keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Ei se oo pilvee, pilvee, pilvee


Tänään on ihan tavallinen keskiviikko, eikä tapahdu mitään erikoista. Voi olla, että johtuu hormoneista, mutta sain onnellisuuskohtauksen ja kirjoitan sen äkkiä ylös ennen, kuin se menee ohi. Tajusin miten hyvin kaikki asiat ovat, kuinka minulla on kaksi upeaa lasta, mahtava rakastava puoliso ja ihana koti. Olemme kaikki terveitä ja elämämme on tasapainossa. Minut valtasi hyvänolontunne ja suu kääntyi kaarelle hymyyn. En tarvitse onnellisuuteen nahkapenkkistä Audia, brasilialaista takapuolta tai keittiölleni Guide Michelinin tähtiluokitusta, minulla on tässä kaikki ja olen järjettömän kiitollinen.

Tällainen onnellisuuskohtaus ei millään ylittäisi uutiskynnystä. Boring! Sen sijaan herttuatar Catherinen maitorauhaset kuluttavat nyt painomustetta pitkin maailmaa niin, että roiskuu. Pannaan muutama vuosisata taaksepäin ja näiltä tähtireporttereilta olisi katkottu päät koko kansan edessä. Mutta nyt he kierivät rahoissa. Nyt sitä kutsutaan sananvapaudeksi. Viinirypäleaivoni miettivät ensin, mitä ajatteli se paparazzi, joka piiloutui pusikkoon Williamin ja Catherinen häämatkalla ja odotti hiljaa, että tuore rouva ottaa bikinit pois. Miettikö hän siinä, että jes, nyt olen omilla ansioillani ja älylläni päässyt journalismin huipulle ja pelastan maailman tuottamalla ihmisille tietoa siitä, että kuninkaallisillakin on tissit. Tällaista on elämänmeno nyt ja turha on minun survoa kukkia hattuuni, olenhan onnellinen tästäkin huolimatta. Aika mahtavaa lähteä reissuun ja rannalle tietäen, ettei pusikossa ole yhtään paparazzia. Pian leijona pyörii julkisella rannalla yläosattomissa, sitä ei prinsessa Estelle koskaan voi tehdä.

Smuglari, unabomber, geokätköilijä. Kiinni jäit! 
Sinulle on tullut virkayskä. Yskit aina kuuluvasti, kun olet tylsistynyt. Köh köh, virkani vaatii toimintaa! No kuuleppa vain lapsoseni, toimintaa on tulossa, helleenit kutsuu. Olimme viikonlopun enomiehen tykönä ja nukuit siellä todella huonosti. Pää tuntui painavan tonnin, kun yritin sitä tunnin välein nostaa ylös tyynystä. Lahjasi ovat muualla, kuin nukkumisessa. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että sinusta tulee hyvä imuri tai keihäänheittäjä. Lentoyhtiömme sen sijaan luulee, että olet terroristi tai pilttipurkkisalakuljettaja. Että olet sekoitellut Mansikkapilvi-rahkaan sitä itseään ja meinaat nyt myydä mössön helleeneille hyvällä tuotolla, kääriä tukun fyffeä ja ostella nahkaverhoillun syöttötuolin. He ovat arvanneet juonesi, meidän täytyy olla tarkkana! Lentoyhtiön sääntö kuuluu, että vauvanruoka pitää pakata alkuperäisiin pakkauksiin ja sellaisiin, jotka voi avata ja sulkea, jotta turvatarkastajat voivat maistaa niitä. HALOO! Kellään lentoyhtiössä ei taida olla lapsia, kaikki lastenruuat ovat iskukuumennettuja ja menevät pilalle jos ne avaa. Jos tarkastajat avaavat lennolle minigrip-pusseihin pakkaamani vauvanruuat vaadin heitä hommaamaan uudet. Ja syön heidänkin lounaansa. Mansikkapilven maistelukin on hyvä rangaistus sinänsä.
Kyllä, aiomme kuljettaa ulkomaille pilveä.

Äiti on kuulemma maailman viisain henkilö ja tietää kaiken. Jos joku äiti on niin pyydän vastaamaan seuraviin kysymyksiin lapselle:  Äiti miksi linnut lentää? Äiti miksi pyöreä on pyöreä? Äiti miksi ihmiset sotii? Äiti mistä ensimmäinen solu tuli? Aivosoluni ovat veljen kanssa toisinaan tiukilla. Psykologit neuvovat, että aina pitää jotain vastata, eihän lapsen ajatusmaailmaa voi järkyttää niin, että sanoisitkin, ettet tiedä. Kun lapsi kasvaa kysymykset muuttuvat seuraavanlaisiksi: Äiti onko meidän hanavesi pohjavettä vai puhdistettua pintavettä? Äiti mistä luovuus tulee? Olet ihana, kun et vielä kysy mitään. Sen sijaan raavit naamani naarmuille, oksennat päälleni monta kertaa, enkä paremmasta tiedä. Nariset, kuin vanha ladonovi nukahtaessasi, enkä ole kauniimpaa ääntä kuullut. Hakkaat päätäni leikkijunalla ja revit tukkaa, voi miten suloinen oletkaan. Vedät pöytäliinan lattialle ja silppuat uusimman Soundin, olet niin leikkisä ja hauska. Kukaan muu, kuin äiti ei voi tätä ymmärtää.




PS. Isi on sekaisin omenoista. Samaan aikaan, kun äiti koittaa luoda meille kohtuuhintaista ja luotettavaa Samsung-kotia, tilailee isi salaa koko ajan uusia Apple-laitteita. Mamma kirjoitti joskus Ipadilla, aurocorrectin kanssa meni hermot. Nyt murkkukin haluaa omenan. Onneksi macbook on helppo tehdä itse.
Haluaako murkkusi Applen? Tee se itse. Halpaa, helppoa ja herkullista. Syksyn  paras omenaresepti.
PS2. Sain tungettua kahden maan kuninkaalliset, hormonihäiriön, Applen, Pilttiä litkivät turvatarkastajat ja kyselyiän samaan postaukseen, miten tälle voi keksiä otsikkoa? Tätä ei kukaan mies voi lukea. Käydään tämä sitten yhdessä läpi, osissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti