Tänään itsenäinen Suomi täyttää 95 vuotta ja pieni Lellona 9kk. Pienenä mamma sai kuulla paljon tarinoita sodasta ja kasvoi kunnioitukseen ja ymmärrykseen siitä, millaisia uhrauksia vapauden eteen on tehty. Sodassa ei uhrattu ainoastaan vuosia 39-45, vaan traumat ja kärsimys seurasi veteraaneja ja heidän perheitään koko loppuelämän. Nykysukupolvi on syntynyt demokraattiseen Suomen tasavaltaan ja itsenäisyys merkitsee harvalle enää mitään, paitsi ruotsalaishenkistä diskuteeraamista kuoharilasi kädessä arvostellen iltapukuja. Yhä harvemmalle kranaatin silpomat ukit ovat kertoneet sota-ajoista. Vaikka Euroopassa ollaan siirtymässä ylikansalliseen päätöksentekoon, yksilönvapaus on vielä olemassa. Emme puhu Venäjää, Putin ei ole presidenttimme. Minä sytytän itsenäisyyspäivänä kynttilän ennenkaikkea sen kunniavelan edessä, joka meillä jälkipolvilla on esi-isiämme kohtaan. He vannoivat valan ja uhrasivat henkensä isänmaan puolesta. Itsenäisyys oli siis arvona heille niin tärkeä, että sen puolesta kuului taistella ja tarvittaessa myös kuolla. Moniko on valmis tänä päivänä tekemään saman? Koska arvot periytyvät, haluan poikani pieni siirtää tämän asian kromosomiketjuni saattelemana myös sinulle. Äiti ei osaa kertoa kranaattitulesta, ei ollut lottana, eikä itse ole uhrannut mitään. Mutta nöyrän kiitollinen on aina ollut näistä vuosista, jotka on saanut vapaana elää ja tiedostanut kenelle kiitos kuuluu. Vapaus on syvintä vastuuta, pidä huoli lähimmäisistäsi ja muista, että isänmaa on kaunis ja pyhä. Männynrungot metsässä ja juhannusöinen valkeus ovat osa sinua, vaikka muuttaisit Kiinaan. Sinulla on vapaus myös jättää tämä maa niin halutessasi. Taistele yksilönvapautesi, perheesi ja kansalaistesi vapauden puolesta. Älä anna periksi.
Red hot chili peppers sen kiteyttää "Fight like a brave, don't be slave". Oiva vaihtoehto päivän biisille, jos Porilaistenmarssi ei nappaa.
 |
| Kuva on Sauli-pressamme blogista. Onnea Suomi! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti