Viidakon Kuningas: Työlki ellää, mut vauval rikastuu

Suomalaiset pitävät ranskalaisia ylpeinä ihmisinä, mutta äiti oppi siellä asuessaan, että kysymys onkin usein siitä, että suomalaiset miettivät koko ajan sitä, mitä muut ihmiset ajattelevat heistä, kun taas ranskalaisia ei ihan hirveästi kiinnosta, he tekevät mitä itse huvittaa. Ranskalaisilla olisi paljon oppimista suomalaisesta sisusta ja rehellisyydestä, mutta tässä asiassa heidän ajattelutapansa on monella tapaa fiksumpi. Meitä vaivaa usein uskomaton pätemisen tarve. Miksei tehtäisi vaan rennosti ja elettäisi omaakin elämää. Äitiyden helmasynneistä myönnän syyllistyväni toisinaan hössöttämiseen, marttyyriyteen, pirttihirmuiluun, besserwisserismiin ja ikuiseen vauvoitteluun. Yhtäaikaa, kun isi aloitti yrittämisen, äiti päätti aloittaa luovuttamisen ja aikoo olla jatkossa itselleen ja muillekin armollinen. Ruuhkavuosia voi helpottaa antamalla toisinaan periksi. Leijonamamma ei halua elää parasta aikaa elämästään pikakelauksella tai pyytelemällä joka päivä anteeksi. Äitiyden ja iän myötä parasta on syntynyt rohkeus olla oma itsensä. Se tuo varmuutta kaikkeen tekemiseen ja myös turvaa omille lapsille ja läheisille.

Aika rientää ja housut kulluu, äiti laittoi sinulle päivähoitohakemuksen vetämään. Se oli vasta hakemus, mutta enterin painamisen jälkeen piti istua hiljaa 10 minuuttia. Syöttötuolin ilmestyminen pöydän päähän oli jo iso asia sinänsä, entäs tämä? Klik yhdellä lomakkeella luovutan lapsuutesi pois tai ainakin jollekin toiselle. Entäs esiäidit? Muistivatko he töiltään edes omien lapsien nimiä? Äiti meni katsomaan mitä mieltä nettiäidit ovat asiasta. Heistä en ole edes ansainnut äitiyttä. Mielestäni tämä tuomio on aika suppean ajatteluketjun tulos. No typerää oli myös mennä lukemaan asiasta ajatusten kaatopaikalta. Asia on monelle arka ja moniulotteinen. Sellainen äiti, joka on kerennyt hankkimaan hieman statusta työelämässä ennen lapsien hankkimista ajattelee asiasta toisin, kuin sellainen, jolla uranluominen on vielä kesken, tai toisarvoista muutoinkin. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, sen sijaan monen työnantajan suhtautumisessa äitiyteen on.

On todella erikoista, ettei työmarkkinoilla arvosteta äitiyttä. Työnantajien mielessä pyörivät vain sairaslomakorvaukset, kun työntekijä jää hoitamaan sairasta lasta tai äiti-ihmisen epäsosiaalinen asenne firman bileitä ja sitä kautta koko yrityskulttuuria kohtaan, kun vaakakupissa painaa viikonloppu perheen kesken. Äitiysloma on kuitenkin todellinen johtamisen exkursio ja selviytymisleiri. Se on todellisempaa työtä, kuin mikään muu ja väitän, että siinä kasvaa ihmisenä ja työntekijänä enemmän, kuin kymmenessä vuodessa työelämässä. Kysymys on palveluammatista, jossa kolmivuorotyö olisi suorastaan luksusta. Sinut eristetään vuodeksi tutusta työyhteisöstä, et voi jakaa kokemuksiasi työkavereiden kanssa päivittäin ja saada vertaistukea, ellet luo itse omaa sosiaalista verkostoasi, avusta puhumattakaaan. Vastuu on suurempi, kuin koskaan ja palkka on pelkkää tunnetta. Äiti on työntekijä, jolla on uskomaton paineensietokyky, luonnostaan taloudellinen ajattelutapa, nopea priorisointitaito, ilmiömäinen tehokkuus tekemisessä ja hän pystyy tekemään montaa asiaa hyvin yhtä aikaa. Toki äitiys on myös oma valinta ja nelinkertainen hurraa niille, jotka omaavat nämä edellämainitut ominaisuudet ilman äitiyttä, mutta monet pienten lasten äidit sanovat syystä menevänsä töihin "lepäämään". Leijonamamma on onnekas, koska hänen työpaikallaan työntekijä on tekemisen keskiössä ja työntekijä on ihminen, myös äiti-ihminen. Kiitos Lellona tästä upeasta ekskursiosta, sitä on vielä kuukausia jäljellä, eli työvuosina noin viisi. Sinun ansiostasi olen parempi ihminen.