Suo, kuokka ja Lellona

Aikaansa seuraava on oikeastaan aina sitä jäljessä, siksi ostin sinulle Jussipaidan. Se päällä Sepot kaivoivat pohjanmaalla sarkaojia jo 1925. Se edustaa ahkeruutta, sisua, rehellisyyttä ja hulluutta. Se on ehkä miehekkäin ja asenteellisin ikinä suunniteltu vaatekappale, kannat sitä asiaan kuuluvalla ylpeydellä paukuttaen nyrkillä rintaa ja huutaen "Öööööö!" Näytät niin isolta mieheltä, ihan kuin leuanpäältä näkyisi jo ensimmäiset viiksikarvat.

Olet suurimman osan ajasta nyt jaloillasi, sinä horjut, mutta usko ei. Tuolla itseluottamuksella pääsee minne vaan ja sinne oletkin juuri menossa, mieluiten yhtäaikaa. Luimme yhdessä kirjaa. Kissa sanoo, "miau", koira sanoo, "hau hau" ja apina sanoo "nam!"...? Hyvä se on opetella jo pienestä, ettei kannata uskoa kaikkea, mitä lukee, mutta silti pidän tätä harhaanjohtavana. Nämä on isoja asioita, lapsen maailma voi järkkyä, kun menee ensi kertaa eläessään eläintarhaan, eikä apina sanokaan "nam", vaan kiljuu rumasti ja heittää banaanilla päähän. Rehellisempää olisi kirjoittaa vaikka, että tyttöystävä sanoo "nam". Muita harrastuksiamme nykyisin on zombikävely, jota treenaamme joka päivä pää ja takapuoli hellänä sekä tarzanhuuto. Isi asensi niin hyvät pistorasiansuojat, ettei äitikään saa enää kännykkää laturiin. Säästyypä sähköä, ja kännykkälasku.

Tuli kunnallisvaalipäivä ja pöristelimme mummolasta kotiin veljen kanssa. En tiedä, miten yksinhuoltajat lantraavat reissussa tuulilasinpesunestettä, minut pelasti 11 vuoden ikäero. "Äiti, kerro jotain raakoja totuuksia, sä olet siinä niin hyvä", pyysi veli huoltamon kahvipöydässä. Mamma kertoi veljen juoman limpparin sisältävän puolet vettä, koska se oli hanasta. Jos olisin kertonut, että sillä sokerimäärällä eläisi kaksi viikkoa, se ei olisi uponnut. Mutta nyt esimurkku kelasi, että oli maksanut monta euroa vesilasista, jossa on tiivistettä.  "Ensi kerralla en osta hanalimpparia!" Vanhemmuus se vasta on politiikkaa. Isi saapui Saksasta uuden auton kanssa. Nyt mahtuu ja kulkee. Teimmekin heti yhdessä neitsytajelun äänestämään. Sinä karjuit matkan kitarisat rullalla, kunnes pääsit isin kanssa äänestyskoppiin. Illalla koko perhe oli niin väsynyt, että vaalivalvojaiset muuttuivat vaalinukkujaisiksi. Vaaleissa suurin häviäjä oli demokratia alhaisen äänestysprosentin vuoksi. Muista sinä Lellona, että demokratia ei ole itsestäänselvyys, äänestäminen on etuoikeus ja pieni ele, josta vastineena sinulla on oikeus sananvapauteen. Jos luulet olevasi liian pieni vaikuttamaan asioihin niin nuku yksi yö suljetussa huoneessa, jossa on itikka.

Ensilumi tuli ja se ei jäänyt sosiaalisessa mediassakaan epäselväksi. Lumi on kaunis, vielä kun sitä ei ole liikaa. On ihana kääriytyä lämpimiin villavaatteisiin. Sinusta se on kamalinta maailmassa. "Äiti, istuivatko miehet ennenvanhaan saunassa karvalakki päässä?", tiedusteli velipoika. Mamma selitti, että Kummeli on vain sketsisarja, eikä perustu tositapahtumiin. Veli on tavattoman ylpeä uudesta karvalakistaan, hän istuu sisälläkin se päässä. Kouluun mennessä häntä huoletti, jos kaverit kiusaavat karvalakista. Mamma opetti, että kannattaa nauraa äänekkäästi kohti psykonaurua, se harmittaa kiusanhenkeä eniten. Kaverien mielipiteet on nyt suurin kirjoitettu laki ja korkein oikeus. Toisaalta myös kavereiden juttuja arvostellaan. Sulle sanoisin Lellona, että ennen kuin kritisoit jotakuta, niin sinun kannattaa kävellä kilometri hänen kengissään. Sillä tavalla sinä olet lopulta kilometrin päässä kritiikkisi kohteesta ja sinulla on hänen kengät. Opetellaan nyt ensin kuitenkin kävelemään metri.

Tyhjän naurajasta mies tulee

Viestintä on välillä melkoista rakettitiedettä, sitä pitäisi mielestäni opettaa erillisenä oppiaineena peruskoulussa, koska se ratkaisee kaiken, joka paikassa. Pelkästään väärällä viestinnällä voi tuhota uran, parisuhteen tai luulla koko lapsuutensa, että Hectorin biisissä lauletaan "Tyttö näki sillalta, kuinka kustaan".

Jos minulla on kesken päivän asiaa miehelleni, vaihtoehtoja on monia. Voin laittaa Facebookkiin viestin, lähettää pikaviestin Viber-sovelluksella, pukata ihan perinteisen old school- tekstarin, meilata tai soittaa. Käytän näitä kaikkia vaihtoehtoja asiasta riippuen. En kuitenkaan koskaan silloin, jos kyse on muusta, kuin käytännön asiasta.  Toki joskus voi lähteä hömppäviesti ja pitääkin lähteä, mutta aina, kun tekstistä puuttuu naama, enkä tarkoita naamalla hymiötä, puuttuu suuri osa sisältöä. Jos Lellona laittaisi minulle nyt tekstarin siinä lukisi "Öööpö pöppöpöö öyvvö". Tämä jättää vähän liikaa tulkinnan varaa. Mutta kun pienokainen kertoo tämän kasvotusten ymmärrän täysin, mistä on kysymys. Vauvat ovat nonverbaalisen viestinnän guruja ja voi vain ihmetellä mihin se taito katoaa, kun vauvasta tulee aikuinen.

Puolison kanssa tulisi neuvotella riitelyn sijaan, lapsen kanssa taas ei saisi neuvotella, vaan vetää rajat ja olla johdonmukainen. Meillä johdot on joskus mutkalla, mutta kommunikointia ainakin tapahtuu. Huumori on mammalle todella tärkeä elementti kaikissa ihmissuhteissa. Lellonan kanssa nauramiseen ei vitsejä tarvita, hekotetaan vedet silmissä vaan täysillä, ja täysin ilman syytä. Pian tilanne laukeaa aidoksi nauruksi. Perheen kanssa hulvaton pelleily keventää elämää sen kaikilla osa-alueilla. Nauru on sisäistä hölkkää, se rentouttaa ja murtaa jään. Mamma ei nalkuta juuri koskaan ja sen voi varmasti isikin allekirjoittaa. Se johtuu siitä, että vihaan itse nalkuttamista ja olen sen verran sotkuinen ja hajamielinen itse, ettei ole varaa naputtaa muille, paitsi lapsille tietenkin, etteivät he tekisi niin, kuin minä teen, vaan tekisivät niin, kuin minä sanon. Lohdutan itseäni sillä, että Einsteinkin kärsi tarkkaavaisuushäiriöstä. Kukaan ei muista pakastimesta löytynyttä tyynyliinaa sitten, kun olen saanut Nobelin fysiikanpalkinnon. Oikeilla sanamuodoilla voi myös pyytämättä saada ihmeitä aikaan. Kehuminen on hyvä muoto perheen sisäisessä viestinnässä. "Voi rakas, enhän voi mitenkään tehdä lettuja aamupalaksi, jos ei joku siivoa ennen sitä". Voit myös antaa kaksi vaihtoehtoa: "Luutuaisitko vai imuroisitko mieluummin, rakkaani?" Voit myös levitellä puolihuolimattomasti siivousvälineitä ympäri taloa, imurin sohvalle, luutun wc-pytyn kannelle ja kaukosäädin kumihanskan sisään. Kun joku tulee välineen kanssa kysymään, että mitä hittoa, niin riemastu suureen ääneen; "Voi mahtavaa, ajattelinkin, että tänään voisi siivota, onpa kiva, että aiot auttaa!"

Koulun ja kodin välinen viestintä on muutaman vuoden sisällä kovasti muuttunut. Manuaaliset reissuvihkot on korvattu sähköisella järjestelmällä, Wilmalla, josta voi haukkana seurata oman kersan koulumenestystä, kokeita, poissaoloja, paikallaoloja ja oloja. Monessa mielessä tämä on jättiharppaus eteenpäin ja helpottaa keskusteluyhteyttä. Pari vuotta sitten Wilma tuntui vielä mahtavalta, kunnes alkoi spämmääminen. Nyt oman lapsen seuraaminen käy työstä, päivässä voi tulla 18 viestiä kirpputoreista, koulun pihan kukka-asetelmien uusimisesta, kuntavaalien aikatauluista tai reksin kolumni perunasta. Suoraan sanottuna kiviäkin kiinnostaa. Meilit on pakko selata läpi, ettei seassa satu olemaan omaan lapseen liittyviä kriittisiä juttuja, niitäkin näet toisinaan sattuu tulemaan, eivätkä kaikki opet osaa laittaa spämmeihinsä asianmukaisia otsikoita. Toki oman muksun koulumenestys kiinnostaa ja itsekin sieltä opelle viestiä laittelen, kun on oikeasti asiaa, mutta jumanzkehveli kyllä minä nyt sen verran luotan kasvatuksen ammattilaisiin, ettei sieltä joka ikistä narahdusta tarvitse raportoida! Voi olla, että sellaisiakin vanhempia on, jotka vahtaa koneen äärellä joka päivä, että millon sieltä helähtää se "kling" ja ope kertoo meidän Jani-Petterin seuraavan englannin sanakokeen tai nostavat metelin, kun reksi ei ole taaskaan kertonut kuukautta aiemmin, että koulussa todellakin on tiistaina rössypottua. Itse luotan omaan lapseeni, että hän kertoo nämä asiat minulle, jos ne ovat tärkeitä, en ole holhoaja vaan huoltaja.

Iso mailikivi on taas saavutettu. Lellona nousi itse seisomaan tukea vasten perjantaina ollessaan 7kk ja 6 päivää nuori. Tämän jälkeen asia toistettiin tietenkin sata kertaa ja unissaankin kimakasti kiljuen. Molemmat päät ovat hellänä kaatuilusta. Samana viikonloppuna Felix Baumgartner teki historiaa hyppäämällä 39km korkeudesta ja koko maailma seurasi tilannetta. Sinun ja Felixin ilme ja voitonriemu oli sama, kun seisoitte tukevasti maan pinnalla kahdella jalalla. Äänivallikin meni rikki molemmilla. Vaikkei nimesi olekaan ketsuppi, tai koko maailma seurannut sinun nousuasi maan pinnalle, mamma oli siinä hetkessä varmasti yhtä ylpeä sinusta, kuin Felixin äiti omastaan. Polut ovat nyt avoinna, voi kunpa matkas onneksi koituis.

Lellona goes helleenit, aurinkoinen matkakertomus

Kaikki muu on turhaa, paitsi Kreikka!

Lellona viettää ravintolailtaa

Waterpark Limnoupolis

Kylpyhommia hotellin ammeessa

Menolento meni Stromsössä paremmin. Jouduimme odottamaan kaksi tuntia lentokoneessa lentokentällä, kun ruotsalainen kapteeni sopersi kaiuttimiin, että Kreikanpäässä on mennyt tutka rikki, eikä ole tietoa päästäänkö lähtemään, kentällekään meitä ei päästetty. Seitsemän tuntia hikisessä ja ahtaassa koneessa, kitisevä ja pomppiva Lellona sylissä. Nälkä, kuumuus ja väsy kiristi hermoja ja otti heti alkuun luulot pois tottuneemmaltakin reissaajalta. Viikko Kreetalla oli kuitenkin positiivinen yllätys myös turisturysiä kammoavalle mammalle. Ehkä aurinko sekoitti pään, mutta bambuvarjon alla Pina Colada kourassa tukipaketti ja maailman murheet unohtui äkkiä.

Haniassa lämpö tulvi heti vasten kasvoja. Köröttelimme bussilla hotellille Agia Marinaan, jossa olimme yöllä kolmen tienoilla perillä. Atlantica Caldera Village- paratiisihotelli kohosi korkean kukkulan laella, kuin linna. Mäki oli niin jyrkkä, että siihen kerkesimme vielä monta kertaa läkähtyä matkan aikana.

Viikko kului auringonotossa, uiden meressä useilla eri rannoilla, hotellin uima-altailla, snorklaten, kävelyretkillä, vuoristossa autoillen,shoppaillen, Limnoupolisin upeassa vesipuistossa, Soudan kaupungissa ja tietenkin syöden törkeän hyvää ruokaa. Joka aamu herätessä ensimmäinen ajatus oli "Huh, me ollaan vielä täällä!"

Limnoupolisin vesipuistossa, yeah it's splashtastic!

Tällainen eksoottinen vesipetolaji löytyi 

Näissä putkissa vietettiin monta jännittävää hetkeä

Elafonissin paratiisirannalla

Kreetalaiset appelsiinit on tosi makeita!

Kruisailua Kreetan vuoristossa. 

Hottia on +35, vesipullosta huikkaa

Hirween, HIRWEEN rankkaa tää äitiyslomailu

Parhaita juttuja Kreetan lomalla:

Ruoka, piste.

Saari tuottaa joka vuosi huikean määrän oliiveja, oliiviöljyä, appelsiineja ja muita hedelmiä. Aito kreikkalainen Moussaka on älyttömän hyvää, mamma söi sitä kolme kertaa viikon aikana ja aikoo tehdä jatkossa myös kotona. Myös Souvlakia, kreikkalaista salaattia, juustoja ja tietenkin Mezeä kannattaa maistaa, jos on tottunut syömään hevosia lounaaksi. Maustetut extra virgin- oliiviöljyt ovat maailman parhaita Kreikassa, samoin mausteet ja niitä mamma roudasikin aimo kasan kotiin herkuteltavaksi. Tieto lisää tuskaa, oliivit maistuvat tuoreelta hirveän pahalta, niitä liotetaan 4kk etikassa, jotta ovat syötäviä. Ouzoa en voi tässä yhteydessä mainita, koska en pidä anisviinasta, mutta paikalliset viinit ovat edullista herkkua, etenkin valkoviinejä löytyi useampi hyvä. Aidot kreikkalaiset ravintolat ovat usein perheravintoloita ja tekevät perinteistä ruokaa, jossa kaikki tuotteet tulevat läheltä. Palvelu on todella ystävällistä ja asiakkaasta huolehditaan. Joka paikassa tuodaan ilmaiset snapsit lopussa ilmeisesti tipin toivossa rakia, päärynälikööriä tai makeaa viiniä.

Kreikan meri, meri Kreikan: 

Vesi oli 23- asteista eli samanlämpöistä, kuin ilma vuosi sitten Azoreilla. Täällä ilma oli 35-asteista. Rantoja on valtavasti, osa soveltuu lillumiseen ja osassa voi snorkalata, mammakin näki paljon hauskan näköisiä kaloja, oli paksua, ohutta, nokalla, viiksillä, kärsällä ja ties millä. Myös vesihämähäkki oli, mutta se olisi saanut jäädä olematta.
Meressä uiminen on jännittävää. Koskaan ei tiedä mitä pinnan alla piilee ja kukaan, joka on nähnyt "Tappajahain" ei enää koskaan sen jälkeen ui täysin varauksetta edes Välimeressä. Me nautimme myös iltauinneista hotellin altaalla, kun siellä ei ollut juuri ketään ja vesi kimalteli värivaloissa ja sirkat sirittivät.

Paikallisten lämmin suhtautuminen lapsiin, sekä palvelun taso:

Lellona oli meidän seurueen vetonaula. Joka paikassa paikalliset tulivat lirputtelemään ja lärpyttelemään pikkuiselle, silittämään päätä ja kehumaan komeaa habitusta, turvatarkastuksesta pääsimme hädin tuskin pois, kun jokainen tarkastaja kävi erikseen tervehtimässä Lellonaa. Saimme myös edellisenä päivänä kauppaan unohtamamme ostokset takaisin ilman kuittia. Ravintoloissa erityisesti vauvasta huolehdittiin oma-aloitteisesti. Tarjoilijat nostelivat lattialta Lellonan leluja, pesivät tuttia ja lämmittivät maitoa pyytämättä.

Moussaka mmmm!

Plataniaksen Rock'n' roses-ravintolasta, joka oli tehty komeasti kokonaan kierrätysmateriaaleista. Hieno mesta, parempi fjiilis!

Pieni lellona, suuri sänky

Aamupalaksi oikeaa asennetta!

Isyyslomaa isileijonan tyyliin

Ilahduttavia yksityiskohtia:

- Puutarhamaiset ravintolat, joissa upeita kasveja. Katosta roikkui viinirypäleitä, ravintolan edustaa reunustivat appelsiinipuut. Ruoka valmistettiin leivinuunissa hauduttamalla.

- Kreikkalainen ilta hotellissa. Paikalliset tanssivat kansallispuvut päällä zorbasta ja söimme buffetista ihania ruokia. Hyvää musiikkia ja uusia makuja, esim kokonaisia friteerattuja mustekaloja. Olisipa ollut isompi maha.

-Hurjapäille Kreetalla riittää vuoristossa kapeita serpentiiniteitä, jotka kiemurtelevat halki mahtimaisemien. Luonto ja saaren todellinen taika on turistikeskuksien ulkopuolella.

Asioita, joita voisi tehdä toisin:


Lellona oli koko viikon vaippasilleen tai aatamin asussa, eli pakkaamani vaatekassi oli täysin turha. Auringossa oltaessa vaavi käärittiin ohueen huiviin, joka ostettiin paikan päältä. Ensi kerralla vain pari vaatekertaa mukaan, laukkuja oli muutenkin meillä neljällä yhteensä kuusi sekä mummin ja ukin kapsäkit.

Vauvan takia emme voineet lähteä kauas Iraklioniin, joka on Kreetan pääkaupunki. Kuusi tuntia paahtavassa helteessä on liikaa pikkuiselle. Seuraavalla kerralla voisimme majoittua Kreetan länsiosiin, jossa suurin osa muinaiskreikkalaisista nähtävyyksistä sijaitsee, esimerkiksi Knossoksen palatsi.

Mitä miettii mamma, joka ottaa kaikki vauvanruuat mukaan ulkomaille? Että kreikkalaiset vauvat ei syö? Että Euroopassa ei tehdä vauvoja? Korvikkeesta vaippoihin kaikki löytyy kaupasta. Ensi kerralla vähemmän ruokaa mukaan. Lellona sai maistaa myös paikallisia hedelmiä ja smoothieta.

Isot heinäsirkat olisivat voineet tehdä toisin sen, kun tulivat meidän parvekkeelle. Äkkilähtö lomalla sai uuden merkityksen.

Paluulento oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Hanian lentokentällä oli kaaos. Lellona oksensi nousun aikana mamman vaatteet alusvaatteita myöten litimäriksi ja känninen suomalaisjuntti puri unissaan olkapäästä kaksi kertaa. Onneksi mukana oli Agia Marinasta ostettu iso huivi, johon äiti kääriytyi, ettei tarvinnut olla alasti. Ensi kerralla myös itselle vaihtovaatteet lentsikkaan! Olimme kotona aamuviideltä haikomielin, mutta onnellisena. Pihlajat olivat alasti, viimeisetkin lehdet lötköttivät maassa. Oli erittäin onnistunut reissu, kiitos mummi ja ukki sekä hotellin uuttera siivoaja.