Kuitti ja aikalisä

Neljän viikon sisällä on tapahtunut muun muassa seuraavaa:

- Aloitin työt uudessa paikassa
- Sinä aloitit perhepäivähoidossa
- Meillä oli noro, influenssa, korvatulehdus ja jokin tuberkuloosia muistuttava sairaus. Sinä söit hirmuisen kasan antilooppeja, tärykalvosi puhkottiin ja opit pelkäämään lääkäreitä
- Perhepäivähoitaja oli 6 kertaa saikulla
- Varapäivähoidossa olivat kaikki hoitajat vatsataudissa
- Sinä otit ilman tukea ensimmäiset askelet eteenpäin
- Minä otin tuen kanssa monta askelta taaksepäin
- Itkimme isin kanssa eteisessä, kun veimme sinua kolmanteen hoitopaikkaan flunssassa, jossa oli 20 lapsen 3-5 vuotiaiden ryhmä ja jossa et tuntenut ketään.
- Lopetin työt uudessa paikassa
- Sinä lopetit päivähoidossa
_______________________
YHTEENSÄ: Tosi paljon pahaa mieltä, eroahdistusta ja pieni sairas ja pelokas lapsi

Bonukseen kirjattu: Tieto siitä, että kunnallinen perhepäivähoito ei ole meille oikea ratkaisu.


Päätin, että jos joutuu maksamaan kokemuksistaan ison hinnan, niin pitää säilyttää kuitti. Tässä se nyt on. Kun seuraava hyvä kausi elämässä tulee, voin lukaista tämän ja olla kiitollinen.Toivottavasti olen myös kiitollinen siitä, että olin tarpeeksi rohkea myöntämään heikkouteni. Nyt otamme aikalisän. Paha lääkärisetä laittaa putket korviin sitten, kun anestesialääkäri uskaltaa nukuttaa sinut, räkäisenä se ei kuulemma onnistu. Paranemme, keräämme voimia ja pituutta. Tulemme täältä vielä uudestaan, voimakkaana. Nyt kun makaat poski rintaani vasten hengitys röhisten, mutta tyytyväisenä, tämä ratkaisu tuntuu oikealta. Tajuan myös, miten pieni oletkaan, olet aivan rääpäle. Oli tilanne mikä hyvänsä, yhtä en saa. Aikaa, rahaa ja terveyttä haluaa kaikki, mutta jostakin näistä on vuorollaan tingittävä. 



Oli hyvä, että matka päivähoitopaikasta töihin oli enemmän, kuin 10 km, koska sinä aikana äidin kyynelet kerkeävät kuivua. Paluumatka vain tuntui kestävän valovuosia. Töistä tullessa veljesi katsoi eduskunnan kyselytuntia ja pohti sekä omaa, että globaalia nälkäongelmaa. Hän sai ne myös kuulostamaan vähintäänkin yhtä vakavilta ja akuuteilta asioilta. Oman aivotoimintani kapasiteetti riitti nipin napin Teletappeihin sillä aikaa, kun Saarioisten äidit kokkasivat keittiössä.

Olen huomannut, että uuden vauvan myötä minusta tuli vaaleanpunainen ja pehmeä. Olen vaahtokarkki, joka menee helposti lyttyyn, kun joku kävelee päältä. Kestää ilmeisesti hetken muuttua taas Turkinpippuriksi. Syytän hormoneja, taantumaa ja aselakia. Enkä aio tietenkään missään nimessä tehdä asialle mitään, se saa korjaantua itsestään.(hymiö)

Naamakin on romahtanut. Rypyt on okei, koska elämän vetämiä viivoja kelpaakin esitellä. Mutta lauantaiaamun bodypumpissa ei juuri puntteja tarvita, kun vetää viiden kilon silmäpusseilla. Nenänvarressa on reikä siinä kohtaa, johon leijonan hampaat iskeytyivät. En tiedä mitä päässäsi liikkui, kun päätit kaatua naamalleni suu auki.

Vaikka elämä olisi yksi sairaskertomus, en halua päätyä ihmiseksi, joka vain tilittää omia vaivojaan. Arjessa on paljon hyvääkin aina, joskus ne asiat vain täytyy tikulla kaivaa sieltä. Kielellinen kehityksesi kiihtyy huimaa vauhtia. Puhut jo ainakin espanjaa, englantia ja kokoomusta. Osaat sanoa "the", "que?" ja "Audi". Jokainen päivä on tutkimusmatka elämään. Ja arvaa mitä, se ei ihan hetkeen muutu.

Tässä vielä muutama talteen otettu kommentti viime viikoilta:


"Lellona pitäisi viedä vauvanäyttelyyn, on se niin komia mukula" -Velipoika

"Sä olet äiti niinku uudenvuoden raketti, pikkusen kun sytyttää niin räjähtää pum ja se lysti on äkkiä ohi" -Velimies on eri mies  (loistavaa luonneanalyysiä)


"Äiti ei voi tulla ovelle, kun ei sillä ole housuja jalassa!" -Velipoika alushoususillaan naapurille ulko-ovella

 "Äiti vähänkö mä olen nykysin hyvämuistinen, on tullu vaan kolme unohdusta tällä kaudella". Utelin, mitä ne kolme unohdusta olivat. "En mää muista". -Velipoika

"Tompot tompot tompot tompot hehehehe KOPS.....Ääääääääääääääääääää!" -Lellona

Saattaa sisältää nautinnollisia aineita

Telkkarissa kaikki naiset on supereita. On super-Jutta superdieetteineen, Super-Marjo, joka lähti lenkille suoraan synnäriltä, tanssin superäidit ja miljonäärisuperhypermammat. Ylisuoriutujat.

