Pellossa näkyi tien laidalla laidun, joka oli täynnä pahvisia lehmiä, emäntäkin oli. Minne lienee Lapista oikeat lehmät kadonneet, juovatko täällä aikuisetkin maidonkorviketta? Tätäkö tarkoittaa sanonta, “Eletään, kuin Pellossa?”
Pellon Alkosta äiti haki viinipullon tuliaisiksi papalle. Kassajonossa edellä oleva nainen osti pari keissiä lonkeroa. “Kolmesataakolmekymmentäkuusi”, kuului kassaneidin napakka pyyntö. Mamma meinasi lentää persiilleen ja kipitti tarkistamaan oman pullon hinnan. Ei tullut mieleenkään, että ne olivat kruunuja. Sen sijaan Lapin lisä oli tuttu. Parit päiväunet ottaneena sinulle riitti pian autossa istuminen, kiljuit pitkästyneenä valtaistuimessasi. “Ei hätää, kohta tulee Kolari!”, huuteli isi etupenkiltä. Jopas kuulostaakin huojentavalta. Kesälomareissu Muonioon oli alkanut.
Jos Kainuun kulttuuri on omanlaisensa, niin sole poka mikhään verrattuna Lapin sosiaalielämään. Mamma katseli menomatkalla kukkakaalin muotoisia pilvenhattaroita ja mietiskeli Tornion Nesteen kassaneitiä, joka oli katsellut äitiä suu ammollaan. “Onko tuo siun tukka oikia?”, se oli kysynyt. “Noh juu, päässä ovat kiinni”, äiti vastasi ihmeissään. “Ohhoh, onpa hirveän paksu!”, jatkoi tyttö ja jupisi taivastellen vielä keittiöönkin kävellessään. Se oli kai hänen näkemyksensä asiakaspalvelusta. Kiitosta tai ole hyvää ei kuulunut. Mitähän neiti mahtaa tuumata, jos asiakkaaksi tulee joku ulkomaanelävä, vaikka Tina Turner?
Äiti muistaa terävästi ensimmäisen kerran, kun isi vei äidin Lappiin, silloin oli mykistävän upeat revontulet, koko taivas väreili punaisena ja vihreänä. Äidin ranskalaiset ystävät kutsuivat äitiä aina nimellä “Northern light”, eli revontuli. Sääli, etteivät he koskaan ole nähneet oikeasti sellaisia. “Lapin kesä”-kappale antaa pohjoisen kesästä kuitenkin aivan liian synkän kuvan. Aurinko paistoi joka päivä neljän reissupäivän ajan. Joka ilta Päivi-täti lämmitti puusaunan rannassa ja joka ilta hyppäsi äiti saunasta hyiseen Kangosjärveen. Sinut pestiin saunan eteisessä ämpärissä. Hurmasit sukulaiset isoilla, ruskeilla silmilläsi. Pöristit niin, että sylki roiskui metrin päähän.
Hilma-mummo kurvaili hilpeänä mersullaan sisällä. Hän oli ristinyt rollaattorinsa mersuksi. Hilmalla oli mersu sisällä ja ulkona. Mummon makoisa poronkäristys odotti väsyneitä matkaajia. Hilloja ei tänä vuonna kuulemma paljoa tule, liian holotna. Äiti ei alkanut tinkaamaan siellä, että ne ovat lakkoja, hilloa tehdään vasta sitten kerätyistä marjoista. Ei passaa etelän tytön alkaa Lapin emäntiä opettamaan. Äiti luki päiväuniesi aikana kirjaa kahdesta naisesta 70-80-luvun Afganistanissa. Kontrasti oli aika hurja lukuympäristöön nähden, mutta sellaisia kirjat ovat, pieniä aikakoneita. Veli luki Seiskaa ja Raamattua. Hyvin laaja maku hänelläkin. Sääsket ei ulkona haitanneet, kun niitä oli miljoona. Mutta juuri kun olet rättiväsyneenä nukahtanut ja sammuttanut valot, niin tulee se yksi, jonka ääni on kuin suihkuhävittäjällä ja jota ei saa tapettua vaikka päällään seisoisi.
Veli kävi papan kanssa kalalla kolme päivää. Saaliiksi hän sai yhteensä kuusi lohta. Voi sitä ylpeyden määrää, mikä pojan silmistä loisti, sellaista voitonriemua ei saada Angry birdsiä pelaamalla. Päivällispöydässä kehuttiin kilpaa saaliin makua, vaikka veljen mielestä äiti pilasikin ruuan mausteilla ja höysteillä. Kävimme perheen voimin myös patikoimassa Pakasaivon kurulla. Sinä nökötit rintarepussa ja äiti sai hyvää liikuntaa noustessaan rinnettä. Matkalla juotiin tunturipurosta vettä. Pakasaivo on saamelaisten pyhä paikka, jossa he ovat uhranneet mm. poroja ja rahaa nakaten niitä järveen kurun pohjalle, joka on 60m syvä. Se on niin syvä ja pyörteinen, ettei siellä voi edes sukeltaa. Järvi on salaisuuksia täynnä. Sinun juuresi ovat täällä, käppyräisten mäntyjen oksissa, utuisilla soilla ja tunturituulessa. Toivottavasti palaat tänne vielä isonakin monta kertaa ja lumoudut Lapin karusta luonnosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti