"Kuhmossa kaikki on toisin", kuuluu kaupungin matkailumarkkinointiin kehitelty slogan. Siinä ei ole valehdeltu yhtään. Paikallislehdessä oli juttu siitä, kun toimituksen takaa oli kaatunut puu, juuri muuta merkittävää ei sillä viikolla ollutkaan sattunut, ja niin on hyvä. Korkein tuomio-oikeus, Shellin parlamentti kokoontuu päivittäin spekuloimaan kyläläisten ja maailman menoa. "Kenenkäs tyttöjä", kuuluu supina, kun kassalla poikkeaa hakemassa maitopurkin. Ikkunasta näkyy rivi uteliaita naamoja, kun paikalta karauttaa pois. Auto on jonkun paikallisen, se tunnistetaan, siitähän voi jo päätellä paljon. Kainuulainen sosiaalisuus ja palvelualttius on omaa luokkaansa. Liian reippaasti ei sovi sanoa päivää, kuuluu sanoa hiljaa, niin, että sen justiin kuulee kasvoillaan hillitty hymy. Äänekkääseen nauruun ei olla totuttu. Autokorjaamolle mennessä ulkopaikkakuntalaiset tervehtivät iloisesti: "Päivää, mahtuuko vielä remonttia tälle päivälle?" Kolme miestä jatkaa hommiaan niin, kuin mitään ei olisi tapahtunut, ulkopaikkakuntalaiset ovat ilmaa. Seuraavan puolen tunnin ajan paikan omistajan kanssa käydään keskustelu, johon ei montaa lausetta mahdu, työn lomassa, hiljokseen, ensin keitellään potut, mutta vieläkään ei katsota silmiin. Ulkopaik...marsilaisille tulee tunne, ettei kannata pullikoida, muuten jää auto tähän.
"Sen kanssa on elettävä", huokaa kirjakaupan myyjä, kun äiti utelee, onko tablatuurikirjoja, eikä niitä kauppaan muuten saa, kuin tilaamalla. Kaupasta lähdettäessä kaksi huivipäistä rouvaa supittaa toisilleen ja tuijottaa perään. "Tään kylän ämmät tappurahännät, kupparit ja noijat. Mie se vaan tyttö lauleskelen ja minkäs ne miulle voivat", rallattelee äiti autossa. Toisin on asiat myös liikekeskusten ulkopuolella, siellä esiin tulee paikan oikea taika. Metsää on joka puolella, mutta ei mitä tahansa metsää, vaan röllimetsää. Sellaista, joka herkistäisi Paavo Lipposenkin lausumaan siirappisia runoja. Siellä ihminen tuntee itsensä pieneksi, maailman murheet katoaa, markkinavoimat on vieras sana. Aika pysähtyy Kainuussa, se on hienoa, harvinaista anarkiaa. Tällainen ympäristö kannustaa luovuuteen, äiti on säveltänyt metsän keskellä kymmeniä kappaleita ja kirjoittanut runoja. Missään muualla ei äiti myöskään ole niin läsnä ja olemassa.
Tämän kaiken keskellä on mummola, ihana mummola. Tasa-arvon nimissä myös ukkila, olkoon siis mukkila. Menimme mukkilaan viikoksi isoveljen loman alettua, sinut otettiin riemulla vastaan. Paltamon Nesteellä myytävät ruisleivät munalla kuuluvat kuvioon, ne maistuvat seikkailulle, Absin kloonatut nakkisämpylät eivät paini samassa sarjassa. Äidin piti käydä kolmessa kaupassa ennen, kuin löysi sinulle velliä. Marketin kassajonossa edellä oli Sergei puolisoineen, jotka puhua pulputtivat venäjää keskenään. Mies laittoi seuraava asiakas-kyltin kohteliaasti äidille valmiiksi ja kumarsi naureskellen. Hänestä huomasi heti, ettei hän ollut paikallinen, ilman kieltäkin. Hätkähdyttävää oli, että kassaneiti tervehti heitä venäjäksi ja jatkoi samalla kielellä palvellen iloisesti. Äidin tullessa maksamaan kassaneiti vaihtoi sujuvaan suomeen, mutta ääni ja kasvot muuttuivat kylmiksi ja monotonisiksi. Hän oli ilmeisesti oppinut, ettei kannata heittäytyä liian avoimeksi, pakkanen lannistaa nudistin.
