Hyvä nyrkkisääntö: Jätä lyömättä!

Mitä eroa on yöpotkuhousuilla ja päiväpotkuhousuilla? Päiväpotkuhousuissa on mustikanväristä puklia ja yöpotkareissa persikanväristä. Äidin paidalla on molempia. Sinun lempiruoka on mustikkavadelmasössö, äidin mielestä taas lempiruokasi on banaani, koska se sotkee vähiten, eikä sitä tarvitse lämmittää. Veljesi lempiruoka on kaikki mikä ei ole terveellistä.

On olemassa kaksi keinoa saada asioita tehdyksi. Joko tehdä itse, tai kieltää lasta tekemästä sitä. Veljesi oli saanut koulussa jälki-istuntoa, kun oli kertonut ruokalassa tosi hyvän vitsin maustepurkista. Tämä oli veljen versio tilanteesta. Opelta tuli meili, että pojilla oli yleistä levottomuutta ja häiriköintiä. No ei kuri ole pahasta, harmitti vain, kun poika ei missään vaiheessa ollut ymmärtänyt, miksi hän oli jälki-istunnossa. Äiti selitti veljelle, että jälki-istunto on rangaistus, jossa voi miettiä mitä tuli tehtyä. "No voiko sellaisesta rangaista, mitä ei ole tehnyt?", seurasi kysymys. "No ei tietenkään voi". "No onpa hyvä, mulla onkin läksyt tekemättä", veisteli poika. Sinä iltana läksyt tehtiin yhdessä, tai no, poika vähän auttoi.

Sinusta on tulossa samanlainen humoristi, kuin velipojasta. Kun olet väsynyt, äiti peittelee sinut pinnasänkyyn päikkäreitä varten. Äriset, että et halua nukkumaan. Haluat äidin ohjelmatoimiston paikalle heti. Itkua, riehuntaa, nyrkkien heilumista. Sitten kun äiti tulee lopulta ärinä loppuu, kuin seinään ja äiti saa valloittavan hymyn. Äiti menee taas pois ja pinnasängystä kuuluu "heh heh heh". Kun äiti menee uudelleen katsomaan olet jo nukahtanut.

Kun näet itsesi peilissä repeät nauramaan joka kerta. Vain lapset nauravat omalle peilikuvalleen, aikuisia ei paljon oma pärstäkerroin naurata. Mutta miksi ei? Koska aikuiset ajattelevat vain sitä, mitä muut ajattelevat. Lapsi tarttuu hetkeen ja tekee sitä mikä on itsestä kivaa. Äiti otti tästä opikseen ja kokeili. Aamulla herätys, poika kouluun ja isi töihin, sitten äiti meni vessan peilin eteen ja nauraa hekotti hetken omalle naamalleen. Nauraessaan äiti huomasi hampaassa reiän. Etuhampaat olivat kuluneet narskuttelun myötä. Kulmakarvat pitäisi nyppiä ja ripset värjätä. Kaulaan oli tullut lisää luomia. Naururyppyjäkin oli varmasti enemmän, kuin ennen silmien ympärillä. Hymy hyytyi. Hyvä Justus von Liebig, kiitos vain turhaakin turhemmasta keksinnöstä! Kyllä äiti nauraa sittenkin mieluummin sinun naamalle, kuin omalleen.

Pääsit äidin ja isin mukana veljesi ensimmäiselle keikalle. Poika soitti kitaralla koulun kevätjuhlassa Hummani hei-kappaleen. Keikalle hän lähti rocktähden elkein. Esiintymisvaatetuksesta käytiin pitkä väittely, jonka äiti yllättäen voitti. Poika olisi halunnut laittaa neonkeltaisen t-paidan, pieneksi menneet kollegehousut ja mummin neulomat villasukat. "No kun Eddie van Halenillakin on kollegehousut", poika intti. Kauluspaita, bleiseri ja kammatut hiukset näyttivät hyvältä meidän penkkiriville asti. Sen sijaan hevimerkit, moshaukset ja Michael Monroe-tyyppinen rokkenroll- hyppy biisin lopussa oli vähän irti asiayhteydestä. Veli näytti kuitenkin nauttivan esiintymisestä, se lienee tärkeintä. Sinä sen sijaan olit kauhuissasi showsta. Sydän pamppaillen katselit väenpaljoutta ja silmäsi olivat, kuin kaksi golfpalloa. Suu vääntyi alaspäin ja sanoit isosti: "Ääääääää!" Ikätoverisi viereisellä penkkirivillä veteli sikeitä kaikessa rauhassa.

Mamman kuntokuuri sai taas potkua rullaluistelun myötä. Äidille ei mitkään larppaukset ja karppaukset sovi. Sen sijaan äidillä on käytössä ihan oma lentoemäntädieetti. Se on sellainen, että menipä minne hyvänsä, niin kuusikiloinen pomo tulee siivellä mukana, ei siinä jääkaapille kerkeä, pomolle tarjoillaan ensin. Joskus äiti syö kyllä yöllä salaa keksejä. Mutta se on meidän kahden salaisuus, sitä ei edes isi tiedä. Äiskä etsi viikonloppuna kuumeisesti urheilujalkineita itselleen. Mamma on kuin tuhatjalkainen kenkäkaupassa. "Tahdon nuo, nuo, nuo, eikun nuo". Lopulta löytyi Puman juoksulenkkarit. Ne on niin hienot, että heti tuntui pari kiloa karisevan jo pelkästään katselemalla niitä. Ainakin lompakko varmasti keveni.

Aina, kun veljeäsi pyytää tekemään jotain, hän vastaa "Odota". Se on rasittavaa ja usein äiti kysyykin siltä, mitä pitää odottaa. Kai se on niin, että nainen odottaa 9 kuukautta, mutta äiti koko elämänsä. Arjen rytmin löydyttyä elämämme on suojattua, rutiininomaista ja yksinkertaista, täynnä lapsuuden huolettomuutta. Tästä ei voi olla, kuin onnellinen, kun lukee iltapäivälehtiä. Maailma on mennyt sekaisin, ihmiset kiusaavat ja satuttavat toisiaan. Mammalla on hyvä nyrkkisääntö: Jätä lyömättä!

Loppuun Tommyn runo, Tommy oli viisas mies.

Iloitsen siitä, että olen ymmärtänyt kaksi asiaa.
Että vain murrettu leipä on kokonainen leipä.
Ja että onnea voi vain jakaa.

-Tommy Tabermann