Tasan 2 kk elämänkokemusta takana ja hartaasti odotetut jääkiekon MM-kisat Helsingissä ovat alkaneet. Suomi-pelien aikaan koko perhe tapittaa töllön ääressä, joten ei tässä jouda paljoa bloggailemaan. Veljesi ei välillä kestä jännitystä ja pomppii, kuin marakatti television edessä heiluttaen käsiään. Sinäkin katsot pelejä nyrkki suussa silmät pyöreänä. Mutta et siksi, että ihailisit isojen leijonien pelitekniikkaa vaan siksi, että olet hämmästynyt tuosta soivasta värivalolaatikosta, nimeltä televisio. Se kun on kotonasi niin harvoin päällä, ettei sitä ole aiemmin voinut edes hoksata. Myös mamma on jäkishurmoksessa. Itse lajista mamma ei juuri tiedä, enemmän koko asiassa on kysymys isänmaallisuudesta ja tunnelmasta. Mammasta on mukavaa, että on asioita, jotka yhdistää suomalaiset heiluttamaan Suomen lippuja ja laulamaan Maamme-laulua ilman, että kukaan leimaa rasistiksi tai äärioikeistolaiseksi. Ja onhan pelaamassa naapurin poikia niin Kuhmosta, kuin Oulunsalostakin. Lähikaupassa myytiin Leijonien fanibodeja vauvoille. Melkein mamma jo osti, mutta mietti sitten, että entä jos kärsitään rökäletappio niin miten käy bodylle. Täytyy odotella ainakin pudotuspeleihin. Isi on aina varma, että Suomi voittaa ja epätoivonkin keskellä isi jaksaa luottaa leijonien peliin. Mamma taas on pessimisti, joka ei pety. Viime vuonna mamma yllättyi iloisesti. Jos leijonat voittaa tänä vuonna MM-kultaa, lupaa mamma juosta syksyllä puolimaratonin. Noin on kisalupaus tehty ja mustaa valkoisella.. hui kauhia!
Kisaeväät on myös babyleijonalla kohdillaan, sillä eilen maisteltiin eka kerran maissisosetta. Mamma mia, että muuten maistui! Velliä on vedetty jo viikonlopusta lähtien, ei tässä mitään vellihousuja olla. Neuvolasta kehoteltiin aloittelemaan jo kiinteitä, koska ruokahalu on sinulla todellakin kohdillaan, maitoa menisi pitkälle toista litraa päivässä. Ei sitä turhaan neuvolaksi kutsuta, neuvoja tulee joka kerta vaikka kuinka. Isin ja äidinkin kisaeväissä löytyy, sillä rääppiäisiä on sekä velipojan synttäreiltä, että ristiäisistä. Tänä vuonna jääkiekkohuumastamme puuttuu kuitenkin yksi iso tekijä nimeltä Antero Mertaranta. Aluksi asia harmitti, mutta Taivaisen selostettua Suomi-Sveitsi- peliä, ei enää niin paljoa. Nyt voi jääkiekkoa selostaa vaikka ärrävikainen, kun Jari Kurri ei enää pelaa. Tuulettaminen tekee kotona niin hyvää, ihanaa lellonat, ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti