitietävä, mutta varttuessasi sinäkin opit näkemään vanhempasi inhimillisinä olentoina ja kasvattajina kaikkine vikoineen, alat hakemaan omaa arvomaailmaa ja identiteettiä, kyseenalaistamaan vanhempiasi. Nykyisin koulut ovat luopuneet moraalikasvattajan roolista, tilalle on tullut media. Sieltä nuori shoppailee sekalaisia arvoja elämänkatsomukseensa, kuin Siwan hyllyltä. Arvoja, jotka ovat usein ristiriitaisia. Ei ihme, että nuoren pää on sekaisin. Sama tyyppi voi vahvasti korostaa eettisiä- ja ympäristöarvoja ja käyttää lapsityövoimalla tehtyjä vaatteita. Media on pelottava kasvatuskaveri, koska se on puolueellinen, eikä ollenkaan reilu. Edessä on paljon keskusteluja ja kuuntelua. Onneksi mutsi ja fatsi jyrää vielä sen yli. Kaiken murroksen jälkeen suurin idolisi ei tule olemaan Madonna ja Michael Jackson, se on isi ja äiti.