Mukkilassa äiti mietti myös omaa lapsuuttaan. Leikit olivat hyvin erilaisia, kuin sinulla tulee luultavasti olemaan. Ei siksi, että äiti on tyttö, vaan siksi, että ympäristö oli täysin erilainen. Käpylehmäsukupolvesta on tullut hymiösukupolvi. Äiti keräili pienenä kuolleita lintuja ja järjesti niille hautajaismenoja, lintujen hautuumaalla oli monta hautakiveä ja ristiä rivissä, jokaiselle tipille oli veisattu virsi, laskettu seppele, sekä pidetty sydäntäraastava puhe, jossa muisteltiin siipiveikon vaiherikasta elämää yhdessä omaisten, kuten nallen, koppakuoriaisen ja kastemadon kanssa. Muutama kyynelkin oli puserrettu ja oltu väkisin masentuneita. Äiti oli usein myös metsän noita-akka ja keitteli nuotiolla taikajuomia. Ihan pikkuisena äiti pakkasi keittiössä eväät, kiersi pihalla olevan puun (retki) ja söi eväät talon portailla. Poretabletteja juotiin shampanjalaseista, kun joku kaveri tuli kylään. Mukkilan sängyllä oli iso päiväpeitto, johon äiti hyppeli sängyn laidalta uimahyppyjä. Sängyssä oli kukkameri sekä kakkameri. Oli ihan tuurista kiinni, kumpaan joutui. Aikuisenakin äiti on uinut molemmissa. Ympäristö antoi tilaa luovuudelle ja sitä lapsella riitti, miten on nykyisin asian laita? Toivottavasti ymmärrät ainakin sen, että jos Facebookissa joku tykkää statuksestasi, se ei tarkoita välttämättä sitä, että hän oikeasti pitää sinusta.
Saunasta vilvoittelu korvessa on eri laji, kuin kaupungissa. Halutessaan ulos talon portaille voi juosta alasti, paukuttaa nyrkillä rintaa ja päästää voimakas Tarzan-huuto. Tämä on jopa suositeltavaa. Metsä kyllä kuulee, vaan ei kerro. Tämän rituaalin lisäksi silitimme veljen kanssa lehtikuusen oksia ja äiti kehotti häntä kokeilemaan, kuinka silkinpehmeät ja ihanan sileät oksat niissä on. "Oih, aivan kuin minun hiukseni", huokaisi hän. Äidin syntymäpäivänä mamma veti kypärän päähän ja lähti Kalevala-kylään pyöräretkelle. Siellä äitee sai sadekuuron niskaan ja kastui litimäräksi. Kainuun korpijäärälle se ei mikään ole, Spotifysta vain inhokkibändi soimaan isolla, jotta vielä enemmän vastustaisi. Siitä sai kovan boostin ajaa täysillä takaisin, jotta se hirveä musiikki loppuisi pian, ei tänne nautiskelemaan olla tultu. Eräänä iltana äiti kaivoi oman vauvakirjan kaapista ja luki sitä. Pikkutytön elämä vaikuttaa erilaiselta, kuin omien poikien. Kaksivuotiaana äiti oli sovitellut mekkoja vinhaa vauhtia peilin edessä ja hokenut "tyttö, tyttö, tyttö". Samaahan sitä tekee nykyäänkin, mekot vaan on jääneet pois.
Suuri ihme on tapahtunut, maailmasi on kääntynyt toisin päin. Kierähdit ensimmäisen kerran masullesi vajaan 3kk ikäisenä. Äiti lauloi "Ooooo leeo Leo Leo lee" ja päävalmentajasi, velipoika hyppi tasajalkaa vieressä. Itse et ensin tajunnut mitä tapahtui. Sen verran siitä kuitenkin kehuja sai, että temppu kannatti toistaa sen jälkeen joka päivä. Tuleva ammattisi on myös varmistunut, sinusta tulee laulaja-kapellimestari-basisti. Olet alkanut laulaa sekä yksin, että äidin mukana. Otat asian vakavasti, ilmeesi on keskittynyt ja haikea, käsi poskella tuijotat kaukaisuuteen, olet synnynnäinen tulkitsija. Äiti näkee jo sinut vetämässä Maamme-laulua jääkiekon MM-kisoissa vuonna 2032. Toistaiseksi lyriikat menevät vielä "Eeeeeeee eeeeeyyyöööö".
Viidakon kuningas-blogi on ylittänyt jo kahden tuhannen lukijan rajapyykin. Lämmin kiitos mummoille, kun jaksoitte klikata linkkiä 2000 kertaa näiden parin kuukauden aikana. Olisitte voineet myös kertoa, että menitte maailmanympärysmatkalle, tai edes laittaa kortin. Leijonamamma saa siitä paljon virtaa, kiitos, kun jaatte nämä hetket kanssamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti