Nyt on leijonamamma mokannut. Morkkis on hirveä. Sinä et ole saanut tarpeeksi ruokaa.
Ihmettelimme itkeskelyäsi kahden ensimmäisen viikon aikana ja äitimammasi pisti kaiken vatsavaivojen piikkiin. Tilanne selvisi, kun neuvolantäti Katariina tuli ensimmäiselle kotikäynnille sinun ollessa kahden viikon vanha. Painosi oli pudonnut alle sairaalastalähtöpainon ( 3830g), kun se syntyessä oli 4069g. Äidinmaitoa ei tule tarpeeksi, sinä haluat kasvaa isoksi urosleijonaksi ja tarvitset tynnyrillisen maitoa. Syyllisyys painaa, imetys on herkkä asia. Tunnen epäonnistuneeni. Katariina lohduttaa, mistä olisin voinut tietää paljonko maitoa tulee. Maidonherumiseen voi vaikuttaa jopa äidin mieliala tai huoli lapsesta. Juttu on niin, että toisilla vaan meijerit heruu paremmin, kuin toisilla. Tilanne on nyt korjattu ja vedät joka syönnin päälle vielä vähintään 60ml tuttelia pullosta. Olet kuin eri lapsi, itkut loppuivat siihen. Tyytyväisempää lellonaa ei ole, kuin sinä. Pulloruokinnan varjopuolena on se, että alat riehua rinnalla. Tämä on mammalle tuttu ilmiö isoveljeltäsi, hänkin oli tissihuligaani. Rinnasta ei tule maitoa yhtä nopeaa, kuin tuttipullosta, kyllähän siinä turhautuu. Mammasi pelkää, että maito loppuu pian kokonaan tällä menolla. Mutta pääasia toki on, että saat riittävästi ruokaa kasvuusi.
Mamma luki tänään päivän uutiset netistä maaten mahallaan sängyllä. Se tuntui ihmeelliseltä. Mamma on maannut mahallaan viimeksi kesäkuussa 2011. Sinä et ole enää alla litistymässä ja murjomassa kylkiluita. Myös selällään nukkuminen on uutinen sinänsä, sitäkään ei olla harrastettu kymmeneen kuukauteen. Silloin, kun sinä olet nukkumassa muualla, äiti puristaa tyynyä sylissä. Se on kai joku psykologinen juttu. Pitäisi varmaan mitata kuume. Pakko se on myöntää, kyllä sitä masua on sittenkin ikävä.
Mamma haluaa tutustua maailmaasi ja tietää, miltä sinusta tuntuu. Siksi heitinkin eilen selälleni olohuoneen lattialle nähdäkseni, miltä maailma vauvaperspektiivistä näyttää. Paljon siistimmältä, kuin toisinpäin, sen voin kertoa. Tai ehkä se on tottumiskysymys. Siristin myös silmiäni, jotta tietäisin millaista on kun ei näe kunnolla. Muiden aistien merkitys laajenee. Äänet ja kosketus ovat huipputärkeitä. Eikä muuten ole ihan sama kuka koskettaa, kun ei näe, luottamus täytyy olla. Ja tietenkin ruoka, nälkähän siinä tuli äidillekin ihmetellessä.
Sinulla on vasemmassa poskessa hurmaava syvä hymykuoppa, joka tulee esiin aina, kun väläytät hampaattoman, tahattoman hymysi. Isälläsi on samanlainen, mutta hän hymyilee toki kera hampaiden. Tulet sillä ihastuttamaan vielä monia. Tuskin maltan odottaa, että kuulen ensi kerran sinun nauravan tai sanovan "äiti". Ja toisaalta toivon, että kaikki tapahtuisi hitaasti, että kerkeäisin nauttia joka minuutista.
Isileijona palaa huomenna töihin ja alkaa meidän kahden jännittävä arki, kun veljesikin on päivät koulussa. Kävimme toissapäivänä hankkimassa sinulle isäsi perintöoikeuden. Nyt voit ajatella isin tekevän hommia sinulle hänen poissaollessaan. Tämä koko perheen yhteinen kaksiviikkoinen on ollut melkoinen elämysmatka mahtavine kokemuksineen, vaikka emme ole juuri kotoa poistuneet. Paras reissu ikinä ja omassa olohuoneessa. Siinä jää Alpit ja Rivierat heittämällä kakkoseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti