Pajunkissat ei juo maitoa, lellonat juo

Rakas lellona, olet tehnyt autoilustamme jännittävää ja mielenkiintoista. Mamma tuntee olevansa taksin kyydissä, koska istuu aina takapenkillä sinun kanssasi ja etupenkki on usein tyhjä. Ulospäin ei näy, että takana on turvaistuin, ilmeisesti muutkin autoilijat ihmettelevät liikennevaloissa takana istuvaa emäntää, jonka naama vääntyilee koko ajan. Tummennetut takalasit olisivat nyt ihan kivat, voisi rauhassa imettää takapenkillä ja irvistellä kanssa-autoilijoille. Sinä nukahdat aina, kun auto lähtee liikenteeseen, Oulun keskustan mukulakivetys on sinusta maailman paras keksintö, hymysi levenee sitä mukaa, mitä möykkyisempi tie. Isi ajaa edessä, mutta pysyy koko ajan kartalla siitä, mitä takapenkillä tapahtuu, koska mamma selostaa joka käänteen, kuin Antero Mertaranta. "Taivas varjele, mikä sieltä nyt tulee, sieltä tulee PUUUUUUUKLAUS!"

Vauvan kanssa elämä on vielä ihanan yksinkertaista, hetkeen ei tarvitse vielä murehtia tylsiä kurinpitotoimia, pettymyksen kestämistä tai lapsen itsenäistymiseen liittyvää luopumista.  Äiti on lukenut paljon kasvatuspsykologiaan liittyviä kirjoja jo ennen sinun tuloasi, mutta siltikin tärkein kasvatusohje on mamman mielestä hyvin yksinkertainen. Kun antaa lapsilleen kärsivällisesti ja rajattomasti rakkautta, niin hyvä käytös tulee, kuin itsestään. Äiti toivoo sydämestään, että välimme ja keskusteluyhteys säilyisivät aina hyvinä, vaikeidenkin aikojen halki. Jos sinä saat isona lapsia, ymmärrät paljon asioita omista vanhemmistasi ja siitä, että omat lapset ovat tärkeimmät maailmassa, eikä mikään muu elämässä voi aiheuttaa yhtä paljon iloa, mutta myös pelkoa ja surua, kuin oma lapsi. Sinne on kuitenkin vielä pitkä matka ja sitä ennen sinulla on ihana lapsuus elettävänäsi. Hassua, että olet ollut olemassa vasta 3,5  viikkoa ja nyt tuntuu niin, kuin olisit ollut aina. Pienuudestasi huolimatta olet täysi- ja tasavertainen perheenjäsen. Mamma miettii, että meidän perheen täytyy olla aika vahvaa tekoa, koska kaikista pikkuruisinkin meistä on leijona.

Saimme mystisen paketin Mäntyharjulta. Paketissa oli upeat käsinkudotut tossut, lapaset, pipo, villahousut sekä nuttu vauvalle. Outoa on se, että kukaan meistä ei tunne lähettäjää. Mamma laittaa Kati Vesaikolle kiitos- ja ihmettelykirjeen Ruorasmäelle. Onneksi paketissa oli sentään lähettäjän osoite. Ihmeiden aika ei ole ohi, ehkä tämäkin joskus vielä selviää.

Ruokahalusi kasvaa päivä päivältä, nyt menee jo 100ml maitoa muutaman tunnin välein. Vatsakipujakin sinulla on ollut melkolailla viime päivinä. Isi ja äiti saavat tehdä monenlaisia sirkustemppuja ja kannella sinua ympäri kotia milloin mitenkin päin. Toisinaan hierotaan mahaa, aina sekään ei auta. Isoveljesi tsemppaa sitterisi vieressä, kuin urheiluvalmentaja "kestä, kestä, taistele!"

Tänään on ensimmäinen palmusunnuntai vuosiin, kun äiti ei askartele virpomisoksia kenellekään. Isoveli ei aio enää virpoa, ne jutut on kuulemma skideille. Sinäkään et vielä paisko pajunkissoja kenenkään ovella muutamaan vuoteen. Isikään ei aikonut mennä. Mammalla on haikomieli. Taas yksi todiste siitä, miten nopeasti lapset kasvavat. Sitten, kun sinä alat virpoa, niin mamma lupaa pukea sinut kiltisti vaikka He-Maniksi, eikä valita yhtään, vaikka naapurin muksut on jo katkoneet tienvarsilta kaikki pajut.