Ei se oo pilvee, pilvee, pilvee

Tänään on ihan tavallinen keskiviikko, eikä tapahdu mitään erikoista. Voi olla, että johtuu hormoneista, mutta sain onnellisuuskohtauksen ja kirjoitan sen äkkiä ylös ennen, kuin se menee ohi. Tajusin miten hyvin kaikki asiat ovat, kuinka minulla on kaksi upeaa lasta, mahtava rakastava puoliso ja ihana koti. Olemme kaikki terveitä ja elämämme on tasapainossa. Minut valtasi hyvänolontunne ja suu kääntyi kaarelle hymyyn. En tarvitse onnellisuuteen nahkapenkkistä Audia, brasilialaista takapuolta tai keittiölleni Guide Michelinin tähtiluokitusta, minulla on tässä kaikki ja olen järjettömän kiitollinen.

Tällainen onnellisuuskohtaus ei millään ylittäisi uutiskynnystä. Boring! Sen sijaan herttuatar Catherinen maitorauhaset kuluttavat nyt painomustetta pitkin maailmaa niin, että roiskuu. Pannaan muutama vuosisata taaksepäin ja näiltä tähtireporttereilta olisi katkottu päät koko kansan edessä. Mutta nyt he kierivät rahoissa. Nyt sitä kutsutaan sananvapaudeksi. Viinirypäleaivoni miettivät ensin, mitä ajatteli se paparazzi, joka piiloutui pusikkoon Williamin ja Catherinen häämatkalla ja odotti hiljaa, että tuore rouva ottaa bikinit pois. Miettikö hän siinä, että jes, nyt olen omilla ansioillani ja älylläni päässyt journalismin huipulle ja pelastan maailman tuottamalla ihmisille tietoa siitä, että kuninkaallisillakin on tissit. Tällaista on elämänmeno nyt ja turha on minun survoa kukkia hattuuni, olenhan onnellinen tästäkin huolimatta. Aika mahtavaa lähteä reissuun ja rannalle tietäen, ettei pusikossa ole yhtään paparazzia. Pian leijona pyörii julkisella rannalla yläosattomissa, sitä ei prinsessa Estelle koskaan voi tehdä.

Smuglari, unabomber, geokätköilijä. Kiinni jäit! 

Sinulle on tullut virkayskä. Yskit aina kuuluvasti, kun olet tylsistynyt. Köh köh, virkani vaatii toimintaa! No kuuleppa vain lapsoseni, toimintaa on tulossa, helleenit kutsuu. Olimme viikonlopun enomiehen tykönä ja nukuit siellä todella huonosti. Pää tuntui painavan tonnin, kun yritin sitä tunnin välein nostaa ylös tyynystä. Lahjasi ovat muualla, kuin nukkumisessa. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että sinusta tulee hyvä imuri tai keihäänheittäjä. Lentoyhtiömme sen sijaan luulee, että olet terroristi tai pilttipurkkisalakuljettaja. Että olet sekoitellut Mansikkapilvi-rahkaan sitä itseään ja meinaat nyt myydä mössön helleeneille hyvällä tuotolla, kääriä tukun fyffeä ja ostella nahkaverhoillun syöttötuolin. He ovat arvanneet juonesi, meidän täytyy olla tarkkana! Lentoyhtiön sääntö kuuluu, että vauvanruoka pitää pakata alkuperäisiin pakkauksiin ja sellaisiin, jotka voi avata ja sulkea, jotta turvatarkastajat voivat maistaa niitä. HALOO! Kellään lentoyhtiössä ei taida olla lapsia, kaikki lastenruuat ovat iskukuumennettuja ja menevät pilalle jos ne avaa. Jos tarkastajat avaavat lennolle minigrip-pusseihin pakkaamani vauvanruuat vaadin heitä hommaamaan uudet. Ja syön heidänkin lounaansa. Mansikkapilven maistelukin on hyvä rangaistus sinänsä.

Kyllä, aiomme kuljettaa ulkomaille pilveä.

Äiti on kuulemma maailman viisain henkilö ja tietää kaiken. Jos joku äiti on niin pyydän vastaamaan seuraviin kysymyksiin lapselle:  Äiti miksi linnut lentää? Äiti miksi pyöreä on pyöreä? Äiti miksi ihmiset sotii? Äiti mistä ensimmäinen solu tuli? Aivosoluni ovat veljen kanssa toisinaan tiukilla. Psykologit neuvovat, että aina pitää jotain vastata, eihän lapsen ajatusmaailmaa voi järkyttää niin, että sanoisitkin, ettet tiedä. Kun lapsi kasvaa kysymykset muuttuvat seuraavanlaisiksi: Äiti onko meidän hanavesi pohjavettä vai puhdistettua pintavettä? Äiti mistä luovuus tulee? Olet ihana, kun et vielä kysy mitään. Sen sijaan raavit naamani naarmuille, oksennat päälleni monta kertaa, enkä paremmasta tiedä. Nariset, kuin vanha ladonovi nukahtaessasi, enkä ole kauniimpaa ääntä kuullut. Hakkaat päätäni leikkijunalla ja revit tukkaa, voi miten suloinen oletkaan. Vedät pöytäliinan lattialle ja silppuat uusimman Soundin, olet niin leikkisä ja hauska. Kukaan muu, kuin äiti ei voi tätä ymmärtää.




PS. Isi on sekaisin omenoista. Samaan aikaan, kun äiti koittaa luoda meille kohtuuhintaista ja luotettavaa Samsung-kotia, tilailee isi salaa koko ajan uusia Apple-laitteita. Mamma kirjoitti joskus Ipadilla, aurocorrectin kanssa meni hermot. Nyt murkkukin haluaa omenan. Onneksi macbook on helppo tehdä itse.

Haluaako murkkusi Applen? Tee se itse. Halpaa, helppoa ja herkullista. Syksyn  paras omenaresepti.

PS2. Sain tungettua kahden maan kuninkaalliset, hormonihäiriön, Applen, Pilttiä litkivät turvatarkastajat ja kyselyiän samaan postaukseen, miten tälle voi keksiä otsikkoa? Tätä ei kukaan mies voi lukea. Käydään tämä sitten yhdessä läpi, osissa.

Tässä on kaikki oleellinen

Kulje tyynenä melun ja kiireen keskellä
ja muista mikä rauha onkaan hiljaisuudessa.
Pysyttele hyvissä väleissä kaikkien kanssa,
niin pitkään kuin se alistumatta on mahdollista.

Puhu totuudesta hiljaa ja selkeästi
ja kuuntele toisia, sillä kaikilla on tarinansa.
Karta äänekkäitä ja riidanhaluisia,
sillä he ovat kiusana hengellesi.

Jos vertaat itseäsi muihin,
niin älä tule turhamaiseksi tai katkeraksi,
sillä aina on ja tulee olemaan suurempia
ja pienempiä persoonallisuuksia kuin sinä.

Iloitse suorituksistasi,
samoin kuin suunnitelmistasi.
Ole kiinnostunut omasta urastasi,
vaikka se olisi vähäpätöinenkin.
Se on kuitenkin vankka kiinnekohta
aja vaihtelevissa kohtaloissa.


Ole varovainen liikeasioissa,
sillä maailma on kieroutta täynnä
- älä silti sulje silmiäsi hyveiltä.
Monet ponnistelevat korkeisiin päämääriin
ja elämä on täynnä sankaruutta.


Ole oma itsesi,
äläkä pelkää olla hellä.
Älä suhtaudu kyynisesti rakkauteen,
sillä kaiken arkipäiväisen roudan keskeltä
se nousee kuin ruoho
- tuoreena joka kevät.


Ota opiksesi vuosien neuvot
ja luovu sopuisasti nuoruuden leikeistä.
Paljon turhaa pelkoa syntyy väsymyksessä
ja yksinäisyydessä.


Ole sovussa luojasi kanssa,
millaiseksi hänet sitten kuvitteletkin.
Ole sovussa sielusi kanssa,
olkoot ponnistelusi ja toiveesi mitkä tahansa.

Hei, me lennetään!

Meille on annettu kaksi lahjaa, jotka helpottavat kummasti elämää, huumori ja mielikuvitus. Ilokseni voin huomata, että sinulla riittää molempia. Niin on kaikilla lapsilla, kunnes ajan hammas tuhoaa ne joiltakin ihmisiltä.. tai akatemia. Todellisuuden maailmalla on rajansa, mutta mielitukuvituksen maailma on rajaton. Väitän siis, että niillä, joilla on mielikuvitusta, niiden maailma on suurempi.

Elät täysillä kaikki tunteesi ja sitä on hupaisa seurata, varsinkin ihmettelysi on erityisen hienoa, et pidä mitään itsestäänselvänä. Jotkut aikuisetkin eläytyvät, vaikka Antero Mertaranta. Jotkut taas ovat suolapatsaita, kuten Kimi Räikkönen. Jälkimmäisen kanssa voisi olla tylsempää illallisella, ensimmäisen kanssa voisi mennä pidemmän päälle hermot. Extroverteistä ihmisistä pidetään yleensä enemmän, mutta heille kerrotaan vähemmän salaisuuksia. Röllillä oli joskus hieno veto tähän:

"Jos ei tiedä mitä eläytyminen tarkoittaa niin pitää ainakin väännellä naamaansa ja huitoa käsiä niin tulee hiukan taiteellista vaikutelmaa." Siinäpä oiva ohje Räikkösellekin.

Mamma sai jälleen kakkuprojektin. Tällä kertaa Jani-pojalle tehtiin Pokémon- kakku. Ai miten tämä liittyy sinuun? No, tuli vähän hölmö olo, kun äiti leikki päivän marsipaanilla ja sinä istuit syöttötuolissa ja luit vakavana Pirkkaa. Näytin välillä puolivalmista Pikachua ja kommentoit siihen pontevasti: "Tättä!" ja jatkoit lukuhommia. Kakunteko on melkoista terapiaa, vähän kuin autolla ajaminen tai juoksu. Pitää kohdistaa kaikki fokus johonkin tekemiseen niin, että ajatukset laukkaa yhtä aikaa ja voi syntyä samalla vaikka runo tai laulu. Herää kysymys, miksi äiti tekee kaikkea mikä on terapiaa, mihin tarvitsen terapiaa? Ehkäpä en tarvitsekaan juuri siksi, että teen kakkuja. Reseptejä mamma ei paljoa nykyään enää käytä. Painovirheeseen voi vaikka kuolla, parempi kun testaa itse mikä on hyvä. Vauvan myötä on herännyt jonkin sortin bakteerihysteria, kaikki pitää desinfioida. Rachel Ray-showssa amerikkalainen terveysviranomainen neuvoi, että luutu pitää kastella ja laittaa pariksi minuutiksi mikroon, jotta bakteerit häviää. Mamma on arponut koko viikon, uskaltaako testata moista. Entä jos mikro räjähtää ja luutu saa jotain gammasäteilyä? No niin, nyt siellä joku insinööri heittää selkäkeikkanaurua. Muistatteko vielä aikaa, kun ensimmäinen mikro tuli kotiin ja kaikki menivät monen metrin päähän katsomaan, koska pelkäsivät, että siitä tulee säteilyä ja alkavat suunnilleen leijumaan ilmassa? Tämä on juuri sitä mielikuvituksen väärinkäyttöä. Akatemia ei tekisi pahaa äidillekään.

Reilujen kerho vei sinut taas piikille. Neuvolan ovea avatessa vastaan tuli äiti, joka huusi pojalleen taaempana "Jussiii! Teemuu!.. eiku Toni, varoppa vähän!". Siinäs kuulit lapseni, vaikka äiti unohti viimeksi neuvola-ajan, niin turha on tuonkaan mamman odottaa Vuoden äiti-patsasta, muistan nimittäin nipin napin omien lapsien nimet ulkoa. Kati-tädillä oli joku yli-innokas harjoittelija mukana, joka lässytti ärsyttävästi pää kallellaan ja koitti kerätä hanakasti huomiota. Ehkä hän toivoi saavansa sillä lounarin tai kesätyön, minuun se ei oikein purrut. Kati tökkäsi piikin jalkaan ja sinä kiljaisit, mutta nielit kivun, kuin soturi. Saimme kahdelle nysähampaallesi kahden sivun mittaiset pesuohjeet. Helpompaa olisi kuurata Empire State Building hammasharjalla, se ei nimittäin halua syödä sitä.

Osaat jo ryömiä melkoista vauhtia ja ravaat olohuonetta ympäri, ottaa pihtiotteen etusormella ja peukalolla, sanoa "tättä", "ättä", "pööpö", äyvvö" ja "höppö", seistä kuin Mannerheim-patsas käsistä tuettuna, tehdä mummoilmeen vetämällä huulet suun sisään, jolloin näytät mummolta, jolla on tippuneet tekarit. Osaat maiskutella ja lonksutella suuta, nakata kaikki tavarat pöydältä alas, repiä äidiltä kourallisen tukkaa ja nauraa räkänä, kun äiti pöristää kyljyksistä. Saunot lauantaisin isin ja äidin kanssa, rakastat Zalandon kenkämainosta, jonka naamaansa vääntelevä mies saa sinut joka kerta nauramaan. Inhoat pukemista ja äidin hiustenkuivaajaa. Muunmuassa kaikki tämä on niin jännittävää, että nukut levottomasti nykyisin ja äiti näyttää usein zombilta, joka on karannut Halloween-bileistä. Lääkärisetä sanoi osuvasti: "Elät sellaista aikaa niin, kuin aikuinen, joka on juuri oppinut lentämään". Tervetuloa lennolle Lellonan elämään, cabin crew ottaa univelat takaisin sitten, kun lentäjä lähtee pesästä.

Harva meistä on rautaa

"Kaikki aika on laatuaikaa, on vain erilaisia laatuja", tuumasi velipoika perjantai-iltana. Tosi kuin vesi. Blogin kirjoitus on hyvänlaatuista, joten mamma päätti, ettei paasaa nyt mistään vähään aikaan, parempi on keskittyä positiivisiin asioihin arjessa, kuin tarttua koko ajan epäkohtiin. Kaikki valittavat jostain ja jotkut valittavat kaikesta, mutta Lellona pieni iloitsee jopa Berocca-putkesta. Äitiys on matka, ei määränpää!

Pään hakkaaminen seinään kuluttaa 150 kaloria tunnissa. Vaikka se on näinkin tehokasta olen silti päättänyt kuluttaa kalorini jumpassa. Hommasin jopa jälleen ihan oikean jäsenyyden. Oi, nyt kuulun taas johonkin myös kodin ulkopuolella. Vaikka se on maksullinen yhteisö niin se on silti ihanaa. Siellä mamma nyrkkeilee huivi päässä ja nostelee irvistellen rautaa. Kukaan ei tiedä, mitä teen päivisin, että pesen kakkapyllyjä ja lässytän kontilleni lattialla. Siellä olen voimakas nainen täynnä estrogeeniä ja endorfiinia. Olen naispuolinen Rambo. There are no friendly civilians!

Sunnuntai on viikon paras päivä. Sunnuntaina päässä soi jazzi, syödään riisipuuroa, katsotaan Avaraa luontoa, jossa Jarmo Heikkisen samettinen, suoraan hypnoottisen leppoisa ääni kertoo savannin leijonista. Voi kunpa Jarmo tulisi joskus lukemaan äidillekin iltasadun, siihen olisi mahtava nukahtaa. Ennen Jarmo sai puhua yksikseen, nyt mukana on tähtiselostaja Lellona. Leijonanaaraan tullessa ruutuun kantautui ilmoille kirkas " HÖPPÖ! HÖVVÖ! PÖÖPÖ!" Jarmo kertoo, että yö on leijonien aikaa. Yöllä lauman emoleijona metsästää nälkäiselle pesueelle ruokaa, kun pörheä isäleijona makaa ja vartioi, että lauma on turvassa. Näinhän se menee! Tervetuloa Jarmo tekemään luontodokumenttia meidän perheeseen. Pimeässä keittiöstä saalistettu maitopullo voi päästä joskus hyppysistä, mutta sitkeä naarasleijona etsii uuden, sillä nälkäinen pentu on ruokittava.

Perspektiiviä tähän "kurjuuteen" antaa myös se, kun miettii esiäitejä.  Oma mummoni käy pian yhdeksääkymppiä, olen hänelle paljosta kiitollinen. Toivon hänelle mahdollisimman pitkää ikää sillä Lellona pieni isomummosi on upea nainen, ilman häntä meidän perhettä ei olisi olemassakaan. 7 lasta, 18 lastenlasta, 14 lastenlastenlasta.. 39 ihmistä puuttuisi kokonaan tältä planeetalta! Friikki ajatus, miten pienestä kaikki on kiinni. Jos on elänyt niin kauan, ja sellaisen elämän, kuin isomummi, ei varmaan enää pari muksun tekemistä tunnu missään. Vanhojen ihmisten elämää ajatellessa alkaa ihan hävettää, täällä sitä vaan spekuloidaan itsestäänselvyyksiä. Mummi sä olet rautaa!

Facebooktunnukset pois kotiäideiltä! Myös minulta! En osaa päivitellä muuta, kuin vauvajuttuja. No onpa kumma, kun elämäni pyörii lasten ympärillä, sitä vartenhan tässä on töistä lomaa otettu. Facebooktunnukset pois niiltä, jotka eivät kestä sosiaalisen median sosiaalisuutta. Luulen, että kun palaan työelämään ja ainakin 9 tuntia päivästä menee muualla, kuin kotona sosiaalisuuteni mediassa vähenee radikaalisti, en halua että lapseni ovat nettiorpoja. Olen siis sosiaalinen varastoon. Nauttikaa nyt kaikista vaippahousupäivityksistäni, kun vielä voitte. Niin kerta!


PS. Puolivuotispäivän kunniaksi alaleuassa nököttää kaksi kauanodotettua valkoista hammasta! Siinäpä taas yksi aihe riemuun. Näitä kahta on kuukausia yhdessä kiljuttu ja puserrettu. Enää 30 jäljellä!

PS2. Ou nou! --> http://www.terve.fi/vauvaika/vauva-oppii-huumorin-vanhemmiltaan

Uutisista hyvää iltaa!

Olen nähnyt yhdeksänvuotiaan, joka istuu karusellissa tylsistyneen näköisenä. Vanhemmat ovat maksaneet itsensä kipeiksi, jotta lapsi saisi kalliin rannekkeen, hattaran, köydenvedon, vauhdin hurmaa, elämyksiä. Lapsi ei pidä karusellia minään, se on liian todellista. Hän tuijottaa tyhjyyteen ja miettii kotona odottavaa World of Warcraftia, jossa illalla lapsi taas voi päästä pois tästä maailmasta, olla yöhaltija, maahinen, epäkuollut tai taureeni, piestä kaikki muut ja olla jotain suurta. Vanhemmat tehtailevat elämyksiä lapsilleen, jotta he olisivat onnellisia. Elämyksistä suurin olisi kuitenkin ehkä olla yksin ilman virikkeitä. Ennen yksinäisyyttä kestettiin paremmin. Kun äiti oli lapsi ja oli yksin, olihan silloinkin tylsää. Mutta ei äiti huutanut lamautuneena, että: "Apua mä syrjäydyn ja kuolen!" Silloin äiti järjesteli postimerkit tai leikkasi Nick Carterin naaman irti kaikista Backstreet boys-julisteista. Tylsyys ja yksinäisyys tekisi muksuille hyvää, silloin herää mielikuvitus, toisin sanoen aivot. Musiikki on mamman mielestä hyvä harrastus, äiti on tyytyväinen, että veli on uppoutunut siihen. Musiikin tekeminen pakottaa keskittymään, pakottaa olemaan yksin ja kohtaamaan itsensä. Se pakottaa myös äidin kohtaamaan päivittäin Yngwie Malmsteenin tv:ssä, mutta mieluummin Ynkkä, kuin Tunteiden ja Tuoksujen Phyllis, joka ei tiedä kenelle on raskaana.

Viime aikoina uutiset ovat olleet pelkästään huonoja. Miksi ne sanovatkaan siinä alussa "Hyvää iltaa", kun kertovat heti perään miksi se ei ole hyvä? Framilla on ollut paljon lapsiin kohdistuvasta väkivallasta. Kaikki vanhemmat pelkäävät eniten maailmassa, että omalle lapselle sattuisi jotain.. tai sitten eivät. Lasten kärsimys ja surulliset lapsikohtalot on ainut asia, mikä äidistä tuntuu niin pahalta, että se vie keskustelukyvyn ja napsauttaa selkärangan poikki. Aina ei kykene edes lukemaan näitä tarinoita, pelkät otsikot tuovat kyynelet silmiin. Se voi olla heikkoutta, mutta samalla se on itsesuojelua median mässäilyltä. Arvostan suunnattomasti lastensuojelutyötä ja niitä ihmisiä, jotka pystyvät sitä tekemään. Elämme nykyään individualismin yhteiskunnassa. Älä sä puutu mun elämään niin mä en puutu sun. Ennen lasten kasvattamiseen tarvittiin koko kylä. Nykyisin sosiaalisuus ja verkostoituminen on itsestäänselvyys, mutta se on pinnallista ja sarja pakkoliikkeitä. Ennen meillä oli yhteisönä vastuu lasten hyvinvoinnista ja kasvatuksesta. Nyt jos menet ojentamaan naapurin mukulaa niin ensin sinut haukkuu lapsi ja perään vanhemmat. Vaikeneminen on kilo paskaa, ei kultaa sanoo leijonamamma ja aikoo jatkossakin olla se naapurin ärsyttävä ämmä, joka välittää.

Olen nähnyt 6-kuukautisen, jota ei ole vielä hukutettu materialismiin. Sinulle suuri sensaatio on tyhjän Berocca-putkilon nyrkissä pitäminen. "Leolla on taas putki päällä", virnuilee isi. Ja taas nauretaan poloisen kustannuksella. Täytit tänään 6kk. "Mikä juhla se on, eihän muakaan juhlita puolen vuoden välein?", kysyi veli. Perusteluna toimikoon se, että kehityt tänä vuonna enemmän, kuin seuraavien vuosien aikana yhteensä. Oikeastaan meidän pitäisi juhlia joka kuukausi ja myös äitiä ja isiä, koska puoli vuotta sitten syntyi uusi isä ja äiti, sinun vanhempasi, joille kaikki oli taas uutta. Olet hirveän nauravainen ja eläväinen lörppö. Tänä aamuna herätit äidin kurkistamalla pinnasängyn kaltereiden välistä huudellen, "Pööpö! Pööpö!" Naamasi on hymiö, iso D-kirjain. Tuot valtavasti iloa ja eloa äidin jokaiseen päivään. Elämä ei ehkä aina ole juhlaa, mutta kun täällä kerran ollaan, niin meidän pitäisi nauraa ja tanssia.

3000 lukijaa, hölökyn kölökyn!

Viidakon kuningasta on nyt luettu yli 3000 kertaa! Olen suuresti yllättynyt ja iloinen siitä, että olette näin tunnollisesti jaksaneet olla mukana viimeiset viisi kuukautta, antaa kummasti potkua jatkaa. Kippistämme Lellonan omaa viiniä teille lukijoille, kiitos!

Työlki ellää, mut vauval rikastuu

Suomalaiset pitävät ranskalaisia ylpeinä ihmisinä, mutta äiti oppi siellä asuessaan, että kysymys onkin usein siitä, että suomalaiset miettivät koko ajan sitä, mitä muut ihmiset ajattelevat heistä, kun taas ranskalaisia ei ihan hirveästi kiinnosta, he tekevät mitä itse huvittaa. Ranskalaisilla olisi paljon oppimista suomalaisesta sisusta ja rehellisyydestä, mutta tässä asiassa heidän ajattelutapansa on monella tapaa fiksumpi. Meitä vaivaa usein uskomaton pätemisen tarve. Miksei tehtäisi vaan rennosti ja elettäisi omaakin elämää. Äitiyden helmasynneistä myönnän syyllistyväni toisinaan hössöttämiseen, marttyyriyteen, pirttihirmuiluun, besserwisserismiin ja ikuiseen vauvoitteluun. Yhtäaikaa, kun isi aloitti yrittämisen, äiti päätti aloittaa luovuttamisen ja aikoo olla jatkossa itselleen ja muillekin armollinen. Ruuhkavuosia voi helpottaa antamalla toisinaan periksi. Leijonamamma ei halua elää parasta aikaa elämästään pikakelauksella tai pyytelemällä joka päivä anteeksi. Äitiyden ja iän myötä parasta on syntynyt rohkeus olla oma itsensä. Se tuo varmuutta kaikkeen tekemiseen ja myös turvaa omille lapsille ja läheisille.

Aika rientää ja housut kulluu, äiti laittoi sinulle päivähoitohakemuksen vetämään. Se oli vasta hakemus, mutta enterin painamisen jälkeen piti istua hiljaa 10 minuuttia. Syöttötuolin ilmestyminen pöydän päähän oli jo iso asia sinänsä, entäs tämä? Klik yhdellä lomakkeella luovutan lapsuutesi pois tai ainakin jollekin toiselle. Entäs esiäidit? Muistivatko he töiltään edes omien lapsien nimiä? Äiti meni katsomaan mitä mieltä nettiäidit ovat asiasta. Heistä en ole edes ansainnut äitiyttä. Mielestäni tämä tuomio on aika suppean ajatteluketjun tulos. No typerää oli myös mennä lukemaan asiasta ajatusten kaatopaikalta. Asia on monelle arka ja moniulotteinen. Sellainen äiti, joka on kerennyt hankkimaan hieman statusta työelämässä ennen lapsien hankkimista ajattelee asiasta toisin, kuin sellainen, jolla uranluominen on vielä kesken, tai toisarvoista muutoinkin. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, sen sijaan monen työnantajan suhtautumisessa äitiyteen on.

On todella erikoista, ettei työmarkkinoilla arvosteta äitiyttä. Työnantajien mielessä pyörivät vain sairaslomakorvaukset, kun työntekijä jää hoitamaan sairasta lasta tai äiti-ihmisen epäsosiaalinen asenne firman bileitä ja sitä kautta koko yrityskulttuuria kohtaan, kun vaakakupissa painaa viikonloppu perheen kesken. Äitiysloma on kuitenkin todellinen johtamisen exkursio ja selviytymisleiri. Se on todellisempaa työtä, kuin mikään muu ja väitän, että siinä kasvaa ihmisenä ja työntekijänä enemmän, kuin kymmenessä vuodessa työelämässä. Kysymys on palveluammatista, jossa kolmivuorotyö olisi suorastaan luksusta. Sinut eristetään vuodeksi tutusta työyhteisöstä, et voi jakaa kokemuksiasi työkavereiden kanssa päivittäin ja saada vertaistukea, ellet luo itse omaa sosiaalista verkostoasi, avusta puhumattakaaan. Vastuu on suurempi, kuin koskaan ja palkka on pelkkää tunnetta. Äiti on työntekijä, jolla on uskomaton paineensietokyky, luonnostaan taloudellinen ajattelutapa, nopea priorisointitaito, ilmiömäinen tehokkuus tekemisessä ja hän pystyy tekemään montaa asiaa hyvin yhtä aikaa. Toki äitiys on myös oma valinta ja nelinkertainen hurraa niille, jotka omaavat nämä edellämainitut ominaisuudet ilman äitiyttä, mutta monet pienten lasten äidit sanovat syystä menevänsä töihin "lepäämään".  Leijonamamma on onnekas, koska hänen työpaikallaan työntekijä on tekemisen keskiössä ja työntekijä on ihminen, myös äiti-ihminen. Kiitos Lellona tästä upeasta ekskursiosta, sitä on vielä kuukausia jäljellä, eli työvuosina noin viisi. Sinun ansiostasi olen parempi ihminen.

Äiti Lellonan näkökulmasta

Äiti työmarkkinoiden näkökulmasta

Äiti veljen näkökulmasta

Äiti omasta näkökulmastaan

Äiti ystävien näkökulmasta

Loppuun vielä isin ja äidin työlaulu: http://www.youtube.com/watch?v=aFPioo2J8Xo