Yksivuotiaalleni

Rakas pieni Lellona, täytät tänään yksi vuotta. Kirjoitin sinulle synttärirunon. Onnea pienokainen!
                    

Minulla oli haave elämästä, sisimpäni täyttävästä, rakkaudesta pieneen ihmiseen.
Taivaasta sain oman leijonamielen, veikeä hehku silmissänsä, ruttuiset sormet sydäntäni puristi.

Sinä teit minusta hetkessä suuren, löysin itsestäni uuden ihmisen. Nimeni sopersit tammikuussa, hiljaa, kysyen: "Äiti?".

Tämä on ollut ilon vuosi, vuosi naurun ja haikeuden. Haikeuden siitä, että lainassa olet, voisinpa elää sen uudelleen.

Kiitos lapseni siitä, että näytit tien onnen ytimeen, että jokainen meistä on ihme ja totuus on yksinkertainen. Silloinkin, kun yhdessä itkimme, minä lasinsiruja lattialta keräillen. Ja aamut alkoivat anivarhain, joskus jo yön pimeydessä. Silti jokaisena aamuna sydämessä kaikui uusi tahdon.

Mikään ei saanut vaipanhuurujen sumentamaa päätäni enemmän sekaisin, kuin pullea takamuksesi, joka keikkuen katosi käytävään. Talutin sinua pienen hetken, ostin pörrösukat kasvuasi pehmentämään.

Arvostan elämän pieniä hetkiä, näen kauttasi maailman kauneuden. Enhän minäkään vanhene hetkeäkään, siirrän vain sulle oman nuoruuden.

Sitten kun sylini käy pieneksi sulle, kun vaimenee töminä askelten. Olet silloinkin kevyt olkaani vasten, mulle aina polvenkorkuinen.

Kuule siis pieni seikkailijani, maailma on tehty sinua varten. Monesti se sinut vielä lannistaa ja hymykuoppasi tasoittaa. Mutta kasva miehisyyteen avoimin mielin ja sydämin. Älä menetä uskoa ihmisiin, anna elämän kantaa.

Vaikka kuinka toimisit neuvojani vastaan, lupaan tulla sinua vastaan. Lupaan ottaa syliin, kun elämä on lyijyä.


-Äiti-