Ennen oli miehet Rautavaaroja

Vappu on jo ovella ja äidillä suhisee sihijuoma keittiössä. Siihen et sentään herää, mutta muutoin mamma saa jo olla huopatossutehtaalla sinun ollessa höyhensaarilla. Olet saavuttanut ihan uuden herkkyystason ja säpsähtelet kaikista vähän kovemmista äänistä. Jos äiti korottaa ääntä alat parkumaan, siitä et tykkää yhtään. Joskus näet painajaista ja kesken unien avaat silmät sepposen selälleen ja huudat täyttä kurkkua. Rauhoitut kylläkin pian, kun tajuat, että oletkin tutussa turvallisessa paikassa. Sinun kanssa keskustellessa saatat ensin hymyillä hurmaavasti ja yhtäkkiä vääntääkin huulet surkeasti alaspäin, jos vastakkaisen naaman ilme ei miellytä. Nämä ovat tuttuja juttuja veljeltäsi saman ikäisenä, eikä mamma ole yhtään huolissaan. Voi olla, että olet kuitenkin herkkä lapsi, kuten hänkin ja mamma myös. Se ei haittaa, herkät ihmiset tuntevat positiivisetkin asiat voimakkaammin. Mutta toisinaan voi olla rankkaakin. Äiti ei uskalla vieläkään katsoa K-16 leffoja.

Maailmaasi tulee mahtumaan meteliä aina, siitä pitää huolen sähkökitaraa aamusta iltaan soittava isoveli, kaikenmaailman ihmelaitteista innostuva isi, joka säätää iltaisin aina vain uusia i-kirjaimella alkavia vempaimia ja kömpelö äiti, joka tiputtelee koko ajan astioita lattialle. Myös siitä uusimmasta ristiäisastiastosta äiti kerkesi jo hajottaa yhden kupin. Isi ei sitä vielä tiedä, mutta testataanpa näin, muistaako isi lukea tätä blogia. Jos sirpaleet tuo onnea, niin mammalla sitä riittää elämän loppuun asti ja senkin jälkeen on vielä perintönä jakaa muille. Ensi kerralla mammalle ostetaan muoviastiasto.

Tämä komea trio tässä ovat parhaat ystäväsi Maija, Ämmy sekä herra Starba. Viimeisin on herra vain siksi, ettei sinun tarvitsisi hengailla pelkästään tyttöporukassa. Nämä kolme eivät ole ollenkaan harmaata sakkia. Kaikista kavereistasi lähtee jokin helisevä tai kilisevä ääni. Maijalla on myös bonuksena rapisevat siivet ja pyrstö, jolla voi kutittaa poskiasi. Kun leikimme herra Starban kanssa laulamme "Tuiki tuiki tähtösen". Maijan kanssa lauletaan Maija Mehiläisen tunnaria. Äiti ei muista siitä, kuin kohdan "Maija lentää maailmaan" , loput äiti keksii itse. Välillä maailmaan lentää myös isi. Ämmylle ei ollut lehmäbiisiä, joten lehmän kanssa laulamme Tao Tao:n tunnusmusiikkia. Veljeäsi tämä naurattaa, koska hänen ulkomaalaistaustaisen kerhonohjaajansa nimi on Tao. Äiti laulaa sinulle joka päivä paljon ja eilen lauloimme veljesi kanssa sinulle "Hummani hei"-laulua. Kaikki lähti siitä, kun veljesi kertoi opetelleensa sen koulussa musiikintunnilla. Veljesi opettaja on hengaillut nuorempana Tapio Rautavaaran kanssa ja tästä innostuneena opettelimme muitakin Rautsin kappaleita. Kyllä ennen oli miehet Rautavaaroja, mutta onneksi uudenkin sukupolven pojat osaa laulaa.

Mamman fokus on jo seuraavissa bileissä, veljesi täyttää pian 11 vuotta. Äiti tekee rokkikakkuuun koristeita ja suunnittelee aarteenetsintää. Ajatus aarteenetsinnästä lähti siitä, kun äiti tuli raskausaikana kerran kotiin viikonlopun työreissulta. Kotona ei ollut ketään, isikin oli reissussa ja veli myös. Mutta kotonapa odottikin mammalle yllätys, isi oli tehnyt äidille ihan oman aarteenetsinnän kotiin. Jokaisessa lapussa, joka oli piilotettu pitkin kotia, oli isin omatekemä runo, jossa oli vihje seuraavalle rastille. Kaikki rastit kertoivat isin ja äidin yhteisistä jutuista ja lopusta äiti löysi isin äidille ostamia lahjoja piilotettuna peittojen alle. Tuolloin äidille tuli ilon kyyneleet, se oli yksi kauneimmista asioista, mitä äidille on tehty. Sinulla on ihana isi, toivottavasti opit paljon isältäsi sosiaalisesta älykkyydestä.

Tukkasi on kuin Juice Leskisellä. Juice oli suomalaisen musiikinhistorian parhaita sanoittajia, joten ei kannata harmitella yhtään. Syntymätukka lähti pois, mutta sivulla olevat pidemmät ruskeat kiehkurat ei. Uuden tukan alku on kuitenkin tiheä, joten isinkin helpotukseksi odotettavissa on kutreja myös päälaelle. Sinulle näyttäisi tulevan ruskeat silmät. Äidistä tuntuu hassulta saada tumma lapsi, koska äiti on oikeasti itse blondi sinisillä silmillä. Vaikka oletkin pikkuinen isiklooni, niin jokin oma juttu meillä kahdella kuitenkin on, mihin isi ei pysty. Me nimittäin saamme kielen rullalle! Jos isi haluaa kielen rullalle, joutuu laittamaan teippiä. Tämä on resessiivinen geeni, joten myös sinun lapsesi voivat saada kielen rullalle, kiitos äidin. Siinäpä vasta hieno taito, josta voit todella olla ylpeä.

Pienen Leon suuri päivä ja sinikielinen suku

Teidän kuninkaallinen söpöytenne, hyvä prinsessa Estelle. Olet kiva vauva, mutta siniverisyys on sou läst siisön! Me leijonakuninkaat nimittäin kutsumme ristiäisiimme ainoastaan sinikielisiä sukulaisia ja ystäviä. Ja sillä, että mamma laittoi ristiäiskakkuun aimo tujauksen sinistä pastaväriä voi tietenkin olla jokin rooli asiassa, mutta se ei muuta sitä faktaa, että ne olivat toistaiseksi viidakon parhaat kekkerit.













Pikku Lellonan kastajaisia juhlittiin sateisena lauantaipäivänä 21.4. Nyt nimesi on julistettu kaikkien tietoisuuteen ja se on Leo Rafael. Nimillä on myös jokin merkitys, eivätkä ne yllättäen kuvastakaan ninjaturtlesteinimutanttikilpikonnia, vaikka niillä nyt sattuukin olemaan samat nimet. Leo nyt on päivänselvä juttu, miten muuten voisitkaan olla viidakon kuningas. Ristiäisvieraista tämän oli arvannut kuitenkin vain kaksi. Rafael on arkkienkeli, joka edustaa mm. luovuutta ja näkemystä. Rafaelin säde on vihreä, joka on äidin lempiväri. Käsitteellä Rafaelin enkeli tarkoitetaan siivekästä lapsienkeliä, joka nojaa käsiinsä ja katsoo autuaan haaveksivasti yläviistoon. Sinä teet juuri näin ollessasi sylissä. Olet äidin pieni enkeli ja sinussa piilee suuri voima. Leijonamamma uskoo, että sinusta tulee vielä jotain suurta, siksi toinen nimesi on Rafael. Kutsuimme sinua koko raskausajan Raffeksi. Sekä enosi, että kummisi toinen nimi on Mikael, joten lähipiirissä on muitakin siipiveikkoja.

Suuri päiväsi oli kokonaisuudessaan upea, kurjaa säätä ei edes muistanut. Sinä olit suurimman osan ajasta hangon keksi, varsinaisen kasteen ajan nukuit autuaasti isin sylissä. Veljesi huolehti kasteen ajan isoveljen elkein, jotta pappi muistaisi hoitaa hommansa oikein ja kommentoi mm. nimen julistamisen jälkeen mikä on sukunimesi, kun pappi unohti senkin sanoa. Veli pyyhki huolellisesti pääsi, kun se oli kastevedestä märkä ja luki lasten evankeliumin juhlaväelle. Äiti halkesi vieressä ylpeydestä. Lauloimme Maan korvessa kulkevi- ja Jumalan kämmenellä -biisit, joiden sanat oli kirjoitettu mamman askartelemiin kasteohjelmiin. Anu-pappi osoittautui mukavaksi seurakunnan kaitsijaksi ja pyysi lähtiessään ottamaan yhteyttä jatkossakin. Ilmeisesti tunne oli molemminpuolinen.

Kastajaisten aikaan, sinun ollessa 6,5 viikkoa vanha voimme lisätä historiankirjoihin myös erään suuren löydön. Kolumbus löysi Amerikan vuonna 1492, Leo Rafael löysi oikean kätensä 22.4. vuonna 2012 iltapäivällä. Kolumbuksen löytö on kiistanalainen, koska Amerikassa olivat jo käyneet mm. viikingit ja intiaanit. Leon löytöä ei kiistä kukaan, käsi on ihmeellinen. Sitä voi heiluttaa ja vaikka se osuu välillä vahingossa omaan otsaan, nenään, silmään ja korvaan lujaakin, niin se todellakin on kiinni sinussa Leo ja sinä itse sitä heilutat. Tätä suurta ihmettä voi tuijottaa pitkiäkin aikoja putkeen silmät lautasina. Välillä katsotaan äitiäkin kysyvästi ja mamma näkee ajatuskuplasi "Mamma katso nyt tätä outoa heiluria tässä, miksi et kertonut minulle jo aiemmin, että minulla on käsi?". Vasenta kättä et ole vielä hoksannut, mutta jäämme odottamaan sitä riemun hetkeä, kun hoksaat, että näitä vempaimia on tuplamäärä ja mitä kaikkea niillä voikaan vielä tehdä.

Juuri ennen kastajaisia raavit naamaasi arpia pitkillä kynsilläsi. Silloin otettiin sakset esiin ja mamma leikkasi kyntesi ensimmäistä kertaa. Voi miten pikkuiset ja hauraat sormet sinulla on. Operaatio piti suorittaa syödessäsi, koska silloin keskityt vain siihen. Sinä olet fiksu vauveli ja tiedät, että syöminen on yksi elämän suurimpia nautintoja ja siitä tulee ottaa kaikki irti. Juuri sormet ovatkin vauvoissa se veikein juttu. Niitä kun katsoo, niin miettii, kuinka merkillistä on se miten pienestä kaikki on lähtenyt. Tässä yhteydessä mainittakoon myös, että ensimmäinen kotitalosi on nimeltään Etusormi. Mammalla ei ole hajuakaan, miksi kodillesi on annettu sellainen nimi. Mutta todettakoon, että parempi etu-, kuin keskisormi, eikä nimi kotia pahenna jos ei koti nimeä.

Kastelahjoina sait kummeiltasi kummilusikan, jossa on kalamiehen kuva sekä pienen puukon. Hauska yhteensattuma oli, että Lapin pappa toi myös isoveljellesi puukon samana päivänä. Se puukko olikin paljon terävämpi. Äidin omat pikkuiset puukkojunkkarit.











Leijonamamma kiittää lämpimästi kaikkia juhlissa mukana olleita ja säilöö kauniin muiston sydämeensä, joka ei sieltä hevillä lähde, ei edes Yngwie Malmsteenin soittamana.

Leo Rafaelin kastekakkua syötiin 21.4.2012

Leon ristiäiskakku. Sisällä valkosuklaamousse sekä vadelmamousse. Täyte vispikermaa ja vaniljakreemiä. Koristeet väännetty itse marsipaanista. Hyvin maistui vieraille.

 Kastepöytä, jossa legendaarinen suvun kastemalja, myös veli ja äiti on kastettu tällä maljalla.

Osa tarjoiluista. Kinkkuvoileipäkakku, täytekakku, sitruunakakku, tiikerikakku, savuporo-rieskarullat, kana-pastasalaatti, herkkusieni-prosciuttosalaatti. Nämäkin upposi juhlavieraille :)

Näiden lisäksi tarjolla oli vielä erilaisia pikkuleipiä, pullaa sekä mummin superhyviä riisipiirakoita munavoilla ja graavilohella, mummin omatekoista marjamehua, limua ja tietenkin kahvia.

Yöelämää Robert Heleniuksen kanssa

Mistä tunnistaa leijonamamman? Hänellä on paita väärinpäin päällä, kun tulee vieraita. Hän juoksee ostarilla valkeissa collegehousuissa, joiden takapuolessa on litistynyt suklaamuna. Hänellä on letit päässä, joissa on eriparit pompulat, pinkki paksu ponnari ja ohut musta, joka on kerran mennyt jo poikki. Hänen vaatteensa ovat pulautuksessa, pissassa, maidossa, naama talkissa ja lenkkareissa on pikkukiviä. Kaukana ovat ajat, jolloin ulos ei lähdetty ilman ripsentaivutteluja. Nyt fokus on muualla, pienen hyvinvoinnissa. Kun jokin on vinossa, ilmoitus tulee kovaa ja korkealta, silloin lentävät Kaleva ja kahvimuki ja mennään eikä meinata.  Mutta mamma on alkanut pitää itsestäänkin jo huolta ja pääsi yksin lenkille ja saunaan. Iso kiitos isille, joka otti lapset ja ajeli siksi aikaa pois. Olo oli kuin uudestisyntynyt. Velipoikasi sanoin; "fat-mamasta tulee nyt fit-mama".

Pienet silkkiposkesi ovat saaneet näppylöitä. Iho alkaa kukkia sopivasti ristiäisiin juuri, kun pitäisi olla koreana juhlissa. Ei ole ihmislapsen elosta tehty liian helppoa, aina tulee akne kirkollisiin kekkereihin, seuraavan kerran edessä on rippijuhlat. Liekö se kirkollisvero, mikä aiheuttaa näppylöitä? Mutta sinua ei paljon estetiikka kiinnosta, naurat päivä päivältä enemmän, suusi on kuin nauruhymiö isolla D:llä ja ikenet loistavat hampaattomuuttaan. Olet alkanut myös jokeltamaan enemmän ja haet aktiivisesti kontaktia. Kaikkein mieluiten katsot äidin, isin ja veljen naurunaamoja. Sinulla on myös värikäs lelumehiläinen joka helisee. Siitä olet enemmänkin järkyttynyt, mutta huomion keskittäminen on taattu. Myös ilmakylvyistä on tullut lempipuuhaasi. Äidillä on kova työ pitää pissipyssy piilossa pyyhkeen alla, koska potkit ja heilutat jalkoja kuin olisit spinningtunnilla.

Olet nyt kuukauden vanha ja kävimme tutustumassa neuvolaan ensimmäistä kertaa. Sinä olit hurmaava ja levitit vauvakuumetta tätien keskuudessa. Pituutta oli tullut 2 senttiä ja olet nyt 55 cm pitkä, painoa on kertynyt 4500g ja rapiat. Pituusennuste on pitkästi äidin ja isin yli. Saa nähdä miten mahdutte veljesi kanssa ovista sisään, kun olette aikuisia, kun molempien kasvuennuste lähentelee kahta metriä. Neulovan täti, Kati tuumasi, että olet niin kiinnostunut maailmasta ja elämästä ympärilläsi, että nukkumista vastaan taistelusta voi tulla myöhemmin jopa ongelmia. Siinä et tule kyllä ainakaan isiin yhtään, isin mielestä nukkuminen on parasta maailmassa. No, me mamman kanssa nähdään ja eletään sitten enemmän, vaikkapa osan ajasta naamat väärinpäin. Seurustelit Katin kanssa hänen pitäessään sinua sylissä. Hän yritti saada sinua hymyilemään, mutta sinä vain katsoit häntä epäluuloisena suurilla silmillä suu viiruna. Sitten kuulit äidin äänen sivusta, käännyit katsomaan ja hymyilit leveästi. Voi sitä jes-fiilistä, mikä mammalle tästä tuli. Jotain on tehty oikein. Vaihdoimme ilmavaivalääkkeet ja D-tipat vähempien vatsavaivojen toivossa.

Neuvolassa keskusteltiin paljon ja kyseltiin kovasti äidin jaksamista ja vointia. Mamma kertoi heti kättelyssä jaksavansa hyvin ja olevansa tasapainossa ja hyvin onnellinen. Tämä ei mennyt oikein perille, ehdoteltiin kunnallisia apuhoitajia, auttavia numeroita, kantoliinoja ja terapioita. Mamma oli tästä ihmeissään. Synnytyksen jälkeinen masennus on toki vakava paikka ja harmillisen yleistä nykyisin, mutta miksi lähtökohtaisesti ajatellaan, että kaikki masentuvat? Toki vauvan kanssa nukkuminen on katkonaista, mutta voihan nukkua päivällä. Jos lapsi nukkuu 16-20 tuntia vuorokaudessa niin luulisi tämän riittävän myös äidille, kun ei koliikkiakaan ole. Mutta kun tehdään tikusta asiaa, että mikä voisi olla huonosti niin alkaa helposti ajattelemaankin, että jonkunhan täytyy olla. Sen sijaan, jos tsempattaisiin, että hyvin menee, hyvä, menköön jatkossakin, niin ei tulisi mieleenkään sellaiset masentumiset.

Pääsiäisenä pääsit ensimmäiselle reissulle mummolaan Kainuuseen, äidin rakkaille kotoseuduille. Automatkat menivät hienosti molempiin suuntiin. Paltamossa huitaisit täydet pullolliset mikrolämmintä mammaa naamariin, muuten vetelit koko matkan sikeitä. Mummolassa oli niin paljon katsottavaa ja ihmeteltävää, että pällistelit suurimman osan ajasta silmät lautasina. Äidin ja ukin laulaessa karaokea nukuit päikkärit. Mamma malttaa tuskin odottaa, että kasvat vähän isommaksi ja pääset ukin traktorin kyytiin. Öisin herätät äidin syöttämään sinua huitomalla nyrkit pystyssä ja tuhisemalla silmät kiinni, kuin Robert Helenius konsanaan. Et välttämättä herää itse ollenkaan, vaan kehosi vaatiessa mammaa paukutat nyrkeillä äitiyspakkauksen laatikon laitoja. Sinulla on myös jännä tyyli potkia itsesi laatikon toiseen päähän niin, että joudut nukkumaan pää vinossa, kun et muuten mahdu. Joskus heiluttelet peiton naamallesi ja heräät siihen kun et osaa ottaa sitä pois. Nukkumisesi on kaikkea muuta, kuin levollista, ilmeetkin vaihtuvat hymystä mökötykseen ja hämmästyksestä kauhuun. Vauvaperheessä vietetään varmasti kaikista aktiivisinta yöelämää.

Lellona toivottaa kaikille hyvää Pääsiäistä!

Paljastassuinen oululainen

Mitä saa, kun risteyttää kainuulaisen ja lappilaisen korpijäärän? No lellonan tietenkin, paljastassuisen oululaisen! Kulttuurit yhdistyvät kotonasi mm. siten, että äiti pitää kainuulaista hirvipaistia niin kauan uunissa, että se lopulta palaa poroksi.

Rakas pieni lellona, sinun perheesi ja lähisuku tulee kaikista Suomen kolkista. Ristiäisvieraat ovat akselilta Kotka-Muonio-Turku-Kuhmo-Multia-Oulu-Hammerfest. Ristiäisissä raikaa murteiden sekametelisoppa Kainuun-, Kymenlaakson, Lapin-, Keski-Suomen ja Oulun murteista. Onpa paikalla myös ihmisen paras ystävä, Turun murre. On mielenkiintoista nähdä, miten kaikki ymmärtävät toisiaan, tarvitaanko kenties tulkkia? Murteet on hauska juttu ja äitiä usein naurattaa isin Lapin murre. Mamma puhuu sujuvaa kainuuta, mutta on ajan kuluessa oppinut Oulun murteen. Sinä olet paljasjalakanen oululainen. Sinulle rössypottu, Paskakaupunni ja Tuiran sillat painuvat alitajuntaan ja aikuisena nämä asiat saavat sydämesi lyömään yhden ylimääräisen kierroksen, koska ne kertovat kodista. Kun menet kouluun, kysyt kavereilta "Alakko nää mua" ja 18 vuoden päästä lähdet ehkä torinrannan patiolle ja oot siellä ihan "ölövinnään". Muista lellona pieni, sinä voit aina lähteä Oulusta, mutta Oulu ei koskaan lähde sinusta.

Tänään leijonamamma sai jälleen todistaa uutta, jännittävää kehitysaskelta. Sinä keskustelit äidin kanssa ensimmäisen kerran. Köllöttelit sohvalla leveä hymy naamalla ja sanoit "Kööö!" ja hymyilit taas. Äiti nauroi takaisin ja sanoit jälleen "Kööö köö", jonka jälkeen vielä tuumasit, että "Läy!". Jippii, sinä jokellat! Kanssakäymisemme löysi aivan uuden ulottuvuuden. Tämä oli hieno keskustelu, nyt sinullakin on painava sanasi sanottavana, lörpöttele vain äitisi suohon, sinulla on niin suloinen ääni. Sinä myös kiljahtelet, murahtelet ja öriset niin, kuin oikea viidakon eläin. Ja isoveli vielä väittää, ettet muka ole oikea leijona. Äiti miettii joskus, että ääntäisitkö noin, jos olisit tyttö. Ihan hyvä, että olet poika, se sopii sinulle paremmin. Äidin ihmetykseksi monet sanovat, että sinulla on todella matala ääni. Saas nähdä millainen Barry White sinusta tulee isona.

Olemme lähdössä pian ensimmäiselle reissulle ja mamma on huomannut, että mitä pienempi mies, sitä enemmän hän tarvitsee matkatavaroita. Äidin ja isin auto on vielä toistaiseksi Sedan-mallinen, mutta farmarillekin olisi jo käyttöä, koska veli tahtoo mukaan kitaran, kuten myös äiti ja isi tahtoisivat, jokaiselle oman, mutta koska mukaan täytyy mahtua sinulle sitteri, rattaat, vaipat, tuttelit, vaatteet ym. hoitotarvikkeet saavat isi ja äiti luopua omista toiveistaan. Tällaista se on, kun eletään lasten ehdoilla. Äitiä se ei haittaa yhtään, mutta joitain ilmeisesti haittaa. Esim telkkarista tuttua höpöhöpöjulkkista, Kiinteistö-Kaisaa, joka odottaa vauvaa. Hänen mielestään mm. imetys on orjuuttamista. Huh huh, sanoo leijonamamma ja miettii meinaakohan Kaisa leikata ne havukankyntensä ennen vauvan tuloa, voi olla melko mielenkiintoista pestä vauvanpeppua sellaisilla sapeleilla. Leijonamamma lähettää Kaisalle sellaisia terveisiä, että äitiys jos mikä kuuluu naiseuteen ja se, että saa huolehtia parhaansa mukaan lapsestaan ja olla hänen turvanaan eläen hänen ehdoillaan on naisellisuutta parhaimmillaan.

Lellona hiljentyy nyt tämän postauksen kautta viettämään pajunkissojenpehmoista Pääsiäistä ja toivottaa kaikille herkullisia mämminsyöntihetkiä, vaikka se näyttääkin ihan vauvan kakalta.

Lellonan oma biisi :)

http://www.youtube.com/watch?v=oUMwu_gXK7Q

Pajunkissat ei juo maitoa, lellonat juo

Rakas lellona, olet tehnyt autoilustamme jännittävää ja mielenkiintoista. Mamma tuntee olevansa taksin kyydissä, koska istuu aina takapenkillä sinun kanssasi ja etupenkki on usein tyhjä. Ulospäin ei näy, että takana on turvaistuin, ilmeisesti muutkin autoilijat ihmettelevät liikennevaloissa takana istuvaa emäntää, jonka naama vääntyilee koko ajan. Tummennetut takalasit olisivat nyt ihan kivat, voisi rauhassa imettää takapenkillä ja irvistellä kanssa-autoilijoille. Sinä nukahdat aina, kun auto lähtee liikenteeseen, Oulun keskustan mukulakivetys on sinusta maailman paras keksintö, hymysi levenee sitä mukaa, mitä möykkyisempi tie. Isi ajaa edessä, mutta pysyy koko ajan kartalla siitä, mitä takapenkillä tapahtuu, koska mamma selostaa joka käänteen, kuin Antero Mertaranta. "Taivas varjele, mikä sieltä nyt tulee, sieltä tulee PUUUUUUUKLAUS!"

Vauvan kanssa elämä on vielä ihanan yksinkertaista, hetkeen ei tarvitse vielä murehtia tylsiä kurinpitotoimia, pettymyksen kestämistä tai lapsen itsenäistymiseen liittyvää luopumista.  Äiti on lukenut paljon kasvatuspsykologiaan liittyviä kirjoja jo ennen sinun tuloasi, mutta siltikin tärkein kasvatusohje on mamman mielestä hyvin yksinkertainen. Kun antaa lapsilleen kärsivällisesti ja rajattomasti rakkautta, niin hyvä käytös tulee, kuin itsestään. Äiti toivoo sydämestään, että välimme ja keskusteluyhteys säilyisivät aina hyvinä, vaikeidenkin aikojen halki. Jos sinä saat isona lapsia, ymmärrät paljon asioita omista vanhemmistasi ja siitä, että omat lapset ovat tärkeimmät maailmassa, eikä mikään muu elämässä voi aiheuttaa yhtä paljon iloa, mutta myös pelkoa ja surua, kuin oma lapsi. Sinne on kuitenkin vielä pitkä matka ja sitä ennen sinulla on ihana lapsuus elettävänäsi. Hassua, että olet ollut olemassa vasta 3,5  viikkoa ja nyt tuntuu niin, kuin olisit ollut aina. Pienuudestasi huolimatta olet täysi- ja tasavertainen perheenjäsen. Mamma miettii, että meidän perheen täytyy olla aika vahvaa tekoa, koska kaikista pikkuruisinkin meistä on leijona.

Saimme mystisen paketin Mäntyharjulta. Paketissa oli upeat käsinkudotut tossut, lapaset, pipo, villahousut sekä nuttu vauvalle. Outoa on se, että kukaan meistä ei tunne lähettäjää. Mamma laittaa Kati Vesaikolle kiitos- ja ihmettelykirjeen Ruorasmäelle. Onneksi paketissa oli sentään lähettäjän osoite. Ihmeiden aika ei ole ohi, ehkä tämäkin joskus vielä selviää.

Ruokahalusi kasvaa päivä päivältä, nyt menee jo 100ml maitoa muutaman tunnin välein. Vatsakipujakin sinulla on ollut melkolailla viime päivinä. Isi ja äiti saavat tehdä monenlaisia sirkustemppuja ja kannella sinua ympäri kotia milloin mitenkin päin. Toisinaan hierotaan mahaa, aina sekään ei auta. Isoveljesi tsemppaa sitterisi vieressä, kuin urheiluvalmentaja "kestä, kestä, taistele!"

Tänään on ensimmäinen palmusunnuntai vuosiin, kun äiti ei askartele virpomisoksia kenellekään. Isoveli ei aio enää virpoa, ne jutut on kuulemma skideille. Sinäkään et vielä paisko pajunkissoja kenenkään ovella muutamaan vuoteen. Isikään ei aikonut mennä. Mammalla on haikomieli. Taas yksi todiste siitä, miten nopeasti lapset kasvavat. Sitten, kun sinä alat virpoa, niin mamma lupaa pukea sinut kiltisti vaikka He-Maniksi, eikä valita yhtään, vaikka naapurin muksut on jo katkoneet tienvarsilta kaikki pajut.