Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksinkin pelätä

Olet niin viaton ja suloinen, olisipa kiva laittaa sinut pieneen purkkiin, kasvattaa sinut siellä, et näkisi maailman pahuutta. Pelkoäidin lapset ei kiipeile puissa, sieltä voi tippua. Pelkoäidin lapset ei nuku ulkona teltassa, jotain voi sattua. Pelkoäidin lapset istuu olohuoneessa ja katsoo piirrettyjä, silloin heitä voi vahtia, eikä mitään varmasti satu. Mutta maailma ei ole mustavalkoinen ja Hitlerkin on ollut joskus vauva. Pelkoäidin lapsista tulee passiivisia, epäsosiaalisia pelkolapsia. Kaikki paha kolahtaa joskus isona ja kovaa. Annetaan lapsien juosta ja kiipeillä, kaivaa ja etsiä. Katsotaan sydän läpättäen ikkunasta ja ollaan huolissaan siellä. Sillä elämä on tutkimusmatka ja jokaisen täytyy tehdä omat virheensä. Miksi suojelisimme lasta elämältä, kun se on lahja ja vikoineen ja virheineen annettu?