Lellona sanoo "lau!"

Takana on kokonaista kolme viikkoa elämää ja arki alkaa sujua rutiinilla. Uni maistuu edelleen n. 16 tuntia vuorokaudessa, päivisin lyhyemmissä pätkissä. Äiti sai tänä aamuna monta mahtavaa dollarihymyä tuttipullon ja vaipanvaihdon jälkeen. En tiedä oliko ne tahallisia vai tahattomia, aivan sama, niiden voimalla siirretään vuoria. Nyt mamma jaksaa taas porskuttaa vaikka hamaan tappiin asti. Tänään voimme kirjata myös erään kehityksen ensiaskelen. Sinä hoksaat seurata katseellasi keltaista helisevää tähteä! Wau, penisilliinin ja röntgensäteiden keksiminen on pientä tämän innovaation rinnalla! Siitä kehkeytyi ensimmäinen leikki, tähti seikkaili vaikka missä pään ympärillä ja sinun silmät ja ilmeet menivät mukana. Äidin pieni hangonkeksi <3

Ristiäisvalmistelut kiihtyvät, leijonamammalla alkaa olla homma tassussa. Simba-koristetta ei löytynyt kaupasta, joten mamma teki marsipaanista itse leijonan kakkuun. Ai miten niin sinisiä leijonia ei ole olemassa? Hartwall-areenalla on kokonainen jääkiekkojoukkuellinen sinun ristiäisten aikaan. Isi on kerennyt möläyttää nimesi jo kahdelle kummille vahingossa. Se annetaan kuitenkin isille anteeksi, hän on niin tohkeissaan sinusta. Pian on edessä melkoinen koitos, kun menet mummolaan ensimmäistä kertaa ja pitäisi puhutella sinua vain vauvaksi. No, ehkä pystymme pitämään salaisuuden. Onneksi emme ottaneet vaikutteita julkkiksilta. Viime vuosina syntyneet julkkislapset kantavat jokseenkin persoonallisia nimiä. Esim Bechamien tyttö on ristitty nimellä "Seitsemän". Alicia Keysin poika on nimeltään Egypti. Gwyneth Paltrown lapsi taasen sai nimekseen Omena. Rachel Griffithsin poika kantaa komeasti nimeä Banjo ja Spice Girl- Geri Halliwellin tyttären nimi on Sinikello Madonna. Näihin verrattuna nimesi on melko tavallinen, mutta sopii sinulle, kuin nenä päähän. Valitsimme sen sinulle isin kanssa yksimielisesti, vaihtoehtoja oli vain yksi.

Vauvojen seurassa monet muutoin ihan normaalisti puhuvat ja korrektisti käyttäytyvät aikuiset muuttuvat lässyttäviksi höperöiksi. Kieli on ihan omansa, sitä ei ymmärrä kukaan, ei vauva eikä aikuiset. Tarkoitus ei olekaan ymmärtää, vaan päästellä vain taukoamatta ulos erilaisia ääniä pöljä ilme naamalla, jotta vauvasta tulisi sosiaalinen ja älykäs. Tässä leijonamamma-suomi lässytyssanastoa sitä ymmärtämättömille:

- Pisuliinos: pissa
- Mörri mahassa, ilmalaivoja: Ilmavaivoja
- Pöksyttimet: housut
- Mannan mörsykkä: äidin kulta
- Hupsuntupsunhöpönlöpönkukkupööhokkuspokkuspörrrr: ?

Vauvoille ja pienille lapsille puhuttaessa aikuisille on myös tyypillistä toistaa lauseen loppu, ihan niin kuin sitä ei oltaisi kuultu tai ymmärretty, tyyliin: " Katso tuolla on kaunis kukka, kaunis kukka on!", "Laitetaanko tällaiset punaiset kivat pöksyttimet jalkaan, laitetaanko?" tai " Mennäänkö ulos leikkimään, MENNÄÄNKÖ?" Kaiken tämän lässytyksen tarkoitusperä on hyvä ja se tulee automaattisesti enempiä pusertamatta, vaikka voikin ärsyttää joitain ihmisiä. Mamman puolesta ne, jotka eivät tätä ymmärrä voivat suksia kuuseen, kysymys on lapsen tunnetilojen ja kielellisen kehityksen pohjan luomisesta. Vaikka vaavi tykkää, niin lässytyksessä on kuitenkin haittapuolensa. Sitä ei nimittäin voi lopettaa, vaikka vauva ei olisikaan enää läsnä. Isiä ei kutsuta enää etunimellä, hän on vain isi. "Isi se jättää aina pöksyttimet tähän tuolille, ei muista höpsö isi laittaa näitä kaappiin". "Ottaako isi lasin viiniä, ottaako?" Tilanne on vähän, kuin olisi expatrioottina vauvamaassa, kieli ja intonaatio jäävät päälle, osaakohan suomea enää ollenkaan, kun täältä tulee pois, osaako?

Pikkulellona hangonkeksi

3- viikkoa elämänkokemusta tuli täyteen ja pikkulellona filmitähti väläyttää sen kunniaksi hymyt:

http://www.youtube.com/watch?v=YTq1aN8E0FM&feature=youtu.be

Lellonaa mä metsästän, tahdon saada pienen

Maailmassa on kaikenlaisia osumatarkkuutta kehittäviä pelejä. On Angry Birdsiä ja mummolassa tikkataulu. Ja sitten on vauvalle D-vitamiinitippojen antaminen. Tätä peliä pelataan joka päivä. Pelisäännöissä lukee, että tiputa tipat suoraan vauvan suuhun vitamiinipullosta. Haasteellisen pelistä tekee sen, että vauvan suu vaihtaa ilmettä viisi kertaa sekunnissa. Suu on kiinni, huuli on pyöreä, nauru, itku, kauhu, irvistys, kielen näyttö.. "Oho tippa meni poskeen!", "Oho, tippa meni paidalle!", "Oho tippa on otsassa!". Tippoja menee yksi suuhun ja seitsemän kaikkialle muualle. Kiitoksena on irvistys ja itku, eikä ihme, tipat maistuvat kärpän raadolle. Koko loppupäivän makuelämykset ovat pilalla.  Lisäksi saat niistä ilmavaivoja. Tätä peliä meidän on kuitenkin pelattava vielä kolme vuotta. On lottovoitto syntyä pimeään Suomeen.

Leijonamamma etsii kuumeisesti ristiäiskakkuun koristetta. Pitäisi saada pieni leijona. Missio ei ole ihan peace of cake, nettikaupassa ei ole sopivaa. Yksi vaihtoehto on vääntää minileijona itse marsipaanista tai sokerimassasta. Mamma teki jo mm. marsipaanista sinisiä ruusuja ristiäiskakkuun. Mutta vaikka mamma nauttii tällaisesta väkerryksestä suunnattomasti, siihen menee kuitenkin aikaa ja aika on kortilla. Ja leijonasta voikin tulla vain ruma ruskea möykky. Sitten sukulaiset ihmettelevät, esittääkö taideteos kakun päällä mahdollisesti vaipan sisältöä, eikä kakku teekään kauppaansa. Sitä emme halua. Seuraa etsintäkuulutus: jos joku blogin lukijoista törmää pieneen leijonaan tai osaa tehdä sellaisen, otathan pikimmiten yhteyttä?

Kävimme isijellonan kanssa Anttilassa ostamassa ristiäisiisi Arabian Koko-astiaston. Isi muisteli, että mamma on puhunut siitä jo ensitreffeillä ensimmäisen kerran. Ehkä mamman oli jo aika saada kuppinsa, jos siitä on puhuttu monta vuotta. Puhe tuskin loppuu siihen, mamma keksii uuden aiheen. Kaupassa isi kantoi sinua turvakaukalossa. Sinä vetelit sikeitä unelmoiden jättiläistissistä ja hurmasit kiinalaispariskunnan, jotka tulivat kyselemään ikääsi. Isi kertoi sinun olevan vajaa kolme viikkoa vanha. Tämä tieto aiheutti taivastelun ja hämmästelyn englannin kielellä joka sitten vielä jatkui kiinaksi. Kai Kiinassakin viedään pieniä lapsia kauppaan?

Sinun tulosi maailmaan on luonnollisesti mullistanut elämänrytmimme. Äiti keitti tänään aamupuurot puoli kahdelta iltapäivällä. Iltapalaa mamma söi aamuviideltä. Myös harrastukset ovat lellonaperheellä hieman erilaiset. Viikonloppuna isi rakensi sinulle kylppäriin uuden hoitotason. Nyt ei mamman tarvitse enää vaihtaa vaippaa sydän sykkyrällä pesukoneen päällä. Pahin pelko ja kauhistus olisi, jos sinulle sattuisi jotain. Äiti pelkää putoamista. Mitään keinoja ei kaihdeta, jotta turvallisuutesi on taattu. "Ei ole sellaista pimeää, jota minun hento käteni ei torjuisi."

Leijonamamma meni ja katsoi tänä aamuna blogin statistiikkaa. Blogi on ollut pystyssä tasan viikon ja Viidakon kunkkua on käyty katsomassa jo 500 kertaa! Ohhoh, nyt on täytynyt jonkun muunkin, kuin mummin lukea pienen miehen juttuja, sillä mummi ei ole mitenkään kerennyt viikossa kiertää Norjan kautta Saksaan, sieltä Alankomaihin, Meksikoon ja Jenkkeihin, vaikka mummi melkoinen pakkaus onkin. Pieni lellona lähettääkin terveisiä kaikkialle suurensuureen maailmaan ja kiittää niitä, jotka ovat olleet mukana hänen elämänsä ensimmäiset viikot.

Lellona ICT-viidakossa

On se niin erilaista tämä nykyajan äitiys. Teknomammoilla on älypuhelimet, astianpesukoneet, vedenkeittimet ja itkuhälyttimet. Kymmenen vuotta sitten piti tiskata käsin, 30 vuotta sitten piti pesuvesikin lämmittää keittämällä. Ja 60 vuotta sitten synnytettiin saunan lauteilla peltotöiden välissä, jonka jälkeen vetäistiin housut jalkaan ja juostiin lypsylle. Teknomamma googlaa kesken imetyksen päivän ruokaohjeet, päivittää facebookit ja viestittelee isin kanssa ilmaisella Viber-sovelluksella päivän kuulumisia. Mummia voi moikkailla Skypellä tai Mesessä, söpöimmät potkuhousut tilataan verkkokaupasta suoraan kotiovelle.

Lapsiakin hoidetaan eri tavalla joka vuosikymmenellä. 10 vuotta sitten kaikki piti desinfioida, lapsi mukaan lukien, 30 vuotta sitten vaavit joivat sokerivettä ja 60v sitten vauvalle syötettiin raakaa porkkanaraastetta. Nyt vaippahousut viedään vyöhyketerapiaan, puetaan luomupuuvillavaatteisiin ja jokaiselle ruumiinosalle on olemassa omat kosteuspyyhkeensä. Samaan aikaan isompien sisaruksien liikkeitä paikannetaan Nearparent-mobiilisovelluksella.

Uudet kasvatus- ja hoito-ohjeet kumoavat vanhat ja kaikilla on vahvat mielipiteensä siitä mikä on oikein ja mikä väärin, kun on kysymys lapsista. Jo laitoksella painotettiin monen hoitajan toimesta, että aiemmin ohje oli tämä, mutta nyt niin ei saa missään nimessä tehdä. Kuitenkin, ihmisiähän heistä on kasvanut ennenkin. Leijonamamma on sitä mieltä, että tapoja on monia ja jokainen löytäköön omansa. Pääasia lienee, että lapsi saa rakkautta, turvaa ja huolenpitoa. Veljesi on jo kadonnut teknologian ihmemaahan, pysy sinä lellona pieni mahdollisimman kauan todellisuudessa, sillä koneet eivät voi sinua rakastaa. Ja jos opit pitämään karusta todellisuudesta, sinusta tulee onnellinen.

Savanni nukahtaa, myös me nukahdamme väsyneet leijonat.

Nyt on leijonamamma mokannut. Morkkis on hirveä. Sinä et ole saanut tarpeeksi ruokaa.
Ihmettelimme itkeskelyäsi kahden ensimmäisen viikon aikana ja äitimammasi pisti kaiken vatsavaivojen piikkiin. Tilanne selvisi, kun neuvolantäti Katariina tuli ensimmäiselle kotikäynnille sinun ollessa kahden viikon vanha. Painosi oli pudonnut alle sairaalastalähtöpainon ( 3830g), kun se syntyessä oli 4069g. Äidinmaitoa ei tule tarpeeksi, sinä haluat kasvaa isoksi urosleijonaksi ja tarvitset tynnyrillisen maitoa. Syyllisyys painaa, imetys on herkkä asia. Tunnen epäonnistuneeni. Katariina lohduttaa, mistä olisin voinut tietää paljonko maitoa tulee. Maidonherumiseen voi vaikuttaa jopa äidin mieliala tai huoli lapsesta. Juttu on niin, että toisilla vaan meijerit heruu paremmin, kuin toisilla. Tilanne on nyt korjattu ja vedät joka syönnin päälle vielä vähintään 60ml tuttelia pullosta. Olet kuin eri lapsi, itkut loppuivat siihen. Tyytyväisempää lellonaa ei ole, kuin sinä. Pulloruokinnan varjopuolena on se, että alat riehua rinnalla. Tämä on mammalle tuttu ilmiö isoveljeltäsi, hänkin oli tissihuligaani. Rinnasta ei tule maitoa yhtä nopeaa, kuin tuttipullosta, kyllähän siinä turhautuu. Mammasi pelkää, että maito loppuu pian kokonaan tällä menolla. Mutta pääasia toki on, että saat riittävästi ruokaa kasvuusi.

Mamma luki tänään päivän uutiset netistä maaten mahallaan sängyllä. Se tuntui ihmeelliseltä. Mamma on maannut mahallaan viimeksi kesäkuussa 2011. Sinä et ole enää alla litistymässä ja murjomassa kylkiluita. Myös selällään nukkuminen on uutinen sinänsä, sitäkään ei olla harrastettu kymmeneen kuukauteen. Silloin, kun sinä olet nukkumassa muualla, äiti puristaa tyynyä sylissä. Se on kai joku psykologinen juttu. Pitäisi varmaan mitata kuume. Pakko se on myöntää, kyllä sitä masua on sittenkin ikävä.

Mamma haluaa tutustua maailmaasi ja tietää, miltä sinusta tuntuu. Siksi heitinkin eilen selälleni olohuoneen lattialle nähdäkseni, miltä maailma vauvaperspektiivistä näyttää. Paljon siistimmältä, kuin toisinpäin, sen voin kertoa. Tai ehkä se on tottumiskysymys. Siristin myös silmiäni, jotta tietäisin millaista on kun ei näe kunnolla. Muiden aistien merkitys laajenee. Äänet ja kosketus ovat huipputärkeitä. Eikä muuten ole ihan sama kuka koskettaa, kun ei näe, luottamus täytyy olla. Ja tietenkin ruoka, nälkähän siinä tuli äidillekin ihmetellessä.

Sinulla on vasemmassa poskessa hurmaava syvä hymykuoppa, joka tulee esiin aina, kun väläytät hampaattoman, tahattoman hymysi. Isälläsi on samanlainen, mutta hän hymyilee toki kera hampaiden. Tulet sillä ihastuttamaan vielä monia. Tuskin maltan odottaa, että kuulen ensi kerran sinun nauravan tai sanovan "äiti". Ja toisaalta toivon, että kaikki tapahtuisi hitaasti, että kerkeäisin nauttia joka minuutista.

Isileijona palaa huomenna töihin ja alkaa meidän kahden jännittävä arki, kun veljesikin on päivät koulussa. Kävimme toissapäivänä hankkimassa sinulle isäsi perintöoikeuden. Nyt voit ajatella isin tekevän hommia sinulle hänen poissaollessaan. Tämä koko perheen yhteinen kaksiviikkoinen on ollut melkoinen elämysmatka mahtavine kokemuksineen, vaikka emme ole juuri kotoa poistuneet. Paras reissu ikinä ja omassa olohuoneessa. Siinä jää Alpit ja Rivierat heittämällä kakkoseksi.

Runo kummeille

Kutsuimme kummisi kunniatehtävään ja ristiäisiisi seuraavalla runolla:

Oli piilossa vielä hassussa
tää aarre pieni massussa
Mut tämä ei ole mitään leikkiä,
nyt tosissanne kuunnelkaa hetki meittiä!

Elämän varrella sattuu ja tapahtuu
monta iloa ja murhetta matkaan mahtuu
Tälle pienelle tahdotaan me vaan kaikkein parasta
siks toivomme ettette tehtävää arasta
Ei haluta me teiltä mitään rikkauksia pummia
vaan perinteistä läheistä ja oikeenlaista KUMMIA!

Jos aarteelle tälle voitte elämää näyttää,
aikaanne ja rakkauttanne säästämättä käyttää
Jos elämä joskus kauaskin vie
ei pitkä sais olla muistamisen tie
ja jos pahasti joskus sattuu meille
niin rakkaamme otattehan huomaan teille?
Ei 15 vuotta oo temppu tai taika
mut entä jos kummius ois pidempikin aika?

Vielä miettiä saatte jos kehtaatte
vaan mitäpä suotta vehtaatte

Ootte rakkaita meille ja vaik ette sukua
ei tehtävä tää tarvi virkaa tai pukua
Pikku lellona on meille kalleinta maailmassa
siks olemme tehtävää Teille jakamassa

Ajatuksella haluttiin Teidät tehtävään haalia
voitte omalla tavallanne perinteitä vaalia
Mut tärkeintä on että lapsonen tää
saa rakkautta, hellyyttä ja oppia elämään

Hyvän tuulen antaja, raikas leijona!

Kirjoitettu 20.3.2012


Mikään ei ole niin tehokas, kuin kotiäiti, jonka lapsi on päiväunilla. Kahdessa tunnissa saa koko maailman järjestykseen, omat ja muidenkin asiat. Varsinkin muiden asiat. Kaikki aistit ja ruumiinosat ovat yhtäaikaa käytössä. Oikea käsi kirjoittaa blogia samaan aikaan kun vasen laittaa ruokaa. Ai niin ja lapsi roikkuu samaan aikaan rinnassa kiinni. Huoneesta toiseen ei siirrytä ilman, että on tavaraa kyydissä. Sääli, että suomalaiset työnantajat eivät hyödynnä tätä koneistoa järjestämällä työpaikoille imetys- ja lastenhoitohuoneita. Rapakon takana näitä ihmetyksiä jo on edistyksellisimmissä firmoissa ja siksi pienten lasten vanhemmat voivat palata nopeammin työelämään. Toisaalta äitiyslomakin on jenkeissä vain 3kk, joten ei voi suomalainen äiti valittaa. Ruotsissa ollaan silti tässäkin askeleen meitä edellä, joten eihän nyt täysin tyytyväisiä voida mitenkään olla.

Leijonamammalla piti olla supersporttinen kevät edessä. Salille, combattiin ja jumppaan oli tarkoitus mennä jo juosten maaliskuun lopulla. Ja kissanviikset! Eihän leijonaemo tajunnut, että jumppaan saa mennä aikaisintaan vasta kesäkuussa, ellei halua sisäelinten repeävän. Raskausaikana painoa kertyi lähes 20 kiloa ja heti synnytyksen jälkeen vatsa muistutti erehdyttävästi Putous-ohjelmasta tutun Johanna Yossu Näädän masua. Äidin hyvästä itsetunnosta on yllättävän paljon hyötyä koko perheelle ja lähiympäristölle. Virkeä ja itsestään terveellä tavalla välittävä mamma harvemmin sairastuu masennukseen. Leijonaemon täytyykin olla tulevaisuudessa vahva, koska talossa on yhtäaikaa murkku ja uhmaikäinen. Siihen tuskin enää bonuksena kolmenkympin kriisejä kaivataan.

Leijonamamma katsoo häkeltyneenä huhti-toukokuun kalenteria; yhtä juhlaa! Kahden kuukauden sisällä on sinun ristiäisesi, veljesi 11-vuotissynttärit, vappu, äitienpäivä, ukin kuusikymppiset, pääsiäinen ja viimeisenä vielä mammasi synttärit. Niitä tuskin juhlitaan, tai juhlitaan olemalla juhlimatta. Leijonamamma saa siis vääntää koko kevään kermakakkua liukuhihnalta. Voi olla, että väliin täytyy laittaa välillä muutakin, kuin mansikka-banaanitäyte. Syksyllä ei juhlita mitään, puoli vuotta istutaan naama näkkärillä.

Ristiäisvalmistelut ovat jo täydessä vauhdissa, kutsut saapuvat vieraille tänään postissa, äiti unohti ottaa niistä kuvan. Mummi on ommellut sinulle kauniin kastemekon äidin valitsemasta kankaasta. Siihen kirjaillaan nimesi alahelmaan sitten, kun sen voi kuuluttaa turuilla ja toreilla. Sinut kastetaan samassa maljassa, missä on kastettu äitisi, enosi ja veljesi. Perinteet ovat mammallesi tärkeitä. Emme saaneet kastetilaisuuteen äidin suosikkipappia. Hän oli muidenkin suosikki ja varattu pitkälle kevääseen. Jouduimme valitsemaan kolmesta joutilaasta papista umpimähkään nimen perusteella. Herää kysymys, miksi he olivat joutilaita. Anu kuulosti hyvältä, toivottavasti on Anu on hyvä.

Äiti räppäsi sinusta eilen kuvan Aatamin asussa isin puuhatessa puhdasta vaippaa yllesi. Isi arveli äidin ottavan kuvan siksi, että voisi esitellä sitä sitten nolosti tuleville tyttöystäville. Tässä kohtaa mamma hoksasi, että talossa on nyt kolme miestä. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että pyykkinarulla roikkuu kolmet erikokoiset miesten kalsarit. Mitä muuta se voi tarkoittaa, sitä ei leijonamamma uskalla vielä edes arvailla. Ainakaan prinsessaleikkejä ei ole luvassa, toivottavasti.

Un, dos, tres

Kirjoitettu 18.3.2012

Ensimmäinen lasillinen viiniä 10 kk jälkeen tuntuu jokaisessa makunystyrässä, samoin kupillinen kahvia. Leijonamamma vetäiseekin kerralla kolme kuppia käkättimeen kyseistä seurapiirihuumetta. Siitä seuraa hirveä tärinä, paha olo ja henkinen romahtaminen. Miksei sitäkään osannut tehdä hillitysti? Nyt kun elämme täyttä elämää täytyy kaikki tehdä täysillä. Itketään täysillä, iloitaan täysillä, syömme pullaa täysillä joka päivä, koska meillä käy paljon vieraita. Isi lipsautti sedällesi kahvipöydässä tulevan nimesi, eikä edes huomannut asiaa. Jälkeenpäin kovasti harmitteli huomauttaessani siitä. Nimesi on suuri salaisuus tulevaan ristiäispäivään asti. Setä lupasi, ettei kerro kenellekään. Aikuisillakin voi olla tällaisia salamyhkäisiä lapsellisia leikkejä.

Mammasi on illantorkku ja onneksi isi on nukuttanut sinut parina iltana, koska äidilläsi ei pysy silmät auki. Eilen aamulla isin nenänpää oli punainen, kuin Pelle Hermannilla, sillä sinä olit imenyt siihen fritsun nukahtaessasi. Isi oli huijannut sinua luulemaan nenänpäätä tissiksi. Kyllä pojat keinot keksivät, vaikka tissibaari on kiinni.

Olet vasta 13 päivää vanha ja olet jo kerennyt pissiä kaarella sekä äidin, että isin päälle vaipanvaihdon yhteydessä. Tämä kutkuttaa äidin nauruhermoja. Kaikki mikä liittyy kehoneritteisiin on nyt hauskaa ja aihe ylpeyteen. Isi ja äiti puhuvat usein kakan koostumuksesta ja muista vessa-asioista, kuin säästä. Luulen, ettei sinua kehuta enää 15 vuoden päästä, jos röyhtäiset isoon ääneen ruokailun jälkeen.

Napatynkäsi irtosi eilen, viimeinenkin jäänne yhteisestä raskausajasta kuivi rusinaksi ja nakattiin roskiin. Tästä lähtien kaikki, mitä sinuun tulee, on äidillesi luopumista, sinulla on ikioma elämä. Elämän lankasi on silti vielä kovin ohut. Äiti käy usein tökkäämässä sinua nenään ollessasi päiväunilla varmistuakseen siitä, että hengität. Kummisetäsi ehdotti tähän tarkoitukseen peiliä, ei ole kuulemma sopivaa, että kummipoikaa tökitään nenään.

Olet saanut paljon kukkia ja lahjoja. Äidin työkaveri toi sinulle vaipoista rakennetun kakun. Leijonamamma ei ole sellaista ennen nähnytkään, varmaan joku amerikkalainen keksintö. Se on niin hieno, ettei vaippoja raskisi millään käyttää.

Sinulla on ruskea tukka ja pitkät sormet. Olemme jo miettineet, mitä instrumenttia voisit soittaa, onhan toki selvää, että olet musikaalinen. Veljesi toivoo sinun aloittavan bassonsoiton, koska perheessämme on jo kaksi kitaristia. Toistaiseksi tunnet vasta kappaleet: Kissanpennun kehtolaulu, Maankorvessa kulkevi ja Ricky Martinin "Un dos  tres".  Äiti nostaa sinut usein ilmaan ja kiljaisee "Hoppaa!". Kaikki sanovat, että olet isäsi näköinen. Mammaltasi olet perinyt menninkäisen korvat. Toivottavasti saat isäsi matikkapään ja temperamentin. Jääräpäisyyden saat molemmilta. Sitä kutsutaan myös sinnikkyydeksi. Kaikki menee hyvin, jos olet meidän muiden kanssa samaa mieltä.

Viikko elämänkokemusta

Kirjoitettu 13.3.2012

Mitä pyörii ihmisen mielessä, joka on tasan viikon elänyt? Miten pieni ihminen tunnistaa oman vanhempansa hajun ja äänen perusteella? Aistiiko hän sen valtavan huolen ja rakkauden, jolla hän on täyttänyt äitinsä päästä varpaisiin?

Syntymä on kokemus, joka vastauksien sijasta vain lisää kysymyksiä leijonaemon päässä, ollaan isojen asoiden äärellä. Viikko sitten kuulin maailman kauneimman äänen noin sekunti sen jälkeen kun sinä olit kehoni ulkopuolella. Kyynelet silmissä koitin kurotella katsomaan sinua makuuasennostani, mutta en ylettynyt. Sinä pieni leijonanpoika karjaisit ensimmäisen kerran ja mieleni valtasi suuri helpotus, koska tiesin sinun olevan kunnossa. Yhteinen matkamme samassa kehossa oli päättynyt ja sinetiksi isäsi katkaisi napanuoran, kuin vihkien sinut elämän käyttöön.

Kätilöt nostivat sinut rinnalleni likaisena ja minä suutelin sinua otsalle ja kiitin yhteisestä maratonista. Sinä olit kaunein päällä maan ja tunsin valtavaa ylpeyttä sinusta. 291 päivää takanani tuntui yhtäkkiä höyhenekevyeltä ja helpolta, vähän turhankin helpolta, sinun vuoksesi olisin ollut valmis enempään. 6.3 viideltä tiistaiaamuna heräsin kivuliaisiin supistuksiin. Herätin isäsi ja hän pomppasi yllättävän energisenä ylös. Kerroin isällesi, että tänään saamme lapsen ja hänen silmänsä kirkastuivat. Johan tätä oli vartottukin monta viikkoa. Sinulla kun ei ollut kiirettä valmiiseen maailmaan. Aamun hämärässä ajoimme Oysiin ja supistuksia tuli 4-5 minuutin välein. Ne olivat vielä ihan siedettäviä. Pieni pelko kummitteli takaraivossani, miten kipeäksi vielä tulisinkaan.

Meidät vastaanotettiin rauhallisessa tunnelmassa sairaalassa ja siirryimmekin melkein heti synnytyssaliin. Kävelin hetken aikaa, kunnes kätilö tuli mittamaan sydänkäyrääsi. Keinuin kiikkutuolissa ja otin vielä iloisen innoissani vastaan supistuksia. Pian minulle laitettiin tippa ja menin makuulleni. Aika kului ja supistukset tihenivät ja muuttuivat kivuliaammaksi. Minulle nousi kuume ja pian olin niin täynnä letkuja, etten uskaltanut juuri liikahtaa. Sain suoneen tipan lisäksi kuumelääkettä, oksitosiinia ja antibioottia. Anestesialääkäri laittoi selkäytimeen epiduraalipuudutuksen ja kipupumpun, sinun päässäsi oli sydänkäyrää mittaava pinni ja nenäletkuista sain lisähappea samalla kun verikokeita otettiin oikeasta kädestä. Sydänäänesi katosivat kaksi kertaa kesken synnytyksen ja huone pölähti tupaten täyteen lääkäreitä, jotka väläyttelivät sektion mahdollisuutta. Ajatus oli minulle kauhistus, onneksi rytmisi palautui pian ennalleen. Kolmen jälkeen iltapäivällä tunsin, että pääsi on tulossa jo maailmaan ja niin alettiin ponnistamaan. Synnytys kesti 11 tuntia, ponnistus 11 minuuttia. Sinut laitettiin lämpökaappiin tunniksi isäsi kylvetettyä sinut ensimmäistä kertaa. Joimme salissa synttärikahvit ihastellen ja ihmetellen sinua, kunnes meidät kärrättiin vierihoito-osastolle numero 13, epäonnen numero.

Vuodeosasto on kauhea paikka. Täynnä pelokkaita vaaleansinisissä kaavuissa laahustavia zombeja, jotka kävelevät hassusti ja pelkäävät toisiaan. Huumori on kielletty tuoreiden äitien kesken, kahvinkeittimen ääni pelottaa. Oma vauva nukkuu hyvin, mutta kaikkien muiden vauvat huutavat. Huoneiden perästä kuuluu nyyhkytystä ja hiljainen baby blues soi vuorokauden ympäriinsä. Ei ihme, että kaikki haluavat kotiin, jopa kaikennähneet ja kunniansa kuulleet hoitajat, joille ei kiitosta työpaikalla heru.

Me pääsimme kotiin neljäntenä päivänä. Bilirubiiniarvosi olivat koholla, mutta emme tarvinneet onneksi sinivalohoitoa. Lääkärin antaessa kotiinlähtöluvan äitisikin, vahvoista vahvoin naarasleijonaemo murtui siihen paikkaan. Mahtavaa! Olin näin iloinen viimeksi lapsena. Isi haki meidät perjantaina klo 12 kotiin. Unettomat yöt takana ja hormonishokki saivat äidin jännittämään autossa moottoritiellä. Isi ajaa liian kovaa; aja hiljaa nyt isi vain!

Kotimme on linnamme, täällä saamme pesiä rauhassa. Kukaan ulkopuolinen ei tänne pääse, linnan muurit kohoaa. Isäsi teki kanssasi kunniakierroksen ja esitteli sinulle paikkoja äidin avatessa kukkalähetyksiä. Ensimmäisen viikon aikana käy kylässä mummeja ja kummeja, jotka pestään jo eteisessä käsidesillä. Veljesikin saa sinut ensi kerran syliinsä. Veljesi näyttää syntymäsi aikana venyneen kaksi kertaa isommaksi. Sinulla on rakastava ja huolehtiva veli. Hänellä on jo ajokortti silloin, kun sinä menet kouluun.

Ensimmäinen viikkosi ovat pullollaan elämäsi ensimmäisiä kertoja. Äiti kylvettää sinut, sinä luulet veljesi nenää tissiksi, kakkaat heti uudestaan, kun isi on vaihtanut vaipan. 6 päivän ikäisenä viemme sinut ensi kertaa vaunukävelylle. "Keväällä on hyvä tehdä vauvoja", sanoivat kätilöt useaan otteeseen sairaalassa. Aurinko paistaa meidän arjessa kuitenkin varsinkin sisällä. Olin jo unohtanut, kuinka seesteistä ja rikasta aikaa tämä on. Elämässä on oikea järjestys.

Banaanikärpäsestä härkäseen

Kirjoitettu 28.2.2012

Aloitan blogin kuittaamalla koko raskauteni tällä yhdellä postauksella. Sain inspiraation tällaiseen päiväkirjamaiseen kirjoitteluun Jari Tervon kirjasta Kallellaan, jossa hän kertoo isäksi tulemisesta nelikymppisenä ja poikansa Kallen ensimmäisestä vuodesta. En toki oleta pääseväni lähellekään tuon ihailemani kirjallisen neron tuotantoa, onhan näkökulmanikin aivan toinen, mutta luulenpa, että tässä elämäntilanteessa ne suurimmat asiat ja merkkipaalut voivat olla samoja nelikymppisen menestyneen julkkismiehen ja kolmikymppisen tavisnaisen elämässä, kun voi seurata oman lapsensa kehitystä ja elämää, joka on täynnä ensimmäisiä kertoja. Uusi elämä onkin siksi tasavertainen ja reilu, se ei kysy sosiaalista tai työelämän statustasi. Viime viikolla syntynyt Ruotsin pikkuprinsessa Estellekään ei kysynyt, vaikka paineet olivat kovat syntyä terveenä ja virheettömänä valmiiseen maailmaan ja pedattuun pönötysvirkaan. Ajatuksenani on myös, että sitten kun sinä lellona kasvat isoksi (aikuiseksi älä koskaan), voit lukea tämän päiväkirjan ja ehkä oivaltaa jotain, vaikkapa sen, että vanhempasikin ovat vain ihmisiä.

Raskausaikani meni hyvin, neuvolan täti oli sitä mieltä, että kehoni on tehty lapsentekoon. Jos joku olisi kysynyt 6kk sitten, miten menee, kommenttini olisi ollut täysin päinvastainen. Sille, joka miettii, miltä se tuntuu voin kertoa, että se tuntuu juuri siltä, kuin olisi kestokrapula putkeen 3kk sillä erotuksella, ettei voi olla varma meneekö se koskaan ohi. Mutta silloinkin posliinin halailusta huolimatta olisin tiennyt olevani tätä mieltä lopussa. Laskettu aika tuli ja meni, nyt lapsi voi syntyä milloin vain. Tuo tieto on kontrollifriikille hidasta kidutusta. Lapsi on voinut syntyä koko raskauden ajan milloin vain ja loppua kohden todennäköisyys vain suurenee. En voi hallita sitä, en voi valmistautua ja suunnitella sitä päivää niin, että kaikki on valmiina ja suoriudun virheettömästi. En olekaan kaikkivaltias. Olisipa tällaisia asioita elämässä enemmän, niin siihen voisi jopa tottua, ehkä oppisi enemmän nauttimaan elämästä.

Olen nähnyt lapseni viimeksi 21 viikkoa sitten suttuisesta ultrakuvasta, josta voi päätellä vain sen, että kyseessä on ihmislapsi, eikä esimerkiksi kirahvi. Edellisessä 4d- kuvassa hän näytti Terminatorilta, ja jopa pelottavalta silmämunineen ja luineen. Siitä oli vauvantuoksuinen romantiikka kaukana. Olen ladannut kameran valmiiksi, tulemme ottamaan paljon kuvia, koska tähänastiset otokset eivät tee kohteelle oikeutta. Ressukka ei edes tiedä, että paparazzit ovat jo ikuistaneet hänet. Hän ei ole edes syntynyt ja häntä on jo huijattu.

Toisin, kuin useimmat tuntemani naiset minä en yltiöpäisesti nauti raskaudesta. Toivon, että tämä aika olisi äkkiä ohi ja täysin itsekkäistä syistä. En koe muutoksia vartalossani ja mentaalipuolella kauniina tai naisellisuuttani korostavina asioina. Asia itsessään on kaunis ja tiedän, että minut on luotu äidiksi, mutta oloni on usein ruma, rähjäinen ja kömpelö. Loppuraskaudesta tämä tunne voimistuu potenssiin tuhat. Toisinaan se, että et yllä pyyhkimään takapuoltasi, nauraessa voi mennä pissat housuun tai vedät sukkia jalkaan sängyllä selällään voi naurattaa kovastikin, mutta useimmiten ei. Olen iloinen siitä, että tämä raskaus ei ole tuonut mukanaan yhtä suuria mielialanvaihteluja, kuin ensimmäiseni 10v sitten. Kai elämä on murjonut minustakin tylsän realistin. Pari jokea on itketty kuitenkin tämänkin raskauden aikana, ja tietenkin todella merkittävistä syistä. Ensimmäinen kerta oli, kun istuimme vanhempieni luona riisipuurolla ja kehuin riisipuuron olevan huippuhyvää samalla aikoen sitä tehdä itsekin jatkossa. Mieheni heitti vitsillä siihen, että niin taisit sanoa viimeksikin, mutta ei ole puuroa näkynyt naurahtaen keveästi päälle. Lusikka tippui lautaselle, maa järisi ja miehenikin ymmärsi draaman räjähtävän silmille. Alkoi tuskainen vollotus.

Toinen vähintään yhtä sydäntäraastava kohtaus sattui kotonamme keittiössä, kun tuleva isä metsästi muutamaa vallattomana pörräävää banaanikärpästä ihmetellen samalla mistä ne ovat tulleet ja miten niistä voi päästä kokonaan eroon. Kuuntelin hiljaa keittiön pöydän ääressä ja suuri ahdistus valtasi minut. En todellakaan voinut tietää mistä ne tulivat ja valtava riittämättömyys oli kyvyissäni metsästää niitä ja tuhota ne sukupuuttoon. Olin kuin nurkkaan ajettu, millainen kelvoton ihminen olin, kun en saanut kotiani siivottua edes hyönteisistä! Ja niin avautuivat kyynelkanavat ja syntyi uusi puhdistava virta.

Onneksi mieheni on ymmärtäväinen ja ihana. Tiedän, että hän on paras mahdollinen isä sinulle pieni leijonani. Tämä raskaus on todellakin tuntunut siltä, että olemme odottaneet yhdessä ja tässä kohtaa jaettu vastuu on ilo. Osaan kaiken kokemani jälkeen arvostaa sitä paljon. Tämä lapsi on todella odotettu ja toivottu rakkautemme hedelmä, silmäterämme. Esikoiseni, joka täyttää pian 11 vuotta ilmoitti raskauden alussa, ettei taloon tarvita pikkusisaruksia. Hetken sulateltuaan kossi ilmoitti, että jos nyt kuitenkin on jo tulossa niin veli on ok, mutta ei mitään pikkuprinsessoja. Pohdintaa herätti mm. se, onko hän liian vanha isoveljeksi. Tämä 9kk onkin ollut tulevalle isoveljelle varmasti tarpeen, nyt poika odottaa jo uutta elämää innolla ja avoimin mielin. Hän on jopa tutustunut erilaisiin synnytyksessä käytettäviin kivunlievitysmenetelmiin ja tietää missä ja mitä varten istukka on. Olemme antaneet lupauksen, että hänetkin huomioidaan, vaikka uusi piltti kotiin tuodaankin.

Kaikki on valmiina sinua varten lapseni, tervetuloa siis maailmaan. Elämästäsi ei tule puuttumaan rakkautta, musiikkia tai banaanikärpäsiä.