Moderni suomalainen nainen on ihmeotus, hän on kameleontti, vaihtaa roolia sekunnissa ja muuttuu Lara Croftista Äiti Teresaksi. 12 tunnin sisällä hän voi olla menestyvä työntekijä, huolehtiva äiti, rakastava puoliso, hehkeä rakastaja ja huoleton lapsi. Kaikissa näissä rooleissa on naisen identiteetti osittain mukana. Ai miksi naisella on rypäleaivot ja kyky ajatella montaa asiaa yhtä aikaa? Mies, teeppä perässä!
Nämä roolit ovat myös toisinaan ristiriidassa toistensa kanssa. Mies ei halua puolisokseen vain äiteetä. Työpaikka haluaa tekijäihmisen, jolla on kivitalon kokoinen kunnianhimo. Lapsia ei juuri kiinnosta päivittäinen kamppailusi markkinavoimien kanssa. Ja jotta nainen voisi rakastaa myös itseään, hän tarvitsee aikaa vapaasti toteuttaa itseään, eli olla, kuin lapsi. Nämä ovat kuitenkin rooleja, ei koko persoona. Maailma on näyttämö ja me naiset olemme Julia Robertseja. Kun onnistumme roolisuorituksessamme, emme menetä kasvojamme, eikä meidän tarvitse tuntea häpeää. Kaikista vähiten hyväksyttävä rooli naiselle on tämä edesvastuuton lapsi, mutta se voi olla se kaikista tärkein, pitelevä linkki kaikkien muiden roolisuoritusten välissä. Nainen tarvitsee takahuoneensa, jossa voi vapaasti riisua roolivaatteensa. Jos siis naisella on joskus joku käsittämätön lapsellisuus ja päähänpinttymä, anna pitkää siimaa siinä kohtaa, hän tarvitsee sitä. Julia Robertskin jättää vapaa-ajalla kainalokarvansa ajelematta.
Jotta ei mene vain naisten kehumiseksi, niin mamma nostaa maljan myös suomalaiselle miehelle. Jostain syystä viime vuosina suomalainen mies on saanut kummallisen leiman median riemastuttua mm. Sofi Oksasen ja Esko Kiesin kommenteista. Suomalainen mieskö muka aina viinaanmenevä, sohvalla löhöävä, porsastava sovinisti, joka ei ymmärrä naistaan ja laiminlyö perhettään? Monenkohan ulkomaalaisen miehen kanssa rouva Oksanen on seurustellut? Toki ulkomaanelävät osaavat usein kertoa tunteistaan avoimemmin, mutta entäs, kun pelkkä roskapussin vientikin on yhtä suurta draamaa? Tämän päivän Suomessa elää paljon fiksuja, naista syvästi kunnioittavia, moderneja miehiä, jotka tinkimättömästi rakastavat ja huolehtivat perheestään. Toki löytyy junttejakin, mutta löytyy myös naisia, joilla on pakonomainen itsenäisyyden saavuttamisen syndrooma. He pyyhältävät jossain ihan muualla, kuin huolehtimassa parisuhteestaan. Mitä me naiset ilman miehiä tekisimmekään? Mies ei tarvitse viikon matkalle, kuin yhden pienen matkalaukun, mitäs jos hän ottaisikin neljä? Joka reissulla pitäisi olla peräkärry mukana. Entä jos mies viettäisi tunnin kylpyhuoneessa joka aamu ja lukittautuisi vessaan kiillottamaan nahkaansa niin, etteivät muut pääse edes pissalle? Äiti on kyllä nähnyt tällaisiakin miehiä, mutta he eivät olleet suomalaisia. Mies tekee ikkunaostoksia vain silloin, kun tarvitsee ikkunoita. Harmaat hiukset ja rypyt vain lisäävät suomalaisen miehen charmia. Kaikista suurin kilistys vielä sille suurelle selkärankaisuudelle, kun mies sanoo "Minä rakastan sinua" ainoastaan silloin, kun oikeasti tarkoittaa sitä.
Arkipäivisin tv:stä tulee viideltä kanavalta Tv-shoppia, samat Aire bra- eli ilmarintsikat, vapaasti suomennettuna ovat kaupan kaikkialla. Mainoksen mukaan niiden kanssa katoaa kaikki ongelmat. Ne ovat niin kevyet, että kun laitat ne päälle, voit melkein leijua ilmassa. Niitä voi laittaa vaikka kuudet päällekkäin, kaikkia eri värejä ja selkäläskit häviävät saman tien. Selkäläskit on asia, josta mamma ei tiennyt mitään ennen kuin tuli toisen kerran raskaaksi. Eihän selkään voi tulla läskiä, vai voiko? Lisäksi on puhdistuslaitemainos, jossa kerrotaan elämän muuttuvan paljon paremmaksi yhdellä kädenliikkeellä. Ainut kädenliike, jolla elämä tulee paremmaksi on se, kun painaa kaukosääten powernappia ja laittaa nurkkajumalan kiinni. Televisio passivoi koko perhettä. Mieluummin istutaan vaikka tekemättä mitään koko perheen voimin olohuoneen sohvalla. Ostimme muutama vuosi sitten ison sohvan. Se on niin iso, että siihen mahtuu koko perhe makaamaan yhtä aikaa, se oli loistava ostopäätös. Nyt sohvalle on puklittu, tyynyt on myllätty muodottomiksi, sohvassa on hiuksia, sipsinmurusia ja nurkkakohdassa on nukkaa, koska se on sohvan mukavin kohta ja siinä painovoimakenttä on suurempi, kuin muualla. Sohvassa näkyy elämä, siinä on vietetty sarja nautinnollisia hetkiä. Voi, kunpa kaikki ajattelisivat aina niin, kun näkevät sen kärsineen reuhkan.
Nyt on kulunut tasan 4 kk siitä, kun sinä näit päivänvalon. Ensimmäinen kvartaali olikin todella tuloksellinen ja kasvu jatkuu nousujohteisena. Motoriikassasi on jo ryömimisen alkeet, pylly nousee ylös, mutta pää jumittaa vielä etenemistä, välillä koitat repiä itseäsi matonkuteista eteenpäin, tahtotila on kova. Vietimme viikon vaippasilleen, kun tuli ensimmäiset helteet. Äidillä oli kylläkin kesämekko, tai oikeastaan viisi mekkoa päivässä, koska osa soseistasi viihtyi paremmin äidin vaatteilla, kun vatsassasi. Silmissäsi on yhä enemmän ruskeaa pigmenttiä, sinusta on tulossa suklaasilmäinen Leonardo Rafaello Alehandro. Lempipuuhiasi on Kalevan lukeminen. Zoomaat jokaisen kirjaimen antaumuksella, revit lopulta silpuksi, rutistelet ja tunget suuhun. Ajankohtaiset asiat ovat kirjaimellisesti paikallisten huulilla niin, että painomustekin on levinnyt pitkin naamaa. Hienoa, että joku meidänkin perheestä muistaa lukea sitä lehteä, muita kiinnostaa vain Aku Ankka. Toivottavasti et kohtele koulukirjojasi samalla tavalla isompana. Tuleva purukalustosi aiheuttaa hampaiden kiristystä niillä, joilla ne jo ovat suussa. Miten joku sellainen pieni, jota ei edes vielä voi nähdä voikin aiheuttaa noin paljon harmia ja kiljumista? Ja kaikki älämölö vain siksi, jotta sitä pientä valkoista pääsisi sitten loppuelämänsä joka päivä hinkkaamaan ja harjaamaan ja käyttämään hammaslääkärissä. Sitten vanhemmat koittavat keksiä siihen kaiken valtakunnan keijuja ja peikkoja, jotta jälkikasvu hoitaisi legonsa, vaikka ainoa hammas, joka oikeasti kakaroita kiinnostaa on Bluetooth.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti