Lellona ICT-viidakossa

On se niin erilaista tämä nykyajan äitiys. Teknomammoilla on älypuhelimet, astianpesukoneet, vedenkeittimet ja itkuhälyttimet. Kymmenen vuotta sitten piti tiskata käsin, 30 vuotta sitten piti pesuvesikin lämmittää keittämällä. Ja 60 vuotta sitten synnytettiin saunan lauteilla peltotöiden välissä, jonka jälkeen vetäistiin housut jalkaan ja juostiin lypsylle. Teknomamma googlaa kesken imetyksen päivän ruokaohjeet, päivittää facebookit ja viestittelee isin kanssa ilmaisella Viber-sovelluksella päivän kuulumisia. Mummia voi moikkailla Skypellä tai Mesessä, söpöimmät potkuhousut tilataan verkkokaupasta suoraan kotiovelle.

Lapsiakin hoidetaan eri tavalla joka vuosikymmenellä. 10 vuotta sitten kaikki piti desinfioida, lapsi mukaan lukien, 30 vuotta sitten vaavit joivat sokerivettä ja 60v sitten vauvalle syötettiin raakaa porkkanaraastetta. Nyt vaippahousut viedään vyöhyketerapiaan, puetaan luomupuuvillavaatteisiin ja jokaiselle ruumiinosalle on olemassa omat kosteuspyyhkeensä. Samaan aikaan isompien sisaruksien liikkeitä paikannetaan Nearparent-mobiilisovelluksella.

Uudet kasvatus- ja hoito-ohjeet kumoavat vanhat ja kaikilla on vahvat mielipiteensä siitä mikä on oikein ja mikä väärin, kun on kysymys lapsista. Jo laitoksella painotettiin monen hoitajan toimesta, että aiemmin ohje oli tämä, mutta nyt niin ei saa missään nimessä tehdä. Kuitenkin, ihmisiähän heistä on kasvanut ennenkin. Leijonamamma on sitä mieltä, että tapoja on monia ja jokainen löytäköön omansa. Pääasia lienee, että lapsi saa rakkautta, turvaa ja huolenpitoa. Veljesi on jo kadonnut teknologian ihmemaahan, pysy sinä lellona pieni mahdollisimman kauan todellisuudessa, sillä koneet eivät voi sinua rakastaa. Ja jos opit pitämään karusta todellisuudesta, sinusta tulee onnellinen.