Kuitti ja aikalisä

Neljän viikon sisällä on tapahtunut muun muassa seuraavaa:

- Aloitin työt uudessa paikassa
- Sinä aloitit perhepäivähoidossa
- Meillä oli noro, influenssa, korvatulehdus ja jokin tuberkuloosia muistuttava sairaus. Sinä söit hirmuisen kasan antilooppeja, tärykalvosi puhkottiin ja opit pelkäämään lääkäreitä
- Perhepäivähoitaja oli 6 kertaa saikulla
- Varapäivähoidossa olivat kaikki hoitajat vatsataudissa
- Sinä otit ilman tukea ensimmäiset askelet eteenpäin
- Minä otin tuen kanssa monta askelta taaksepäin
- Itkimme isin kanssa eteisessä, kun veimme sinua kolmanteen hoitopaikkaan flunssassa, jossa oli 20 lapsen 3-5 vuotiaiden ryhmä ja jossa et tuntenut ketään.
- Lopetin työt uudessa paikassa
- Sinä lopetit päivähoidossa
_______________________
YHTEENSÄ: Tosi paljon pahaa mieltä, eroahdistusta ja pieni sairas ja pelokas lapsi

Bonukseen kirjattu: Tieto siitä, että kunnallinen perhepäivähoito ei ole meille oikea ratkaisu.


Päätin, että jos joutuu maksamaan kokemuksistaan ison hinnan, niin pitää säilyttää kuitti. Tässä se nyt on. Kun seuraava hyvä kausi elämässä tulee, voin lukaista tämän ja olla kiitollinen.Toivottavasti olen myös kiitollinen siitä, että olin tarpeeksi rohkea myöntämään heikkouteni. Nyt otamme aikalisän. Paha lääkärisetä laittaa putket korviin sitten, kun anestesialääkäri uskaltaa nukuttaa sinut, räkäisenä se ei kuulemma onnistu. Paranemme, keräämme voimia ja pituutta. Tulemme täältä vielä uudestaan, voimakkaana. Nyt kun makaat poski rintaani vasten hengitys röhisten, mutta tyytyväisenä, tämä ratkaisu tuntuu oikealta. Tajuan myös, miten pieni oletkaan, olet aivan rääpäle. Oli tilanne mikä hyvänsä, yhtä en saa. Aikaa, rahaa ja terveyttä haluaa kaikki, mutta jostakin näistä on vuorollaan tingittävä. 



Oli hyvä, että matka päivähoitopaikasta töihin oli enemmän, kuin 10 km, koska sinä aikana äidin kyynelet kerkeävät kuivua. Paluumatka vain tuntui kestävän valovuosia. Töistä tullessa veljesi katsoi eduskunnan kyselytuntia ja pohti sekä omaa, että globaalia nälkäongelmaa. Hän sai ne myös kuulostamaan vähintäänkin yhtä vakavilta ja akuuteilta asioilta. Oman aivotoimintani kapasiteetti riitti nipin napin Teletappeihin sillä aikaa, kun Saarioisten äidit kokkasivat keittiössä.

Olen huomannut, että uuden vauvan myötä minusta tuli vaaleanpunainen ja pehmeä. Olen vaahtokarkki, joka menee helposti lyttyyn, kun joku kävelee päältä. Kestää ilmeisesti hetken muuttua taas Turkinpippuriksi. Syytän hormoneja, taantumaa ja aselakia. Enkä aio tietenkään missään nimessä tehdä asialle mitään, se saa korjaantua itsestään.(hymiö)

Naamakin on romahtanut. Rypyt on okei, koska elämän vetämiä viivoja kelpaakin esitellä. Mutta lauantaiaamun bodypumpissa ei juuri puntteja tarvita, kun vetää viiden kilon silmäpusseilla. Nenänvarressa on reikä siinä kohtaa, johon leijonan hampaat iskeytyivät. En tiedä mitä päässäsi liikkui, kun päätit kaatua naamalleni suu auki.

Vaikka elämä olisi yksi sairaskertomus, en halua päätyä ihmiseksi, joka vain tilittää omia vaivojaan. Arjessa on paljon hyvääkin aina, joskus ne asiat vain täytyy tikulla kaivaa sieltä. Kielellinen kehityksesi kiihtyy huimaa vauhtia. Puhut jo ainakin espanjaa, englantia ja kokoomusta. Osaat sanoa "the", "que?" ja "Audi". Jokainen päivä on tutkimusmatka elämään. Ja arvaa mitä, se ei ihan hetkeen muutu.

Tässä vielä muutama talteen otettu kommentti viime viikoilta:


"Lellona pitäisi viedä vauvanäyttelyyn, on se niin komia mukula" -Velipoika

"Sä olet äiti niinku uudenvuoden raketti, pikkusen kun sytyttää niin räjähtää pum ja se lysti on äkkiä ohi" -Velimies on eri mies  (loistavaa luonneanalyysiä)


"Äiti ei voi tulla ovelle, kun ei sillä ole housuja jalassa!" -Velipoika alushoususillaan naapurille ulko-ovella

 "Äiti vähänkö mä olen nykysin hyvämuistinen, on tullu vaan kolme unohdusta tällä kaudella". Utelin, mitä ne kolme unohdusta olivat. "En mää muista". -Velipoika

"Tompot tompot tompot tompot hehehehe KOPS.....Ääääääääääääääääääää!" -Lellona