lauantai 9. helmikuuta 2013

Saattaa sisältää nautinnollisia aineita

Telkkarissa kaikki naiset on supereita. On super-Jutta superdieetteineen, Super-Marjo, joka lähti lenkille suoraan synnäriltä, tanssin superäidit ja miljonäärisuperhypermammat. Ylisuoriutujat.

Minä en kyllä ole super, (vaikka edellisessä postauksessani epäilinkin vahvasti olevani Batman), olen keskiverto ja välillä huonokin akka. Ymmärrän kyllä, ettei reality-show "Huono keskivertoakka" ketään provosoi. Aina, kun olen erehtynyt luulemaan, että joidenkin elämä on täydellistä, kulissit romahtaa. Ihmisen mieli on kuin sateenvarjo, jos se ei ole avoin niin siitä ei ole mitään hyötyä. Kaikkein avoimin kannattaisi olla itseään kohtaan.

Työssäni olen tuhansilta ihmisiltä kysynyt, missä asiassa sinun pitäisi kehittää itseäsi. Se on aina kaikista vaikein kysymys, osalla ei ole vastausta. On surullista, jos vastausta ei ole siksi, ettei sellaista oikeasti löydä itsestään. Toinen juttu on ne, jotka eivät halua paljastaa itseään peläten joutuvansa huonoon valoon haastattelutilanteessa. Olenkin kommentoinut joskus, jos haastateltava ei tiedä, että ehkäpä juuri tuo on sinun kehittämiskohtasi, se, ettet tiedä.

Jos joku sanoisi minulle joskus, että sinä se et ole sitten muuttunut tippaakaan, se olisi loukkaavaa. Elämä ravistelee ja muovailee ihmistä, jos siinä ei mitään opi niin voi surkeutta. Minun kehittämiskohtani on se, että haluaisin nauttia enemmän matkasta, kuin painaa kohti määränpäätä, en aina vain suoriutua. Suorittaminen on meidän naisten suuri synti. Me suoritamme ihan kaikkea. Me haluamme olla yhtäaikaa maatalon Justiinoita ja uranaisia, hyviä jätkiä, rakastajia ja äitejä. Uskon, että tähän kaatuu pitkälti moni avioliittokin. Mies ei ymmärrä missä on vika, kaikkihan on täydellistä. Mutta yhtäkkiä herätään siihen, että parisuhde on kuollut. Erotaan, mut ei tiedetä miksi. Sanotaan, että kasvettiin erilleen. Ja hei, töissä pukkaa priimaa silti ja koti on suoraan Avotakasta, ainakin silloin, kun käy vieraita. Kerron tämän Lellona siksi, että historia toistaa itseään. Kaikkein fiksuin on se, joka oppii muiden virheistä.

Uskonkin, että todelliset oman elämänsä supersankarit osaavat nauttia elämästä, antaa vastuuta välillä myös muille ja tunnustaa epätäydellisyytensä. Yksi kouluttaja osui kerran asian ytimeen. Hän pyysi minua flippaamaan elämästäni kaikki sellaiset ihmiset ja asiat pois, jotka eivät tuo mitään positiivista elämään. Hän tiesi, että elämä on peili, jossa kaikki tekemisemme heijastuvat toisiinsa ja joka ei valehtele kun sinne suoraan tuijottaa.

Annankin tässä nyt paskan, mutta onnellisen äidin tärppejä viime viikolta, mikä törkeintä, hyvällä omallatunnolla (ja huonolla maulla):

1. Yllätysvieraat. Eli soittivat VASTA aamulla, että tulevat JO illalla. Ei paniikkia, suihkauta sohvan alle ilmanraikastinta niin luulevat, että olet himona siivonnut. Sammuta valot ja laita kynttilöitä. Potki sohvan alle kaikki irtonainen miestä ja muksuja lukuunottamatta. Kanna kaikki lattialla lojuvat kalsarit ja muut romut yhteen makuuhuoneeseen ja pane ovi lukkoon. Pakota murkku viemään roskat.

2. Lapsosen päikkärit. Iik tunti aikaa siivota, laittaa ruoka, olla kaunis, päteä ja pullistella! Blaaaah, istu alas ja juo viiniä. Nopeat syövät, hitaat ei, minä juon, joten saan olla rauhassa ja se siitä kilpailusta.

3. Pakko olla timmi ja näyttää Jennifer Lopezilta. Peru viikon sadastuhannes jumppatunti ja mene murun kainaloon suklaalevyn kanssa. Hymyile, se on kaunista. Nautiskele, näytät tyytyväisenä upealta. Rakasta itseäsi, niin sulla ei ole kilpakosijoita.

4. Mitähän muut mahtaa musta ajatella??? Aivan sama! Sauno aamuisin, syö jätskiä aamupalaksi, avaa jääkaapin ovi varpailla, sytytä valot nenällä, laita stereot niin isolle, kuin naapurisopu sallii ja tanssi tyttö! Muut ei elä sun elämää.

5.  Kyllä, ne on sinun bikinit mitkä kelluu uimahallin altaassa kun menit ne päällä hierovaan suihkuun. Poimi ne äkkiä, pue veden alla ja toivo, ettei kukaan sukella. Naura räkänä jälkeenpäin ja muista, että jokainen on nähnyt joskus tissit, ainakin vauvana.

6. Opettele tekemään kuten Lellona: taputtele vatsaasi ylpeänä ja anna itsellesi väliablodit joka kerta, kun saat tehtyä jotain, ihan mitä vaan. Pyydä myös muilta raikuvia ablodeja ja naura leveästi, vaikka yksi hammas on kiero.





Terkuin, Oman elämänsä supernautiskelija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti