Kaikkien ihmisten miellyttäminen on mahdotonta, sen sijaan kaikkien ärsyttäminen on helppoa, kuin heinänteko, se tapahtuu joskus jopa ihan huomaamatta. Jos hehkutat hienoa elämää, niin tykkääjiä löytyy monta, mutta osa ajattelee aina, että sinulla on vain tarve tuoda itseäsi esille ja aiheuttaa kateutta kanssaeläjissä. Harvassa ovat ihmiset, jotka lapsenomaisesti ajattelisivat aina lähtökohtaisesti toisista ihmisistä hyvää ja iloitsisivat aidosti muiden onnistumisista. Näitäkin onneksi on vielä muutama, yksi heistä on kummitätisi. Kummitäti ja -setä menevät pian naimisiin ja äiti on saanut kunniatehtävän toimia kaasona, kun heidän rakkautensa sinetöidään avioliitoksi. Kummitädin polttareita vietettiin kauniina lauantaipäivänä ja se antoi sinulle ja isille mahdollisuuden viettää "miesten päivä" ihan kahdestaan. Sellainen, jolla ei omia vauvoja ole, ei voi ymmärtää äidin ja vauvan symbioosin syvyyttä ja sitä, miten vaikeaa on luovuttaa pienokainen yhdenkin päivän ajaksi oman sylin lämmöstä pois. Isinkin syli on kuitenkin lämpöinen ja miesten päivä teki teille kahdelle oikein hyvää. Mamma piti lystiä olan takaa naurujoogan, sumopainin, tankotanssin, karaoken, rakkausmielenosoituksen, saunan ja hyvän ruuan merkeissä. Päivä ilman sylissä olevaa myttyä tuntui kuitenkin välillä orvolta ja äiti puristi vaistonomaisesti sylissään tyynyä tai reppua. Illalla pari tyttöä lauloi "Lentäjän poika"-laulua saunalla ja silloin äidillä pääsi itku, sinun pikkuvarpaasi ja pehmeän ihosi tuoksu tulvahtivat mieleen ja rinnasta puristi. Seuraavana aamuna äiti rutisti sinut syliinsä ja taivaankappaleet löysivät jälleen paikkansa universumissa.
Polttareissa mamma kävi naurujoogassa, joka osoittautui todella riemukkaaksi ohjelmanumeroksi. Naurujoogassa puhuttiin toisille kipperin kieltä, joka on omakeksimää siansaksaa. Sekin tuli mammalta, kuin apteekin hyllyltä, sen verran on sinun kanssasi päivittäin harjoiteltu. Erään kerran, kun pulputit lattialla isoon ääneen veljesi kysyi, "Mitä kieltä se tuo on, onko se sitä leonsaksaa?". Mamma puhui myös possusaksaa pienenä ja varmaan suuri osa lapsista tekee niin. Muistan elävästi, kun kerran Kajaanissa pöljyiltiin kaverin kanssa kipperin kielellä kaupassa ja ohi käveli vanha ukko, joka mutisi, että nykyisin on joka paikka täynnä noita venäläisiä. Siansaksaa voi myös kirjoittaa, vaikkei osaisi vielä yhtään kirjainta piirtää. Äitikin kirjoitteli omaa koukeroista kirjoitustaan pienenä pitkät pätkät ja tuli sitten paperin kanssa kysymään "Mitä tässä lukee?". Eikä voinut ymmärtää, miten niin ei lue mitään, kirjoitushan näytti aivan samalta, kuin aikuisten töherrys. Lasten ilmaisutaito onkin omaa luokkaansa. Sanoja ei tarvita, mutta ilmeillä, eleillä ja intonaatiolla voi tehdä itsensä täysin ymmärrettäväksi. Kun sinä huohotat, sihkutat jalkoja ja tunget kumista kirahvia kurkkuun niin, että kuola lentää, ei ole epäilystäkään, etteikö olisi nälkä.
Masulleen kieriminen sujuu jo rutiinilla. Nytpä oletkin keksinyt uuden tavan liikkua, pyörit akselin ympäri, kuin helikopterin rupeli. Kun sinut laittaa lattialle selälleen olet joka kerta eri päin, kun tilannetta käy tsekkaamassa, silloin väläytät voitonriemuisen hymyn. Televisiota tuijotat ihmeissäsi aina, kun se on päällä. Myös silloin, kun se ei ole päällä, jos siihen taikalaatikkoon vaikka syttyisi valot, kun oikein hartaudella tuijottaa. Katsoimme veljen kanssa eduskunnan kyselytuntia ja samantien alkoi veljen kyselytunti, hän haluaa tietää paljon politiikasta. "Äiti mikä on inflaatio?", "Äiti miksei ne vaan potki tuota Eloppia pois Nokialta?", "Äiti onko hallituksessa muitakin puolueita, kuin Sekoomus?". Kyselytunti menikin siinä pojalle asioita selittäessä. Hän on hyvin harmissaan vallitsevasta eurokriisistä ja paasasi vielä ruokapöydässäkin asiasta niin, että ruoka meinasi jäähtyä lautaselle. Mamma keräili veljen kolikoita sohvan välistä, lattialta, pyykkikoneesta ja totesi, että velipoika voisi käydä yksin ratkomassa eurokriisin, kun rahaa on niin paljon, että on varaa heitellä niitä ympäri taloa.
Lapset ottavat kesästä kaiken irti. Veli juoksee joka päivä kalsareissa ja soittaa kitaraa aamusta iltaan, välillä mussutetaan maha täyteen mansikoita ja jäätelöä. Hän on hurahtanut nyt myös klassisiin säveltäjiin ja Mozart, Bach, Beethowen ja Grieg soi kotona päivittäin. Naapurin setä oli kysynyt postilaatikolla, fanittaako poika Robinia ja siitä tuohtuneena hän ihmetteli, kuinka pihalla vanhat ihmiset voivat olla nykynuorison tekemisistä. Multi-instumentalistimme roudaa omia soittokamojaan pitkin kotia, hänellä on studio joka huoneessa, sinullekin hän pitää usein henkilökohtaisen konsertin. Äiti ehdotti veljelle, että hän tekisi välillä jotain muutakin, mutta veli tuumasi tähän, että kun suuret säveltäjät ovat työllä ja vaivalla säveltäneet biisejä, niin täytyyhän hänen niitä soittaa, ettei valtava työ mene hukkaan. Tykkäät kovasti musiikista ja tutut laulut saavat riemunkiljahduksia aikaan. Liikaa ei sovi äidin kuitenkaan eläytyä laulaessaan musiikkiin, koska jos ilme on kärsivä ja biisi turhan surullinen, siitä tulee kirjaimellisesti itkuvirsi. Omat laulusi kertovat todennäköisesti tyhjästä maitopullosta ja riistetystä uninallesta.
 |
| Kesämuusikon varustus: Yamaha ja maha |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti