Can I Play with Madness?

Makuuhuoneesta kuului hirmuinen mekkala. Sinä kiljuit, kuin pieni porsas ja heitit kuperkeikkaa pinnasängyssä niin, että pylly vain vilahteli sängynlaidan yli. Mamma mietti, että juuri tuolta näyttää ihminen, joka ei tiedä perivänsä valtiovelkaa. Tällä viikolla pääministerimme, Jyrki tuli Ouluun katsomaan, miltä työtön näyttää. Kumisaapastehtaalta on irtisanottu tuhansia. Jyrki olisi voinut tulla myös meillä käymään, olisi tarjota mansikkakakun jämiä ja samalla hän voisi vastata äidin kysymykseen, mitä hänen mielestään tarkoittaa itsenäinen Suomi. Jyrkilläkin on kaksi tyttöä, 4- ja 7-vuotiaat. Millaista lienee pikkutytön elämä, kun isi on pääministeri? Kerran äiti luki jutun lapsista, joiden isi on fakiiri. Pikkupojat luulivat, että kaikkien isät nielevät miekkoja työkseen. Lakaisukoneenkuljettajan ja työttömänkin isin lapsi ajattelee aina, että oma isi on supersankari, kaikkein paras ja hienoin. Maailma on lasten.

Mamma ei halua suureen ääneen poliittisia mielipiteitään tuoda julki, vaikka blogit sitä varten ovatkin, mielipiteiden ilmaisua varten. Tähän on syynä se, että äiti ei ole lukenut valtiotieteitä, eikä ole esittää parempia ratkaisumalleja tai tarjota maailmanpelastusta kenellekään. Monesti onkin niin, että ne, jotka kärkkäimmin arvostelevat, osaavat vähiten kehittää itse. Poliitikon duuni ei voi olla helppo, mammalla on täysi työ kahden keskenkasvuisen kansalaisen miellyttämisessä ja sitten jos pitäisi miellyttää vielä viittä miljoonaa. Kaikki työ, johon liittyy kutsumus on silti arvostettavaa. Silloin tekijällä on usein sydän mukana. Mutta on myös työntekijöitä, joiden sydän on kotona, töissä käydään vain tienaamassa ja sekin on ihan ok. Leipurikin voi leipääntyä ja siivooja harjaantua työssään. Onneksi kaikki eivät halua tehdä samaa työtä, Jyrkilläkin olisi tylsää jos Suomella olisi viisi miljoonaa pääministeriä.

"Ihmiselle pitää antaa chattailyrauha", tuumaa veli, kun äiti kiusoittelee häntä läppärinkäytöstä. Chattailyrauha? Mitä ihmettä? Kovasti pidetään meteliä siitä, että kouluissa pitäisi lisätä mediakasvatusta. Varmaan totta, mutta entä sitten niiden mediakasvatus, jotka pääsääntöisesti kasvattavat omia lapsiaan? Tuskin olen ainut vanhempi, joka on toisinaan öönä esimurkkunsa kanssa koneen käytöstä, joka tietää siitä hyvää vauhtia enemmän, kuin itse. Ei vanhemmuus mitään avaruustiedettä ole, mutta nykyajan lapset ovatkin avaruustieteilijöitä. Maailma kehittyy nyt sitä vauhtia, ettei äiti uskalla edes ajatella millainen se on sitten, kun sinä olet iso. Galapagossaarten viimeinen jättiläiskilpikonna, Yksinäinen Yrjö kuoli tänään. Lehdessä kerrottiin juhannuksena Suomessa kuolleen 18 ihmistä hukkuen, liikenneonnettomuuksissa ja tulipaloissa. Silti jostain syystä Yrjön kuolema kosketti eniten. Yrjö ei välittänyt markkinavoimista ja hän todella tiesi, mitä on slow-life. Yrjö ei todennäköisesti myöskään ryypännyt itseään hengiltä. Mutta Yrjö raukka kuoli yksin. Sellaista ei toivo kenellekään, ei edes kilpikonnalle.

Jari Tervo tarjosi kirjassaan apokalypsille oman teoriansa. Siinä maailma ei lopu rytisten ja paukkuen, vaan se hukkuu pulautukseen. Jos näin olisi, meillä se olisi tapahtunut jo sata kertaa. Varmaa on se, että juuri kun olet vaihtanut puhtaan paidan, sen päälle oksennetaan. Juuri kun vaihdoit puhtaan vaipan ja huokaiset, tulee uusi kakka. Juuri kun laitoit vauvan nukkumaan ja alat kirjoittamaan blogia, sängystä kuuluu "Äääääää!". Mihin katosi se rauhallinen söpö vauva, joka vain möllötti sylissä ja päästeli pientä tuhisevaa ääntä välillä kainosti hymyillen? Nyt kodissamme on jatkuvasti hilluva ja remuava ikiliikkuja, joka kiljuu niin kovaa, että vitriinin laseihin pitäisi laittaa pehmusteet ja itselle Peltorit korviin. Kun sinut laskee lattialle, olet sekunnin murto-osassa mahallasi sätkimässä ja jalat vinksottavat eri ilmansuuntiin. Pää väsyy pian ja alkaa korviaviiltävä älämölö. Olet oikea Bruce Dickinson! Mutta mamma ei voi karata vuorille. Kun olet tehnyt tätä edellämainittua koko päivän niin sitten tartutkin yhtäkkiä varpaistasi kiinni, keinutat itseäsi kevyesti ja teet hangon keksinkin kateelliseksi väläyttämällä sydäntämurskaavan hymyn. Ja naps unohtui mammalla taas kaikki päivän venkoilut. Jyrkikin voi kokeilla samaa sitten, kun viimeisetkin roposet on valtion kassasta europankeille jaettu.

Kaikki muu on turhaa, paitsi Yamaha ja maha.

Kaikkien ihmisten miellyttäminen on mahdotonta, sen sijaan kaikkien ärsyttäminen on helppoa, kuin heinänteko, se tapahtuu joskus jopa ihan huomaamatta. Jos hehkutat hienoa elämää, niin tykkääjiä löytyy monta, mutta osa ajattelee aina, että sinulla on vain tarve tuoda itseäsi esille ja aiheuttaa kateutta kanssaeläjissä. Harvassa ovat ihmiset, jotka lapsenomaisesti ajattelisivat aina lähtökohtaisesti toisista ihmisistä hyvää ja iloitsisivat aidosti muiden onnistumisista. Näitäkin onneksi on vielä muutama, yksi heistä on kummitätisi. Kummitäti ja -setä menevät pian naimisiin ja äiti on saanut kunniatehtävän toimia kaasona, kun heidän rakkautensa sinetöidään avioliitoksi. Kummitädin polttareita vietettiin kauniina lauantaipäivänä ja se antoi sinulle ja isille mahdollisuuden viettää "miesten päivä" ihan kahdestaan. Sellainen, jolla ei omia vauvoja ole, ei voi ymmärtää äidin ja vauvan symbioosin syvyyttä ja sitä, miten vaikeaa on luovuttaa pienokainen yhdenkin päivän ajaksi oman sylin lämmöstä pois. Isinkin syli on kuitenkin lämpöinen ja miesten päivä teki teille kahdelle oikein hyvää. Mamma piti lystiä olan takaa naurujoogan, sumopainin, tankotanssin, karaoken, rakkausmielenosoituksen, saunan ja hyvän ruuan merkeissä. Päivä ilman sylissä olevaa myttyä tuntui kuitenkin  välillä orvolta ja äiti puristi vaistonomaisesti sylissään tyynyä tai reppua. Illalla pari tyttöä lauloi "Lentäjän poika"-laulua saunalla ja silloin äidillä pääsi itku, sinun pikkuvarpaasi ja pehmeän ihosi tuoksu tulvahtivat mieleen ja rinnasta puristi. Seuraavana aamuna äiti rutisti sinut syliinsä ja taivaankappaleet löysivät jälleen paikkansa universumissa.

Polttareissa mamma kävi naurujoogassa, joka osoittautui todella riemukkaaksi ohjelmanumeroksi. Naurujoogassa puhuttiin toisille kipperin kieltä, joka on omakeksimää siansaksaa. Sekin tuli mammalta, kuin apteekin hyllyltä, sen verran on sinun kanssasi päivittäin harjoiteltu. Erään kerran, kun pulputit lattialla isoon ääneen veljesi kysyi, "Mitä kieltä se tuo on, onko se sitä leonsaksaa?". Mamma puhui myös possusaksaa pienenä ja varmaan suuri osa lapsista tekee niin. Muistan elävästi, kun kerran Kajaanissa pöljyiltiin kaverin kanssa kipperin kielellä kaupassa ja ohi käveli vanha ukko, joka mutisi, että nykyisin on joka paikka täynnä noita venäläisiä. Siansaksaa voi myös kirjoittaa, vaikkei osaisi vielä yhtään kirjainta piirtää. Äitikin kirjoitteli omaa koukeroista kirjoitustaan pienenä pitkät pätkät ja tuli sitten paperin kanssa kysymään "Mitä tässä lukee?". Eikä voinut ymmärtää, miten niin ei lue mitään, kirjoitushan näytti aivan samalta, kuin aikuisten töherrys. Lasten ilmaisutaito onkin omaa luokkaansa. Sanoja ei tarvita, mutta ilmeillä, eleillä ja intonaatiolla voi tehdä itsensä täysin ymmärrettäväksi. Kun sinä huohotat, sihkutat jalkoja ja tunget kumista kirahvia kurkkuun niin, että kuola lentää, ei ole epäilystäkään, etteikö olisi nälkä.

Masulleen kieriminen sujuu jo rutiinilla. Nytpä oletkin keksinyt uuden tavan liikkua, pyörit akselin ympäri, kuin helikopterin rupeli. Kun sinut laittaa lattialle selälleen olet joka kerta eri päin, kun tilannetta käy tsekkaamassa, silloin väläytät voitonriemuisen hymyn. Televisiota tuijotat ihmeissäsi aina, kun se on päällä. Myös silloin, kun se ei ole päällä, jos siihen taikalaatikkoon vaikka syttyisi valot, kun oikein hartaudella tuijottaa. Katsoimme veljen kanssa eduskunnan kyselytuntia ja samantien alkoi veljen kyselytunti, hän haluaa tietää paljon politiikasta. "Äiti mikä on inflaatio?", "Äiti miksei ne vaan potki tuota Eloppia pois Nokialta?", "Äiti onko hallituksessa muitakin puolueita, kuin Sekoomus?". Kyselytunti menikin siinä pojalle asioita selittäessä. Hän on hyvin harmissaan vallitsevasta eurokriisistä ja paasasi vielä ruokapöydässäkin asiasta niin, että ruoka meinasi jäähtyä lautaselle. Mamma keräili veljen kolikoita sohvan välistä, lattialta, pyykkikoneesta ja totesi, että velipoika voisi käydä yksin ratkomassa eurokriisin, kun rahaa on niin paljon, että on varaa heitellä niitä ympäri taloa.

Lapset ottavat kesästä kaiken irti. Veli juoksee joka päivä kalsareissa ja soittaa kitaraa aamusta iltaan, välillä mussutetaan maha täyteen mansikoita ja jäätelöä. Hän on hurahtanut nyt myös klassisiin säveltäjiin ja Mozart, Bach, Beethowen ja Grieg soi kotona päivittäin. Naapurin setä oli kysynyt postilaatikolla, fanittaako poika Robinia ja siitä tuohtuneena hän ihmetteli, kuinka pihalla vanhat ihmiset voivat olla nykynuorison tekemisistä. Multi-instumentalistimme roudaa omia soittokamojaan pitkin kotia, hänellä on studio joka huoneessa, sinullekin hän pitää usein henkilökohtaisen konsertin. Äiti ehdotti veljelle, että hän tekisi välillä jotain muutakin, mutta veli tuumasi tähän, että kun suuret säveltäjät ovat työllä ja vaivalla säveltäneet biisejä, niin täytyyhän hänen niitä soittaa, ettei valtava työ mene hukkaan. Tykkäät kovasti musiikista ja tutut laulut saavat riemunkiljahduksia aikaan. Liikaa ei sovi äidin kuitenkaan eläytyä laulaessaan musiikkiin, koska jos ilme on kärsivä ja biisi turhan surullinen, siitä tulee kirjaimellisesti itkuvirsi. Omat laulusi kertovat todennäköisesti tyhjästä maitopullosta ja riistetystä uninallesta.

Kesämuusikon varustus: Yamaha ja maha

Sydän huokaa, älä halkea

Äidillä on jääkaapin ovessa magneetti, jossa lukee seuraava kuolematon lause: "Menestyminen on sen saamista, mitä haluaa. Onnellisuus on sen haluamista, mitä saa"

On niin helppoo olla onnellinen.. vai onko? Kukapa ei haluaisi tulla onnelliseksi ja menestyä elämässä. Varsinkin menestys on pop ja onnihan tulee sieltä sitten ihan itsestään. Pätemisen tarve on myös äidillä ollut joskus ohjailemassa valintoja. Nykyisin lapsetkin neuvotaan kasvattamaan jo pienestä pitäen menestyjiksi, töitä pitäisi jaksaa tehdä kohta satavuotiaaksi, jotta olisi mallikelpoinen kansalainen. Nyt kun luet tätä, olet varmastikin jo nuori aikuinen ja sinulla on unelmia. Loistavaa, unelmia pitääkin olla! Ennen kuin lähdet toteuttamaan niitä, mieti millainen matka päämääriisi on. Yksi mikä on varmaa, on se, että kaikki menestyneet ovat tehneet sen eteen rutosti töitä. Menestyksen hinta on usein kova ja se vaatii uhreja. Keitä he ovat, lapsesi?, ystäväsi?, ikääntyneet vanhempasi?, sinä itse? Jos joudut tavoittelemaan unelmiasi tuskan ja kärsimyksen hinnalla, se tuskin on sen arvoista. Kaikilta odotetaan työelämässä paljon, mutta oletko koskaan miettinyt sitä, mikä sinulle riittää? Moni menestynyt uraohjus ei ole valmis kehittymään ihmisenä tai käsittelemään vaikeita asioita itsensä kanssa. He ajattelevat, että koska olen saavuttanut näin paljon, minkään ei tarvitse muuttua. Menestys voi antaa sinulle paljon, mutta se ei takaa mielenrauhaa tai elämäniloa. Mamma on toki ylpeä, jos sinusta tulee laskuvarjojääkäri tai pääministeri. Onnellinen voi silti olla missä tahansa työssä tai elämäntilanteessa, jos on sinut itsensä kanssa ja voi toteuttaa itseään. Veljesi toiveammatti oli pienenä lakaisukoneen kuljettaja, se on iän myötä muuttunut, mutta vain siksi, että lakaisukone ei kiinnosta enää niin paljon, kuin kitara. Aina, kun hän näki jonkun sedän ajamassa lakaisukonetta hänen silmänsä loistivat ja hän ihaili tuota miestä päästä varpaisiin. Onko kaveripiirissäsi vaikka joku  Ville, jolla menee lujaa? Ville tulee hyvästä perheestä ja väitteli tohtoriksi, pääsi vastuulliseen, arvostettuun duuniin ja osti pakasta vedetyn BMW:n. Haluaisit itse olla hänen asemassaan, kuulostaako tutulta? Kaikki ei kuitenkaan ole kultaa, mikä kiiltää. Raha, kuuluisuus ja vastuullinen työ voivat pitää sisällään myös stressiä, kateutta ja yksinäisyyttä. Yksinkertainen ja vaatimatonkin elämä taas voi kannustaa luovuuteen. Villenkin voi elämä yllättää vielä tavalla, joka muuttaa sen kokonaan. Luopumisissa ja pettymyksissäkin piilee mahdollisuus, mutta sen ymmärtäminen on joskus vaikeaa meille kaikille. Mieti siis vielä, haluatko oikeasti menestyä.

 "Olisi aika siistiä, jos omista mahamakkaroistaan voisi tehdä grillimakkaran. Mutta jos sen söisi, niin eihän siinä mitään voittaisi, kun se makkara menisi takaisin samaan paikkaan..voi herranterttu." Näin velipoika filosofoi saunassa. Miehet ruukaa avautua hikimajassa. Hyvä, että teilläkin on joku paikka missä avata sanainen arkku. Johtuneeko siitä, että saunassa on jo valmiiksi alasti, niin ei ole enää mitään menetettävää. Sinä et vielä pääse saunaan, mutta kylpyyn kylläkin. Aluksi se oli pelottavaa ja tärisit, kuin haavan lehti, inhosit olla alasti. Nyt tykkäät olla nakuna, mutta kylpy on vieläkin jännä paikka. Äiti laulaa sinulle monesti pesulla, se saa aikaan hymyn ja hieman löysemmän kädenpuristuksen. Kylvyn jälkeen äiti istui sohvalla ja katseli sinua kaukaa, kun makasit lattialla ja teit hartiavoimin töitä, jotta pääsisit masullesi. Äiti ajatteli, että on se hieno poika, täynnä elämänhimoa, uteliaisuutta ja viattomuutta, rakkaus polttoaineena. Voi että se on hieno, ja se on meidän. Sydän huokasi, älä halkea.

Jäätelökesä on vihdoin täällä. Viime viikolla mammalle tuli mittariin 100 km juosten, pyöräillen ja luistellen, kunto alkaa palautumaan. Eräänä sunnuntaina äitee luisteli harsovaippa päässä, kun mitään muuta päähinettä ei ollut löytynyt mistään. Ne on kyllä monikäyttöisiä nuo rätit. Aikoinaan musiikkilukiossa oli lentävä lause "musiikki on pelastanut minut urheilulta". Äiti on yhdistänyt nämä kaksi asiaa ja monesti miettii lyriikoita juostessa. Kun veri kohisee päässä niin ajatus juoksee vielä jalkojakin lujempaa. Vauva ei estä liikkumasta, paitsi silloin kun on sairas. Rattaiden kanssa voi juosta, hyppiä ja rullaluistella. Suurempi haaste on tehdä valinta, jäätkö päikkäreiden ajaksi tekemään kotitöitä, istumaan sohvalle vai kirmaatko lenkille. Päikkärit ei ole aikuisiällä ollut äidin juttu, jos joskus nukutaan niin se tapahtuu yöllä. Kun äiti oli kaksivuotias ja nousi päikkäreiltä, tulin kertomaan muille, että "Minna löytyi". Ajatus varmaan oli, että kun itse on höyhensaarilla, niin muut etsivät. Luulenpa, että mummikin on tehnyt sinä aikana jotain ihan muuta. Äidillä on täysi työ saada isoveli tietokoneen äärestä ulos. Veli sai opetuksen, kun hän suutuspäissään läiskäytti läppärin kiinni ja maha jäi väliin. Sitten naurettiin räkänä ja hän totesi itsekin, että on aika mennä ulos. Lapsellisessa perheessä desibelit ovat eri luokkaa, kuin lapsettomassa. Siihen tottuu ja yhtäkkinen hiljaisuus tuntuu oudolta. Aamulla noustessa ensiksi viritellään velipojan kanssa kitarat ja sinä virittelet kitarisat. Pyykinpesukone, astianpesukone, vedenkeitin ja kahvinkeitin ovat jatkuvasti päällä ja kitara soi. Rapatessa roiskuu ja elämästä kuuluu ääniä. Meno on vähän, kuin lentokoneessa, istutaan sidottuna pienissä tuoleissa ja yritetään syödä haarukalla pienistä purnukoista. Välillä juomat lentää vieruskaverin syliin. Vain lapsiperheessä unohdetaan syödä, kun on niin paljon asiaa ydinpommeista ja muurahaispesän hajottamisesta. Vain lapsiperheessä löytyy silitysrauta pakastimesta ja äiti kulkee roskapussin kanssa Siwaan. Tervetuloa elämysmatkalle lapsiperheeseen.

Ekologista, eettistä, terveellistä, edullista, suomalaista, lisäaineetonta, monipuolista... ai niin ja hyvääkin vielä! Kaikkea tätä pitäisi ruokakaupasta löytyä. Varmasti löytyykin, mutta etsippä kassi täyteen varttitunnissa, kun vaunuissa ähertää nälkäinen termiitti. Äidille ruoka on tärkeä asia ja siksi mamma koittaakin tehdä kaikki alusta asti itse. Einekset on kammottavia, joka päivä ruualta löytyy salaatti. Mutta joskus on vain niin kiire ja väsy, että joutuu nakkaamaan fish & chipsit uuniin. Se onkin sitten velipojan lempparipäivä. Harmi, ettei rikkaruohoja voi syödä, niiden kasvattamisessa äiti on tosi pro. Pääsit kummitädin kanssa tivoliin ensimmäistä kertaa. Aluksi pelkäsit meteliä, mutta kohta jo väläytit hampaattomat hymyt, reipas kun olet. Äiti, isi ja veli menivät yhdessä uuteen Mega Flip-vempaimeen, joka flippasi koko perheen ilmaan pää alaspäin. Äiti saa laitteissa aina hepulikohtauksen ja nauru raikasi nytkin. Kieputuksen päätteeksi mamma keräili itikoita suustaan. Veli juoksi fiiliksissä vemputtimesta toiseen kohtaloikkain seurauksin. Kotiin lähti kalpea poika, joka kävi puhumassa ojalle norjaa kotimatkalla. Tämänkin jälkeen poika tuumasi, "Olihan se mahtava reissu".

Tään kylän ämmät tappurahännät

"Kuhmossa kaikki on toisin", kuuluu kaupungin matkailumarkkinointiin kehitelty slogan. Siinä ei ole valehdeltu yhtään. Paikallislehdessä oli juttu siitä, kun toimituksen takaa oli kaatunut puu, juuri muuta merkittävää ei sillä viikolla ollutkaan sattunut, ja niin on hyvä. Korkein tuomio-oikeus, Shellin parlamentti kokoontuu päivittäin spekuloimaan kyläläisten ja maailman menoa. "Kenenkäs tyttöjä", kuuluu supina, kun kassalla poikkeaa hakemassa maitopurkin. Ikkunasta näkyy rivi uteliaita naamoja, kun paikalta karauttaa pois. Auto on jonkun paikallisen, se tunnistetaan, siitähän voi jo päätellä paljon. Kainuulainen sosiaalisuus ja palvelualttius on omaa luokkaansa. Liian reippaasti ei sovi sanoa päivää, kuuluu sanoa hiljaa, niin, että sen justiin kuulee kasvoillaan hillitty hymy. Äänekkääseen nauruun ei olla totuttu. Autokorjaamolle mennessä ulkopaikkakuntalaiset tervehtivät iloisesti: "Päivää, mahtuuko vielä remonttia tälle päivälle?" Kolme miestä jatkaa hommiaan niin, kuin mitään ei olisi tapahtunut, ulkopaikkakuntalaiset ovat ilmaa. Seuraavan puolen tunnin ajan paikan omistajan kanssa käydään keskustelu, johon ei montaa lausetta mahdu, työn lomassa, hiljokseen, ensin keitellään potut, mutta vieläkään ei katsota silmiin. Ulkopaik...marsilaisille tulee tunne, ettei kannata pullikoida, muuten jää auto tähän.

"Sen kanssa on elettävä", huokaa kirjakaupan myyjä, kun äiti utelee, onko tablatuurikirjoja, eikä niitä kauppaan muuten saa, kuin tilaamalla. Kaupasta lähdettäessä kaksi huivipäistä rouvaa supittaa toisilleen ja tuijottaa perään. "Tään kylän ämmät tappurahännät, kupparit ja noijat. Mie se vaan tyttö lauleskelen ja minkäs ne miulle voivat", rallattelee äiti autossa. Toisin on asiat myös liikekeskusten ulkopuolella, siellä esiin tulee paikan oikea taika. Metsää on joka puolella, mutta ei mitä tahansa metsää, vaan röllimetsää. Sellaista, joka herkistäisi Paavo Lipposenkin lausumaan siirappisia runoja. Siellä ihminen tuntee itsensä pieneksi, maailman murheet katoaa, markkinavoimat on vieras sana. Aika pysähtyy Kainuussa, se on hienoa, harvinaista anarkiaa. Tällainen ympäristö kannustaa luovuuteen, äiti on säveltänyt metsän keskellä kymmeniä kappaleita ja kirjoittanut runoja. Missään muualla ei äiti myöskään ole niin läsnä ja olemassa.

Tämän kaiken keskellä on mummola, ihana mummola. Tasa-arvon nimissä myös ukkila, olkoon siis mukkila. Menimme mukkilaan viikoksi isoveljen loman alettua, sinut otettiin riemulla vastaan. Paltamon Nesteellä myytävät ruisleivät munalla kuuluvat kuvioon, ne maistuvat seikkailulle, Absin kloonatut nakkisämpylät eivät paini samassa sarjassa. Äidin piti käydä kolmessa kaupassa ennen, kuin löysi sinulle velliä. Marketin kassajonossa edellä oli Sergei puolisoineen, jotka puhua pulputtivat venäjää keskenään. Mies laittoi seuraava asiakas-kyltin kohteliaasti äidille valmiiksi ja kumarsi naureskellen. Hänestä huomasi heti, ettei hän ollut paikallinen, ilman kieltäkin. Hätkähdyttävää oli, että kassaneiti tervehti heitä venäjäksi ja jatkoi samalla kielellä palvellen iloisesti. Äidin tullessa maksamaan kassaneiti vaihtoi sujuvaan suomeen, mutta ääni ja kasvot muuttuivat kylmiksi ja monotonisiksi. Hän oli ilmeisesti oppinut, ettei kannata heittäytyä liian avoimeksi, pakkanen lannistaa nudistin.

Mukkilassa äiti mietti myös omaa lapsuuttaan. Leikit olivat hyvin erilaisia, kuin sinulla tulee luultavasti olemaan. Ei siksi, että äiti on tyttö, vaan siksi, että ympäristö oli täysin erilainen. Käpylehmäsukupolvesta on tullut hymiösukupolvi. Äiti keräili pienenä kuolleita lintuja ja järjesti niille hautajaismenoja, lintujen hautuumaalla oli monta hautakiveä ja ristiä rivissä, jokaiselle tipille oli veisattu virsi, laskettu seppele, sekä pidetty sydäntäraastava puhe, jossa muisteltiin siipiveikon vaiherikasta elämää yhdessä omaisten, kuten nallen, koppakuoriaisen ja kastemadon kanssa. Muutama kyynelkin oli puserrettu ja oltu väkisin masentuneita. Äiti oli usein myös metsän noita-akka ja keitteli nuotiolla taikajuomia. Ihan pikkuisena äiti pakkasi keittiössä eväät, kiersi pihalla olevan puun (retki) ja söi eväät talon portailla. Poretabletteja juotiin shampanjalaseista, kun joku kaveri tuli kylään. Mukkilan sängyllä oli iso päiväpeitto, johon äiti hyppeli sängyn laidalta uimahyppyjä. Sängyssä oli kukkameri sekä kakkameri. Oli ihan tuurista kiinni, kumpaan joutui. Aikuisenakin äiti on uinut molemmissa. Ympäristö antoi tilaa luovuudelle ja sitä lapsella riitti, miten on nykyisin asian laita? Toivottavasti ymmärrät ainakin sen, että jos Facebookissa joku tykkää statuksestasi, se ei tarkoita välttämättä sitä, että hän oikeasti pitää sinusta.

Saunasta vilvoittelu korvessa on eri laji, kuin kaupungissa. Halutessaan ulos talon portaille voi juosta alasti, paukuttaa nyrkillä rintaa ja päästää voimakas Tarzan-huuto. Tämä on jopa suositeltavaa. Metsä kyllä kuulee, vaan ei kerro. Tämän rituaalin lisäksi silitimme veljen kanssa lehtikuusen oksia ja äiti kehotti häntä kokeilemaan, kuinka silkinpehmeät ja ihanan sileät oksat niissä on. "Oih, aivan kuin minun hiukseni", huokaisi hän. Äidin syntymäpäivänä mamma veti kypärän päähän ja lähti Kalevala-kylään pyöräretkelle. Siellä äitee sai sadekuuron niskaan ja kastui litimäräksi. Kainuun korpijäärälle se ei mikään ole, Spotifysta vain inhokkibändi soimaan isolla, jotta vielä enemmän vastustaisi. Siitä sai kovan boostin ajaa täysillä takaisin, jotta se hirveä musiikki loppuisi pian, ei tänne nautiskelemaan olla tultu. Eräänä iltana äiti kaivoi oman vauvakirjan kaapista ja luki sitä. Pikkutytön elämä vaikuttaa erilaiselta, kuin omien poikien. Kaksivuotiaana äiti oli sovitellut mekkoja vinhaa vauhtia peilin edessä ja hokenut "tyttö, tyttö, tyttö". Samaahan sitä tekee nykyäänkin, mekot vaan on jääneet pois.

Suuri ihme on tapahtunut, maailmasi on kääntynyt toisin päin. Kierähdit ensimmäisen kerran masullesi vajaan 3kk ikäisenä. Äiti lauloi "Ooooo leeo Leo Leo lee" ja päävalmentajasi, velipoika hyppi tasajalkaa vieressä. Itse et ensin tajunnut mitä tapahtui. Sen verran siitä kuitenkin kehuja sai, että temppu kannatti toistaa sen jälkeen joka päivä. Tuleva ammattisi on myös varmistunut, sinusta tulee laulaja-kapellimestari-basisti. Olet alkanut laulaa sekä yksin, että äidin mukana. Otat asian vakavasti, ilmeesi on keskittynyt ja haikea, käsi poskella tuijotat kaukaisuuteen, olet synnynnäinen tulkitsija. Äiti näkee jo sinut vetämässä Maamme-laulua jääkiekon MM-kisoissa vuonna 2032. Toistaiseksi lyriikat menevät vielä "Eeeeeeee eeeeeyyyöööö".

Viidakon kuningas-blogi on ylittänyt jo kahden tuhannen lukijan rajapyykin. Lämmin kiitos mummoille, kun jaksoitte klikata linkkiä 2000 kertaa näiden parin kuukauden aikana. Olisitte voineet myös kertoa, että menitte maailmanympärysmatkalle, tai edes laittaa kortin. Leijonamamma saa siitä paljon virtaa, kiitos, kun jaatte nämä hetket kanssamme.