Minä en kyllä ole super, (vaikka edellisessä postauksessani epäilinkin vahvasti olevani Batman), olen keskiverto ja välillä huonokin akka. Ymmärrän kyllä, ettei reality-show "Huono keskivertoakka" ketään provosoi. Aina, kun olen erehtynyt luulemaan, että joidenkin elämä on täydellistä, kulissit romahtaa. Ihmisen mieli on kuin sateenvarjo, jos se ei ole avoin niin siitä ei ole mitään hyötyä. Kaikkein avoimin kannattaisi olla itseään kohtaan.

Työssäni olen tuhansilta ihmisiltä kysynyt, missä asiassa sinun pitäisi kehittää itseäsi. Se on aina kaikista vaikein kysymys, osalla ei ole vastausta. On surullista, jos vastausta ei ole siksi, ettei sellaista oikeasti löydä itsestään. Toinen juttu on ne, jotka eivät halua paljastaa itseään peläten joutuvansa huonoon valoon haastattelutilanteessa. Olenkin kommentoinut joskus, jos haastateltava ei tiedä, että ehkäpä juuri tuo on sinun kehittämiskohtasi, se, ettet tiedä.

Jos joku sanoisi minulle joskus, että sinä se et ole sitten muuttunut tippaakaan, se olisi loukkaavaa. Elämä ravistelee ja muovailee ihmistä, jos siinä ei mitään opi niin voi surkeutta. Minun kehittämiskohtani on se, että haluaisin nauttia enemmän matkasta, kuin painaa kohti määränpäätä, en aina vain suoriutua. Suorittaminen on meidän naisten suuri synti. Me suoritamme ihan kaikkea. Me haluamme olla yhtäaikaa maatalon Justiinoita ja uranaisia, hyviä jätkiä, rakastajia ja äitejä. Uskon, että tähän kaatuu pitkälti moni avioliittokin. Mies ei ymmärrä missä on vika, kaikkihan on täydellistä. Mutta yhtäkkiä herätään siihen, että parisuhde on kuollut. Erotaan, mut ei tiedetä miksi. Sanotaan, että kasvettiin erilleen. Ja hei, töissä pukkaa priimaa silti ja koti on suoraan Avotakasta, ainakin silloin, kun käy vieraita. Kerron tämän Lellona siksi, että historia toistaa itseään. Kaikkein fiksuin on se, joka oppii muiden virheistä.

Uskonkin, että todelliset oman elämänsä supersankarit osaavat nauttia elämästä, antaa vastuuta välillä myös muille ja tunnustaa epätäydellisyytensä. Yksi kouluttaja osui kerran asian ytimeen. Hän pyysi minua flippaamaan elämästäni kaikki sellaiset ihmiset ja asiat pois, jotka eivät tuo mitään positiivista elämään. Hän tiesi, että elämä on peili, jossa kaikki tekemisemme heijastuvat toisiinsa ja joka ei valehtele kun sinne suoraan tuijottaa.

Annankin tässä nyt paskan, mutta onnellisen äidin tärppejä viime viikolta, mikä törkeintä, hyvällä omallatunnolla (ja huonolla maulla):

1. Yllätysvieraat. Eli soittivat VASTA aamulla, että tulevat JO illalla. Ei paniikkia, suihkauta sohvan alle ilmanraikastinta niin luulevat, että olet himona siivonnut. Sammuta valot ja laita kynttilöitä. Potki sohvan alle kaikki irtonainen miestä ja muksuja lukuunottamatta. Kanna kaikki lattialla lojuvat kalsarit ja muut romut yhteen makuuhuoneeseen ja pane ovi lukkoon. Pakota murkku viemään roskat.

2. Lapsosen päikkärit. Iik tunti aikaa siivota, laittaa ruoka, olla kaunis, päteä ja pullistella! Blaaaah, istu alas ja juo viiniä. Nopeat syövät, hitaat ei, minä juon, joten saan olla rauhassa ja se siitä kilpailusta.

3. Pakko olla timmi ja näyttää Jennifer Lopezilta. Peru viikon sadastuhannes jumppatunti ja mene murun kainaloon suklaalevyn kanssa. Hymyile, se on kaunista. Nautiskele, näytät tyytyväisenä upealta. Rakasta itseäsi, niin sulla ei ole kilpakosijoita.

4. Mitähän muut mahtaa musta ajatella??? Aivan sama! Sauno aamuisin, syö jätskiä aamupalaksi, avaa jääkaapin ovi varpailla, sytytä valot nenällä, laita stereot niin isolle, kuin naapurisopu sallii ja tanssi tyttö! Muut ei elä sun elämää.

5.  Kyllä, ne on sinun bikinit mitkä kelluu uimahallin altaassa kun menit ne päällä hierovaan suihkuun. Poimi ne äkkiä, pue veden alla ja toivo, ettei kukaan sukella. Naura räkänä jälkeenpäin ja muista, että jokainen on nähnyt joskus tissit, ainakin vauvana.

6. Opettele tekemään kuten Lellona: taputtele vatsaasi ylpeänä ja anna itsellesi väliablodit joka kerta, kun saat tehtyä jotain, ihan mitä vaan. Pyydä myös muilta raikuvia ablodeja ja naura leveästi, vaikka yksi hammas on kiero.





Terkuin, Oman elämänsä supernautiskelija